Pitääkö kuopukselle kertoa että esikoinen on annettu adoptioon?

Noh... Tiedän muutamankin tapauksen, joilla täys sisaruksia on tullut tietoon äidin tai isän kuoltua. Ajatteles omalle kohdallesi?

Ei kai näihin mitään nyrkkisääntöjä ole. Itse kyllä haluaisin viimeistään täysi-ikäisenä kuulla, että minulla on sisko tai veli jossain. Voisi se kuoleman yhteydessä tulla aika julmana järkytyksenä ja herättää katkeruutta siitä, miksi minulle ei voitu näin merkittävää asiaa kertoa. Eikä silloin voi enää kysyä eikä kukaan selittää..

En minä lapselle kertoisi, mutta täysi-ikäisellä mielestäni on jo oikeus tietää mahdollisista sisaruksista.

Haluatko että kun kuolet lapsesi saa tiedon ja pettyy sinuun todella? Ajattelee että koko elämä kanssasi oli valhe.

Ja kai sulla joku syy oli antaa esikoinen pois? Eikös ole mukavakertoa se, eikä jättää lapsi miettimään sitä kuolemasi jälkeen.

Mun äiti sai tietää isoveljestään n. 12-vuotiaana. Hän ilahtui asiasta ja on aikuisena ollut tiiviisti yhteydessä veljeensä. Edelläänkin hän ei pysty käsittämään miksi asia salattiin niin kauan.

Siis esikoislapsi ei ole täysisarus kuopuksella vaan on minun edellisestä liitosta ja annettu jo yli 10v sitten adoptioon. Kuopus vasta 5v.

Asia selviää lapselle viimeistään siinä vaiheessa, kun sinä kuolet ja perunkirjoituksia varten on hankittava virkatodistukset ja selvitettävä perilliset. On aikamoinen paukku saada siinä tilanteessa tietää, että minulla onkin sisko/veli, josta en tiedä mitään. Lisäksi tulee varmasti liuta kysymyksiä siitä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty ja miksi asiasta ei ole puhuttu. Olisi ehkä mukavampi, että itse kerrot, mikä tilanne silloin oli ja miski tähän ratkaisuun päädyttiin. Suurin osa ihmisistä haluaa tuntea siskonsa/veljensä, joten itse ainakin tuossa tilanteessa kaivaisin sen sisaruksen esille ja esittelisin itseni. Sekin voi sitten olla taas paukku siellä päässä, jos ihminen ei edes tiedä olevansa adoptoitu, biologisesta sisaruksesta puhumattakaan.

Kyllä se tulisi kertoa itse, eikä jättää sitä kuopusta tyhjän päälle ilman selityksiä, vaikka eipä kait se sitten sua enää haittaa, että se vihaa sua jatkossa loppuelämänsä ajan. Itsekkyys kantaa joo, mutta väärällä tavalla.

En itse voisi olla omilleni noin julma.

tekee hyvää turvallisuudentunteelle! Voithan vaikka uhkailla lasta käyttäytymään sillä, että jos et ole kunnolla, pistän sinutkin adoptoitavaksi. Varmasti käyttäytyy...

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:29"]

Haluatko että kun kuolet lapsesi saa tiedon ja pettyy sinuun todella? Ajattelee että koko elämä kanssasi oli valhe.

Ja kai sulla joku syy oli antaa esikoinen pois? Eikös ole mukavakertoa se, eikä jättää lapsi miettimään sitä kuolemasi jälkeen.

[/quote]

En koe että hän pettyisi minuun tämän asian takia ja on syy miksi jouduin esikoislapsen antamaan adoptioon mutta en tiedä miten kuopus siihen suhtautuu koska siitä tullut kritiikkiä muutenkin. Ja esikoislapsi adoptioon annettu tietää tästä nuoremmasta ollan yhteydessa esim. facebookin kautta mutta ei hän halua häntä tavata.

Kyllä minä kertoisin jossain vaiheessa, jo selvästi ennen tuota täysi-ikäisyyttä. Ei lapsi mene rikki tuosta tiedosta, ei osaa hävetä sitä vaan sopeutuu nopeasti ja ymmärtää enemmän kuin me aikuiset tajutaankaan. Se, mikä tuhoaa ihmissuhteita ja aiheuttaa epäluottamusta, häpeää ja katkeruutta on salailu ja valehtelu.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:15"]

näin mulle on sanottu että olisi hyvä kertoa asiasta ja että kun kuolen se tieto löytyy virkatodistuksesta. Miksi pitäisi kertoa?

[/quote]

Koska lapsellasi on oikeus tietää sisaruksistaan.

Kysytkö tuota tosissasi? Ei kai kukaan voi olla niin sairas, että salaisi moisen tiedon?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:32"]

Asia selviää lapselle viimeistään siinä vaiheessa, kun sinä kuolet ja perunkirjoituksia varten on hankittava virkatodistukset ja selvitettävä perilliset. On aikamoinen paukku saada siinä tilanteessa tietää, että minulla onkin sisko/veli, josta en tiedä mitään. Lisäksi tulee varmasti liuta kysymyksiä siitä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty ja miksi asiasta ei ole puhuttu. Olisi ehkä mukavampi, että itse kerrot, mikä tilanne silloin oli ja miski tähän ratkaisuun päädyttiin. Suurin osa ihmisistä haluaa tuntea siskonsa/veljensä, joten itse ainakin tuossa tilanteessa kaivaisin sen sisaruksen esille ja esittelisin itseni. Sekin voi sitten olla taas paukku siellä päässä, jos ihminen ei edes tiedä olevansa adoptoitu, biologisesta sisaruksesta puhumattakaan.

[/quote]

Oikeastikko virkatodistuksessa tuollainen lukee kun adoptioon annettu ei tule minulta perimään mitään vaan perii adoptiovanhempansa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:34"]

Kyllä minä kertoisin jossain vaiheessa, jo selvästi ennen tuota täysi-ikäisyyttä. Ei lapsi mene rikki tuosta tiedosta, ei osaa hävetä sitä vaan sopeutuu nopeasti ja ymmärtää enemmän kuin me aikuiset tajutaankaan. Se, mikä tuhoaa ihmissuhteita ja aiheuttaa epäluottamusta, häpeää ja katkeruutta on salailu ja valehtelu.

[/quote]

Kuopus vasta alle 5v minusta liian varhaista kertoa ehkä sitten kun on n.17-18v.

Voiko näitä virkatodistuksia saada nähtäväksi jo vanhempien eläessä? Vai onko odotettava kuolinhetkeä?

Adoptoitu ei peri biologisia vanhempiaan joten asia ei nykylain mukaan välttämättä tule esiin koskaan.

Perunkirjoituksissa ilmenee vain tunnustetut rintaperilliset jota adoptoitu ei ole.

Moraalitonta silti olla kertomatta koska mitä jos kuopus tapaa sisaruksensa, tuntee outoa tuttuutta hänessä ja rakastuu?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:38"]

Voiko näitä virkatodistuksia saada nähtäväksi jo vanhempien eläessä? Vai onko odotettava kuolinhetkeä?

[/quote]

Ei mutta jos syntyy tilanne, jossa nämä lapset jostain syystä ovat perilisiä, joku sukulainen kuolee ja sekä äidin sukupolvi että serkusten sukupolvi perii, niin sitten se kyllä selviää. En minäkään lapsell ekertoisi, mutta täysiä-ikäiselle kyllä. HIeman mukavampi tietää se ennen kun menee hakemaan hautaamista varten virkatodistusta ja kuvittelee olevansa ainoa joka asiosta mitään päättää.

Oletko miettinyt että jos lapsesi rakastuukin sisarukseensa? Kymmenen vuotta ei ole niin iso ikäero etteikö sellaista tapahtuisi. Sitten kun ovat naimisiin menossa ja esteettömyystodistusta hankkimassa, niin tuleekin yllätys eteen.

Maistraatista voi tilata ihan ilmaiseksi omat ja vanhempiensa tiedot. Mä tein sen vähän aikaa sitten kun halusin nähdä onko mun biologisella isällä jota en ole tavannut muita tunnustettuja lapsia. 

Ei ollut.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:43"]Oletko miettinyt että jos lapsesi rakastuukin sisarukseensa? Kymmenen vuotta ei ole niin iso ikäero etteikö sellaista tapahtuisi. Sitten kun ovat naimisiin menossa ja esteettömyystodistusta hankkimassa, niin tuleekin yllätys eteen.[/quote]

No molemmat ovat poikia ja tuntuvat olevan kiinnostuina tytöistä ja mitä perimiseen tulee niin esim. mun vanhemmat ihan peeaa eivät jätä perintöä tai kukaan muukaan suvusta joten ei varmasti sitä kautta tule esille.