Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitikaverin mielestä meidän aamupala jutut on ihan päin honkia!
06.05.2013 |
Oli meillä toissa yönä vieraana kun molempien miehet työmatkoilla. Mulla on 1v 2kk tyttö ja hällä hieman yli 1,5v poika. Syömisten suhteen tyttö ja poika on kuin yö ja päivä, tyttö on hoikka ja melko huono syömään ja poika pikku pontso joka syö kaiken minkä näkee :D
No aamulla sitten herättiin ja poika meni heti syöttikseen ja söi hyvällä ruokahalulla riisipuuroa lautasellisen, jogurttia ja nakersi vielä leipää ja omppua. Kaveri jo kyseli eikö meidän tyttö söis ja sanoin että ei se näin pian herättyään mitään saa alas. Oottelin tuon jälkeen vielä puoli tuntia ja nostin likan syöttikseen joka kieltäytyi syömästä riisipuuroa, (maistoi kielellisen), sen enempiä lätisemättä nostin tytön pois syöttötuolista huudon saattelemana ja kaverini katsoi että etkö anna aamupalaa. Totesin vain että ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi nälkä kun kieltäytyi. Tunnin päästä söi jo oikein hyvällä ruokahalulla 1,5 desiä puuroa ja omenanpuolikkaan.
Kaveri vielä jälkeenpäin kyseli että onko joka aamu samanlaista huutoa. Ei silloin kun annan periksi (jos en siis jaksa kuunnella huutoa) ja annan esim. muroja ja leipää. Niitäkään ei syödä kuin vasta n. tunti heräämisen jälkeen. Kaverini mielestä olen "hieman liian tiukka".
Lounas maistuu yleensä ok tytölle jos ollaan oltu ulkona riehumassa, mutta välipalaakaan ei herättyään välttämättä syö, vasta joskus viiden maissa kun ois jo päivällisen aika, siksi yleensä siirrytään siihen päivälliseen suoraan.
Mitä mieltä?
Kommentit (29)
No, eikös se ole pääasia että lapsi syö ja kasvaa, ja kohtuullisen terveellisillä eväillä?
Voisko ihan vähän löysätä pantaa eikä ottaa joka jumalan asiasta hirveästi pattia. Onhan niitä murheita ja huolia kun niitä alkaa miettimään. Yks aamupala on kans sellainen kun siihen jaksaa oikein upota.
t "huono äiti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 13:33"]
No, eikös se ole pääasia että lapsi syö ja kasvaa, ja kohtuullisen terveellisillä eväillä?
Voisko ihan vähän löysätä pantaa eikä ottaa joka jumalan asiasta hirveästi pattia. Onhan niitä murheita ja huolia kun niitä alkaa miettimään. Yks aamupala on kans sellainen kun siihen jaksaa oikein upota.
t "huono äiti"
[/quote]
Sanon suoraan, että EI! Lapsuus tähtää aikuisuuteen ja vanhempien loputun tehtävä on antaa mahdollisemman hyvät eväät elämään eikä vain jotakin sinne päin, että pääse itse helpommalla.
Kaikki lapset ei vain syö heti herättyään, sinulla sattuu olemaan sellainen lapsi ja sitä kaverisi ei ymmärrä.
Säännöllinen ateriarytmi voi olla vaikka ei söisikään samantien kun saa silmänsä auki! Aamupala on edelleen aamupala vaikka sen söisi vasta tunti heräämisen jälkeen. Eivät lapset saa päiväkodissakaan yleensä aamupalaa klo 7 eikä sitä kotonakaan tarjota, koska klo 8 saavat puurot, leivät, maidot, hedelmät ym. päiväkodissa. Minä en ole huomannut, että tämä aamupalan viivästyminen olisi tehnyt kaikista päiväkodissa olleista lapsista ylipainoisia ja kykenemättömiä hallitsemaan syömistään, miksi siis kotona olisi eri tilanne?
Millä lapsen pakottaa syömään. Meidän kohta 2v syö onnettoman vähän. Aamupala usein on pari haukkua leivästä, ehkä juustonpala ja jotain hedelmää saattaa nakertaa vähän eikä myöskään heti herättyä. Puuroa ei ole ikinä suostunut syömään. Muutkin ateriat on pieniä, mutta kun ei syö niin ei syö. Ei voi väkisinkään kurkusta kaataa ja saa mielettömät raivarit jos yrittää tuputtaa. Kevyt tuo on kuin höyhen, mutta pituuskasvu on tasaista vaikka pätkä onkin.
Hyvinhän teidän tyttö kuitenkin syö. Meidän tyttö ei ole varmaan mitään ikinä syönyt 1,5dl kerralla tai ainakaan kovin usein.
Muuten ihan ok, mutta ap:n tapa haukkua kaverin lasta "pikku pontsoksi" paljastaa kyllä monen tyttölapsen äidin omituisen viehtymyksen siihen, että oma prinsessa pysyy keijukaismaisen laihana. Itseäni tämä asia ÄRSYTTÄÄ ihan suunnattomasti. Mitä se kaverisi sitten mielestäsi teki väärin oman lapsensa kanssa? Olisiko pitänyt tempaista puurolautanen pois lapsen nenän edestä, että etköhän sä pontso ole saanut tarpeeksi... :/ Kaverisi ei varmaan tajunnut, että lapsesi ei ylipäätään syö aamulla, ja ajatteli että teillä kylmä puurolautasellinen syödään loppuun tai itketään ja syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kolme lasta. Eka poika oli mallia isäntä, toka tyttö oli sellainen keskikokoinen ja tämä viimeinen on höyhensarjalainen. Ja sitä on huomannut, että lapset ovat erilaisia. Se on helppoa kun on hyvin syövä lapsi, ei sitä silloin edes osannut erityisesti arvostaa. Se, että lapsi ei syö ja painokäyrät vaan laskee on stressaavaa. En todellakaan pidä tavoiteltavana sitä, että tyttöni on keijukaismaisen laiha, mutta tietenkin hyväksyn omana itsenään. Kieltämättä olisin iloinen jos keijukaisprinsessani saisi pari kiloa lisää. Nyt on hätäisesti 9kg ja ikää on jo kohta 2.
Ei lasta voi pakottaa , mutta kllä 1v2kk ikäinen on ihan vauva vielä ja sen ikäistä kyllä vähän houkuttelisin syömään aamupalan. En ole koskaan osannut ajatella , että vauvat osaisivat luonnostaa ruokarytmin , kyllä sitä voi opettaa. Meillä kaikki menenvät ruokapöytään miltei heti heräämisen jälkeen ja syövät aamupalan. Osa syö enemmän , osa vähemmän. Keskimmäinen lapsi on haaveilija, istuu pöydässä joksun pitkäänkin ennekuin alkaa syödä. En ymmärrä, miksi vauvan kanssa pitää olla noin tiukka, jollei heti syö niin nostetaan pois pöydästä.
Meillä aamuisin syödään leipää, jugurttia ja hedelmiä. Jokaisnen valitsee itse , minä verran. Joakus keitän puuroa, mutta se ei ole lasten suosikkiaamupala, mehukeiton tai marjojen kanssa kyllä menee. Kuopus on nyt 1v4kk, hän ottaa aamuisin ennen ylönousua vielä tissimaitohuikat ja syö aamupalalla yleensä palan ruisleipää ja puolikkaan banaanin.
Mun mielestä AP voisi vähän relata, mutta toisaalta ekan lapsen kanssa sitä olin itsekin kova kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, oonkohan mäkin huono äiti kun en väkisin tunge aamupalaa lapsen suuhun kun hän ei halua syödä vaan kokeilen aina välillä antaa syödä mutta se menee aina meilläkin niin että se tunti vähintään ennen kuin suostuu syömään yhtään mitään. Ja ihan turhaa se on joka aamu samasta asiasta taistella kun tietää itse millainen se oma lapsi on ja milloin pystyy ekan aterian syömään.
Alue: Aihe vapaa
Terveystieteiden maisterina sanon, että voitte yrittää puhua mustan takaisin valkoiseksi, mutta ateriarytmin merkitystä ei kannata aliarvioida ja varsinkaan sen aamupalan. Aamupala täydentää yön "paaston" aikana tyhjentämän energiavaraston. Jos ei heti maistu kannattaa kokeilla vähän myöhemmin, eikä jättää sitä kokonaan väliin.
Liian pitkät ateriavälit ja välipalojen unohtaminen johtaa helposti liian suuriin annoskokoihin myöhemmillä aterioilla. Säännöllinen ateriarytmi pitää huolen siitä, ettei se nälkä yllätä. Mutta nämä kaikki ovat yksilöllisiä asioita, mutta jos hirmuinen nälkä ja puhumattakaan makean himosta yllättää, väsyttää jne. kannattaa miettiä ja ottaa selvää näistä asioista.