Miten säilyttää hermot kohta 11-vuotiaan pojan kanssa?

Uskomatonta, että osa täällä ehdottelee fyysistä rangaistusta, kunnolla kurittamista ja nolaamista, mentaliteetilla "Luulot pois". Se, että teitä on kasvatettu noin, ei oikeuta toisen ihmisen pahoinpitelyyn. Älytön ajatus, että valta-asemassa oleva aikuinen menisi lyömään täysin alisteisessa asemassa olevaa, pientä ja heikkoa lasta. Jos ette muutoin pärjää, pyytäkää apua neuvolasta/kouluterkkarilta/perheneuvolasta.

Ja uskomatonta mutta totta, nuorten kanssa päivittäin työskentelevänä, lapset ja nuoret käyttäytyvät hyvin, kun vastassa on aikuinen, joka osaa heitä kohdata. Kunnioitus puolin ja toisin, kiinnostus ja positiivinen palaute, kivat hetket ja tekemiset yhdessä sekä selkeät rajat vievät pitkälle. Uskokaa tai älkää, vaikka lapset/nuoret saattavat pitää teitä noloina, kertovat kaikki koululaoskyselyt siitä, kuinka lapset/nuoret haluaisivat viettää enemmän aikaa vanhempiensa ja perheidensä kanssa.

Kasvattaja kirjoitti:

Uskomatonta, että osa täällä ehdottelee fyysistä rangaistusta, kunnolla kurittamista ja nolaamista, mentaliteetilla "Luulot pois". Se, että teitä on kasvatettu noin, ei oikeuta toisen ihmisen pahoinpitelyyn. Älytön ajatus, että valta-asemassa oleva aikuinen menisi lyömään täysin alisteisessa asemassa olevaa, pientä ja heikkoa lasta. Jos ette muutoin pärjää, pyytäkää apua neuvolasta/kouluterkkarilta/perheneuvolasta.

Ja uskomatonta mutta totta, nuorten kanssa päivittäin työskentelevänä, lapset ja nuoret käyttäytyvät hyvin, kun vastassa on aikuinen, joka osaa heitä kohdata. Kunnioitus puolin ja toisin, kiinnostus ja positiivinen palaute, kivat hetket ja tekemiset yhdessä sekä selkeät rajat vievät pitkälle. Uskokaa tai älkää, vaikka lapset/nuoret saattavat pitää teitä noloina, kertovat kaikki koululaoskyselyt siitä, kuinka lapset/nuoret haluaisivat viettää enemmän aikaa vanhempiensa ja perheidensä kanssa.

Miten estät luvattomat rajanylitykset, jos lapselle on luvassa joka tapauksessa vaan positiivista palautetta ja kivoja hetkiä ja tekemistä yhdessä?

Normaaliperheissä luvattomasti rajan yli menneelle lapselle on tiedossa kuritus, eikä siinä todellakaan ole kyse mistään "pienen, heikon ja alistetun pahoinpitelystä" vaan yksinkertaisesti siitä, että lapsellekin on löydyttävä esivalta sekä seuraukset siitä jos rikkoo sääntöjä (ylittää rajan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että kovapäiseen poikaan ei todellakaan tepsi mitkään täälläkin jo ehdotetut kuritoimenpiteet. Luulin minäkin aikoinani, että näytän sille kuka täällä määrää ja vanhemmille ei ryppyillä ja mitä enemmän muksu temppuili sitä kovemmat rangaistukset. Lopputuloksena oli vuosikausien näännyttävä valtataistelu ja paha olo koko perheellä.

Lapsi on selvästi vähän hukassa eikä tiedä itsekään miksi toimii noin. Muistatko itse, millaista oli olla lapsi? Olisitko kunnioittanut aikuista joka komentelee ja määräilee kuin koiraa? Mitä olisit toivonut omilta vanhemmiltasi? 

Kahden aikuisen pojan äitinä väitän, että riittää kun lasta kohtelee kuin ihmistä ja näyttää että rakastaa häntä ihan kauheasti. Enkä tarkoita mitään i love youn hokemista jenkkityyliin. Miten katsot poikaa, millä äänensävyllä puhut hänelle? Kuunteletko kun hän haluaa kertoa jotain?

Uskon, että vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa juuri sellaisenaan hän on. Jokainen lapsi toivoo että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä ja tykkääväät viettää aika hänen kanssaan.

Jopas on mustavalkoinen ajattelutapa. "Komentelee kuin koiraa" on toinen vaihtoehto ja toinen vaihtoehto taas on "rakastaa häntä ihan kauheasti" ja "hyväksyä lapsensa juuri sellaisena kuin hän on".

Siinäpä sitten rakastaa kuritonta lasta joka on aina tottunut asettamaan oman etunsa toisten edun edelle, koska teki miten törkeitä temppuja tahansa, niin aina äityli ja isukki tulevat vaaleanpunaiset silmälasit päässä halimaan.

Tämä alin kirjoitus kiteyttää koko ongelman. Et voi olla mustavalkoisesti joku super rakastava tai pitää kamalaa nöyryyttävää kuria. Lapset ovat älyttömän erilaisia. Meidän toinen lapsi on älyttömän helppo. Kiinnostunut kaikesta, kuuntelee ohjeita, älyttömän yhteistyökykyinen. Toinenkin lapsi on välillä tällainen, mutta usein myös itsepäinen jänkkääjä, puhuu rumasti muille perheen jäsenille, ei noudata yhteisiä järkeviä sääntöjä (joita ei paljon ole) jne. Molempia rakastetaan, kehutaan, kannustetaan jne. Toinen on vaan luonteeltaan paljon haasteellisempi, koettelee hermoja jne.

Vaikuttaa siltä, että pojalle tekisi hyvää mennä johonkin harrastustoimintaan mukaan, jossa on saman ikäisiä lapsia. Siellä kouliutuu väkisin ja joutuu vähän sopeutumaan myös sääntöihin ja laumahierarkiaan. Sen jälkeen ehkä ne pahimmat puuskat jää pois.

Toisaalta tuon ikäisen pitääkin jo vähän koetella rajoja ja samalla hermojasi. Odotappa vielä 2-3 vuotta, niin tuon käytöksen päälle pojat alkavat syömään ihan valtavia määriä ruokaa. Siinä on oikeasti ihmeissään, kun yhtä-äkkiä kauppalasku tuplaantuu tai jopa triplaantuu. Ja se nälkä on koko valveilla oloajan.

Ikävuodet 14-17 pojat ja tytöt on tavallaan edesvastuuttomassa tilassa. Päässä ja kropassa tapahtuu sellainen myllerrys koko ajan, että me aikuiset emme sitä aina muista. Tunteiden vuoristorata on ihan valtava. Eivät he tahallaan ole aina ilkeitä ja hankalia. Luonto vain tekee tehtävänsä.