Lue keskustelun säännöt.
Miten säilyttää hermot kohta 11-vuotiaan pojan kanssa?
08.07.2020 |
Onkohan murrosikää kun joka päivä pitää vääntää asioista. Poika täyttää kohta 11 ja olen huomannut että hiki haisee, on tullut näppyjä ja tukka roikkuu rasvaisena. Vain pelaaminen ja karkinsyönti kiinnostaa. Pomottaa pikkuveljeä, paiskoo ovia ja kiroilee, tönii, huutaa. Poika on ollut aina jääräpäinen jankuttaja, mutta nyt se on sitä x sata. Hänen kanssaan on pakko olla jämäkkä ja johdonmukainen aina. Yksikin poikkeus saa pakan leviämään. Olen yksinhuoltaja ja jatkuva hermojen hallinta vie voimia.
Onko tämä murrosikää vai jotain muuta? Miten teillä muilla menee samanikäisten kanssa?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei tajua itsekään, kuinka huonosti käyttäytyy? Siihen auttaa se, että tekee selkeät säännöt hänelle, missä on lueteltu miten et halua hänen käyttäytyvän. Esim. kiroilu yksi kohta, huuto yksi kohta, pomottelu yksi kohta ja näin pois päin.
Yksi kikka mikä myös toimii hyvin on laittaa sääntölistan vieraan toinen lista, mihin merkkaat esim. 1-3 ruksia joka kerta, kun lapsi rikkoo sääntöjä (1 ruksi = lievä rikkomus ja 3 ruksia = vakava rikkomus). Ja aina kun 10 ruksia on täynnä, niin määräät lapselle rangaistuksen. Rangaistuksen pitää olla sellainen, että se tosissaan kirpaisee, eli lapsi ei todellakaan halua sitä kokea.
= good old nahkaremmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme vaivaa näitä vanhempia, jotka valittaa, että lapset pelaa / roikkuu netissä liikaa? Tai syövät liikaa herkkuja?
Karkit ja konsolit ei ole ihmisoikeus.
Puhelimeksi käy vanha karvalakki.
Eihän tässä siitä valitettu, vaan siitä lapsen sinnikkäästä haluamisesta ja kiinnostumisesta, joka aiheuttaa aikuista rasittavaa ronkumista ja jänkäämistä riippumatta siitä onko lapsella viestintävälineenä älyluuri vai savumerkit.
Täysin kasvatuksen seurausta. Kiroilu ja toisten töniminen kertoo huonosta kasvatuksesta. Taidatpa kiroilla itsekin? Tuollainen käytös on yksinkertaisesti kitkettävä pois.
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Onko lasten kasvattaminen turhaa? Jos kaikki kerran ratkeaa sillä, että onko hyvä vai huono perhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Onko lasten kasvattaminen turhaa? Jos kaikki kerran ratkeaa sillä, että onko hyvä vai huono perhe?
Ei, vaan hyvässä perheessä lapset oppivat pienestä asti käyttäytymään eikä tarvitse miettiä kurittamisia tms. siinä vaiheessa, kun lapsi rupeaa esimurrosikässä v-tuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee ensimmäisenä mieleen että vuorovaikutus on enimmäkseen negatiivista ja tunneyhteys on tavallaan poikki. Voisiko yhteistä hauskaa jotenkin lisätä? Jos lapsen ja vanhemman välille pääsee syntymään voimakas vastakkainasettelu-tilanne, niin sehän vaan kärjistää pieniäkin erimielisyyksiä ja tekee sen että lapsi ihan periaatteen vuoksi tappelee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Tarkoittaako tuo sitä, että itse kannattaisit ruumiillista kurittamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Onko lasten kasvattaminen turhaa? Jos kaikki kerran ratkeaa sillä, että onko hyvä vai huono perhe?
Ei, vaan hyvässä perheessä lapset oppivat pienestä asti käyttäytymään eikä tarvitse miettiä kurittamisia tms. siinä vaiheessa, kun lapsi rupeaa esimurrosikässä v-tuilemaan.
Miten ne oppivat käyttäytymään ilman, että huonosta käytöksestä kuritetaan? Eli mikä niitä motivoi siihen, jos kerran lapsen elämänlaatu ei heikkene yhtään vaikka käyttäytyisi huonosti? Sehän on sama kuin jos olisi lakikirja ilman rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Onko lasten kasvattaminen turhaa? Jos kaikki kerran ratkeaa sillä, että onko hyvä vai huono perhe?
Ei, vaan hyvässä perheessä lapset oppivat pienestä asti käyttäytymään eikä tarvitse miettiä kurittamisia tms. siinä vaiheessa, kun lapsi rupeaa esimurrosikässä v-tuilemaan.
Miten ne oppivat käyttäytymään ilman, että huonosta käytöksestä kuritetaan? Eli mikä niitä motivoi siihen, jos kerran lapsen elämänlaatu ei heikkene yhtään vaikka käyttäytyisi huonosti? Sehän on sama kuin jos olisi lakikirja ilman rangaistuksia.
No tää on just se juttu, mikä erottaa hyvät ja huonot perheet. Hyvissä perheissä lapset saadaan tottelemaan ilman kurittamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murkkuikähän se. Yhä vaan varhemmin se näköjään alkaa.
Meillä ei mennyt helpolla tuo vaihe. Esikoinen oli hankala ja kuopus oli superhankala. Vaan ohi sekin vaihe onneksi aikanaan meni.
Kiroileminen, ovien paiskominen ja huutaminen vielä menee, mutta töniminen ei käy. Aseta rajat, pidä niistä kiinni - ole siis johdonmukainen. Siitä tulee vääntöä, mutta jos annat kerrankin myöten, joudut sen jälkeen joka kerta vääntämään. Varmasti sinua ja hermojasi testataan, mutta pysy lujana. Muista myös huomioida ja antaa palautetta hyvästä käytöksestä silloin kun siihen on aihetta! Ja jos sovituissa säännöissä ja rajoissa pysytään asianmukaisesti, voi siitä palkita antamalla hiukan lisää vapauksia.
Se karkkien sokeri edesauttaa finnien syntymistä ja voi aiheuttaa muutenkin ylikierroksia hyvä olisi vähentää niiden syöntiä, Ja joku urheilu/liikuntaharrastus olisi varsinkin tässä vaiheessa aivan mahtava, saisi poika purettua ylimääräistä virtaa siihen eikä jämähtäisi pelien pariin liikaa.
Pitkää pinnaaja jaksamista teile kaikille, tämäkin on ohimenevä vaihe.
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että kovapäiseen poikaan ei todellakaan tepsi mitkään täälläkin jo ehdotetut kuritoimenpiteet. Luulin minäkin aikoinani, että näytän sille kuka täällä määrää ja vanhemmille ei ryppyillä ja mitä enemmän muksu temppuili sitä kovemmat rangaistukset. Lopputuloksena oli vuosikausien näännyttävä valtataistelu ja paha olo koko perheellä.
Lapsi on selvästi vähän hukassa eikä tiedä itsekään miksi toimii noin. Muistatko itse, millaista oli olla lapsi? Olisitko kunnioittanut aikuista joka komentelee ja määräilee kuin koiraa? Mitä olisit toivonut omilta vanhemmiltasi?
Kahden aikuisen pojan äitinä väitän, että riittää kun lasta kohtelee kuin ihmistä ja näyttää että rakastaa häntä ihan kauheasti. Enkä tarkoita mitään i love youn hokemista jenkkityyliin. Miten katsot poikaa, millä äänensävyllä puhut hänelle? Kuunteletko kun hän haluaa kertoa jotain?
Uskon, että vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa juuri sellaisenaan hän on. Jokainen lapsi toivoo että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä ja tykkääväät viettää aika hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika vaikea keksiä sellaisia seuraamuksia, joista ei saisi toisten mammojen vihoja päälleen (koska on "julma hirviöäiti") tai joista ei tulisi lasua. Seuraamukset eivät yksinkertaisesti ole muodissa.
Hyvien perheiden lapset ovat kilttejä ilman remmiäkin ja huonojen perheiden lapset eivät osaa käyttyä, vaikka saisivat remmiä.
Onko lasten kasvattaminen turhaa? Jos kaikki kerran ratkeaa sillä, että onko hyvä vai huono perhe?
Ei, vaan hyvässä perheessä lapset oppivat pienestä asti käyttäytymään eikä tarvitse miettiä kurittamisia tms. siinä vaiheessa, kun lapsi rupeaa esimurrosikässä v-tuilemaan.
Miten ne oppivat käyttäytymään ilman, että huonosta käytöksestä kuritetaan? Eli mikä niitä motivoi siihen, jos kerran lapsen elämänlaatu ei heikkene yhtään vaikka käyttäytyisi huonosti? Sehän on sama kuin jos olisi lakikirja ilman rangaistuksia.
No tää on just se juttu, mikä erottaa hyvät ja huonot perheet. Hyvissä perheissä lapset saadaan tottelemaan ilman kurittamisia.
Sanotaan "olisitko nyt kiltisti?" ja sitten lapsi on kiltisti?
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää tehostaa rangaistusta uhittelusta. Vanha kunnon nurkka-aresti toimii hyvin eli kun poika uhittelee komennat sen nurkkaan seisomaan. Kasvot kohti seinää ja otsa sekä varpaat kiinni seinään. Kädet joko sivulle tai pään päälle ristiin. Siinä pitää pysyä hiljaa ja liikkumatta sinun määräämä aika. Alkuun 10–15 min riittää. Alussa poika voi laittaa vastaan, mutta se pitää ehdottomasti laittaa takaisin nurkkaan, jos tulee pois ja
MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ EI PIDÄ SALLIA ennen kuin nurkka-aresti on suoritettu.Jos poika vielä toistuvien 10–15 minuutin nurkkakomennusten jälkeen on uhmakas tai muuten epäkunnioittava, laita se nurkkaan pidemmäksi aikaa. 30–45 min vie puhdin jo paatuneimmaltakin uhmailijalta.
Huom! Alku voi olla hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo.
Eli haluat nujertaa pojan. Tämä on jo henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että kovapäiseen poikaan ei todellakaan tepsi mitkään täälläkin jo ehdotetut kuritoimenpiteet. Luulin minäkin aikoinani, että näytän sille kuka täällä määrää ja vanhemmille ei ryppyillä ja mitä enemmän muksu temppuili sitä kovemmat rangaistukset. Lopputuloksena oli vuosikausien näännyttävä valtataistelu ja paha olo koko perheellä.
Lapsi on selvästi vähän hukassa eikä tiedä itsekään miksi toimii noin. Muistatko itse, millaista oli olla lapsi? Olisitko kunnioittanut aikuista joka komentelee ja määräilee kuin koiraa? Mitä olisit toivonut omilta vanhemmiltasi?
Kahden aikuisen pojan äitinä väitän, että riittää kun lasta kohtelee kuin ihmistä ja näyttää että rakastaa häntä ihan kauheasti. Enkä tarkoita mitään i love youn hokemista jenkkityyliin. Miten katsot poikaa, millä äänensävyllä puhut hänelle? Kuunteletko kun hän haluaa kertoa jotain?
Uskon, että vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa juuri sellaisenaan hän on. Jokainen lapsi toivoo että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä ja tykkääväät viettää aika hänen kanssaan.
Jopas on mustavalkoinen ajattelutapa. "Komentelee kuin koiraa" on toinen vaihtoehto ja toinen vaihtoehto taas on "rakastaa häntä ihan kauheasti" ja "hyväksyä lapsensa juuri sellaisena kuin hän on".
Siinäpä sitten rakastaa kuritonta lasta joka on aina tottunut asettamaan oman etunsa toisten edun edelle, koska teki miten törkeitä temppuja tahansa, niin aina äityli ja isukki tulevat vaaleanpunaiset silmälasit päässä halimaan.
Mua hirvittää jo tuleva, kun tuntuu, että jo meidän 5-vuotiaan kanssa välillä menetän hermoni tai meinaan menettää. On kyllä kultainen usein, mutta jotenkin tänä keväänä ja kesänä ollut silti ihan super rasittavaa päivittäin...
Monet tekevät sen virheen, että rankaisevat liian helläkätisesti. Tällöin rangaistus ei ole kummoinenkaan pelote lapselle, ja lapsen kanssa joutuu "taistelemaan" päivittäin, kun lapsi ei ota vanhempia vakavasti. Paljon parempi vaihtoehto on rangaista kunnolla niin, että koettu rangaistus pysyy pitkään lapsen mielessä (viikkoja tai jopa kuukausia), jolloin selviää paljon vähemmällä vänkäämisellä. Kunnon rangaistus on sellainen, että lapsella ei rangaistuksen kärsittyään ole enää mitään uhmaa jäljellä ja lapsi on valmis lupaamaan aivan mitä tahansa, jotta rangaistus loppuisi ja/tai ei toistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää tehostaa rangaistusta uhittelusta. Vanha kunnon nurkka-aresti toimii hyvin eli kun poika uhittelee komennat sen nurkkaan seisomaan. Kasvot kohti seinää ja otsa sekä varpaat kiinni seinään. Kädet joko sivulle tai pään päälle ristiin. Siinä pitää pysyä hiljaa ja liikkumatta sinun määräämä aika. Alkuun 10–15 min riittää. Alussa poika voi laittaa vastaan, mutta se pitää ehdottomasti laittaa takaisin nurkkaan, jos tulee pois ja
MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ EI PIDÄ SALLIA ennen kuin nurkka-aresti on suoritettu.Jos poika vielä toistuvien 10–15 minuutin nurkkakomennusten jälkeen on uhmakas tai muuten epäkunnioittava, laita se nurkkaan pidemmäksi aikaa. 30–45 min vie puhdin jo paatuneimmaltakin uhmailijalta.
Huom! Alku voi olla hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo.
Eli haluat nujertaa pojan. Tämä on jo henkistä väkivaltaa.
Jo on aikoihin eletty, kun normaalin tottelevaisuuden ja vanhempia kunnioittavan asenteen vaatiminen on "henkistä väkivaltaa". Ei ihme, että nykypäivän pikku Nico-Petterit tekevät mitä huvittaa, kun mammojen mielestä kurinpito on väkivaltaa.
Siis "viereen", ei "vieraan".