Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
melkein toinen nainen valittaa
04.05.2013 |
Olen rakastunut varattuun mieheen ja olisin valmis hänen kanssaan mihin vain ilman mitään tunnontuskia. Itse olen vapaa.
Samoissa harrastuspiireissä liikutaan ja ollaan aika säännöllisesti yhdessä harrastukseen liittyvillä matkoilla, jolloin ollaan nukuttu yöt yhdessä. Olemme tunteneet toisemme jo 10 vuotta ja aina tulleet todella hyvin toimeen, mutta nyt vuosi sitten erään yhteisen projektin myötä lähennyimme ja ihastuin niin, etten sellaista ole ennen kokenut.
Emme ole edes suudelleet tai muuta sellaista, mutta halailleet, olleet paljon lähekkäin ja nukkuneet sylikkäin. Olemme olleet tekemisissä paljon enemmän kuin mies on vaimolleen kertonut. Olemme myös puhuneet siitä, että meillä on valtavasti tunteita toisiamme kohtaan. Oikeastaan tilanne on ollut siinä rajoilla, onko meillä suhdetta vai ei. Joka päivä ollaan soiteltu ja puhuttu pitkään, joskus kaksikin puhelua päivässä.
Nyt mies on lopettanut suhteemme, jos sellaisesta voidaan puhua, enkä kestä sitä. En ole voinut puhua suhteesta kenellekään, koska kyse on niin arasta asiasta eikä koko suhdetta ole toisaalta ollutkaan. Ei siis ole ketään, jolle voisin puhua sen päättymisen tuomasta ahdistuksesta kenellekään.
Ahdistaa olla ilman häntä. Tiedän kyllä, että parempi näin ja hänellä on oma vaimo ja lapset, jotka ovat hänelle tärkeintä ja olen ylpeä siitä, että hän pystyi tekemään valintansa ja panostaa nyt perheeseensä. Kuitenkin kaipaan häntä koko ajan. Kun vain ajattelen, että seuraavlla yhteisellä matkalla hän ei tulekaan yöksi minun huoneeseeni, tuntuu kuin jokin osa minusta olisi otettu pois, kuin puuttuisi tärkeä pala minua. Ei enää ole mitään odotettavaa.
Emme enää ole soitelleet kuin korkeintaan kerran viikossa harrastusasioihin liittyen ja se saa elämäni tuntumaan tyhjältä ja yksinäiseltä. En ole koskaan aiemmin tuntenut kenenkään kanssa tulevani niin hyvin ymmärretyksi kuin hänen kanssaan. Ikävä on valtava. Haluaisin taas soittaa hänelle iltaisin ja kertoa päivän kuulumiset. Haluaisin taas kuulla, miten häen päivänsä on mennyt.
Hänen vaimolleen olen kateellinen, miksi joku muu on saanut niin hyvän miehen? Samalla kuitenkin tuntuu pahalta, että olisin halunnut olla toinen nainen enkä olisi epäröinyt, jos mies olisi halunnut pettää vaimoaan kanssani.
Auttakaa minua kestämään tämä ahdistus ja ikävä! Kenellekään en voi tästä puhua ja siksi kirjoitankin tänne. Ikävöin häntä koko ajan ja kaipaan hänen kosketustaan. Tiedän, että on väärin edes kaivata häntä ja olen kai moraaliton ja siksi ansainnut tämä olon, mutta tämä tuntuu kuin sielusta olisi pala kuollut.
Neuvokaa, miten tästä pääsee yli? Kamala suru, pettymys, ikävä, hylätyksi tulemisen tunne ja ahdistus, enkä tiedä kuinka käsittelisin tätä yksin.
Kommentit (56)
Kyse on siitä, että toista voi ralastaa vakka välillä harhateille eksyisi. On eri asia olla ns. 110% toisen kanssa, kun vähän kokeilla miltä toinen tuntuu. Ikävää 2. naisille (tai miehille) on yleensä se, että toinen ei edes halua muuttua, vaan on onnellinen tilanteeseensa. Ehkä kaipaa otain muuta, kokeilee ja huomaa että menettettävää on enemmän mitä saatavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan sama kokemus ja olen MIES. Rakastuin varattuna naiseen ihan mielettömästi ja se vaan piti lopettaa. Se oli elämäni paskin kokemus ja voin sanoa, että paskoja kokemuksia riittää. Meni vuosi ihan ohi ja sitten lopuksi katkeroiduin. Yritä jotenkin päästä ohi ja yli NOPEASTI, yritä olla katkeroitumatta. Uusi suhde auttaa vaikka se onkin aina mielestäni korvike, mutta se auttaa ja on ainoa tie nopeaan parantumiseen. Rakastaa voi vaikka ei tuntisi toista juurikaan, rakastua voi vaikka kadulla, elää voi sitten vasta kun huomaa, että tulee juttuun. Me ei oltaisi tultu juttuun, meillä synkkasi muuten.
varsin erikoista että teillä on yhteisiä öitä, mutta ei seksiä? Sylikkäin nukkumista vain, vaikka molemmat olette ihastuneet toisiinne? Äärimmäisen erikoista! :D
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:31"]
Hänen vaimolleen olen kateellinen, miksi joku muu on saanut niin hyvän miehen? [/quote]
Miten niin hyvän miehen??? Hänhän on käytännössä pettänyt vaimoaan! Ainakin minusta yhdessä nukkuminen on jo sellainen asia, etten todellakaan missään tapauksessa hyväksyisi....
Lakkaa ajattelemasta sitä miestä. Niin minä tein, ja ei, ei ollut helppoa. Meillä kylläkin oli huomattavasti vähemmän kontaktia, kuin teillä on ollut.
Mitään et voita haikailemalla, vahingoitat vain itseäsi. Se yhteinen harrastuskin kannattaa lopettaa, oli miten rakas tahansa. Kuten myös kaikki yhteydenpito ko. mieheen. Voisit harkita myös muuttoa, ei olisi ollenkaan turha liike.
Uusi elämä, uudet harrastukset ja sitten aikanaan uusi mies. Ja tällä kertaa et sorru varattuun yksilöön. Kyllä sinä siihen pystyt. Miehiä on maailma täynnä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on liikaa aikaa huolehtia tyhjiä. Ja on ollut jo liian kauan. Hanki oma elämä.
Kiitoksia vain vastanneille.
Muutto ei ole mahdollinen, enkä kyllä pitkäaikaista harrastustanikaan haluaisi lopettaa. Haikailun yritän lopettaa ja hänen ajattelemisensa, mutta vaikeaa se on. Mitenhän se onnistuisi? Tuntuu vain koko jan tyhjältä. Tuntuu, että mitä järkeä on tehdä mitään, kun en voi niistä enää hänelle kertoa? Aina, kun jotain tapahtuu, etnsimmäinen ajatus on, että tästä kerron hänelle puhelimessa, mutta sitten muistan, etten enää voi. Tai välillä huomaan miettiväni, että kohta kuulen, mitä hän on tänään tehnyt ja miten hänellä oli mennyt. Sitten muistan etten kuulekaan.
Liikaa aikaa minulla ei ole, lapset, työ ja harrastukset pitävät siitä huolen. Ennemminkin tuntuu, ettei minulla ole aikaa pysähstyä suremaan, mutten kuitenkaan tämän surun takia saa normaleja velvollisuuksiani hoidettua. Hermostun lapsille turhasta ja hoidan työni huonosti, kun on itsellä paha olo.
Ja sille joka ihmetteli seksin puuttumista: seksi olisi ollut selvästi pettämistä. Emme myöskään koskaan edes suudelleet. Lähellä ja yhdessä oleminen tuntui hyvältä ilman niitäkin. Olen myös ajatellut, että nyt voimme ajatelle, ettemme tehneet niin väärin kuin jos olisimme suudelleet ja harrastaneet seksiä. Petimme kai itseämme luulemaan, ettemme petä hänen vaimoaan.
Tosiaan toisen naisen jätetyksi tuleminen on asia, josta ei uskalla ääneen puhua. Pahalta tuntuu menettämisen ja ikävän lisäksi se, ettei kenellekään voi asiasta kertoa. Lisäksi tunne siitä, että tuo kaikki, mikä toi minun elämääni ihanuutta ja onnea, oli väärin ja loukkasi jotakuta toista. En tiedä, miten tästä selviää. Ikäväkin on valtava.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette suudelleet? No, miten olisi, jos koittaisit löytää jonkun, jonka kanssa voisit reilusti(ei salaa keneltäkään) tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä mies ja nainen keskenään tekevät??
Niin, kunpa löytäisinkin jonkun sellaisen, jonka kanssa voisi olla reilusti ja tehdä kaikkea.
Ei se vain ole niin helppoa. En yleensä rakastu helposti, en edes ihastu. Ehkä taas joskus, mutta juuri nyt tuntuu, ettei kukaan voi olla tämän miehen veroinen. Hänen seurassaan tuntui alusta asti siltä, kuin voisi olla täysin oma itsensä eikä minun tarvinnut koskaan miettiä, mitä hänelle voi sanoa ja mitä ei. En ole koskaan ennen ollut kenenkään kanssa yhtä vaivattomasti ja luontevasti.
Nyt tulee taas paha olo, kun edes ajattelen muita miehiä ja vertaamaan niitä häneen. Tuntuu, etten voi koskaan löytää hänen veroistaan ja tulee ikävä voimistuu. Tuntuu niin pahalta, ettei hän enää kaipaa minua eikä halua jakaa asioistaan kanssani. Kuin olisin aivan yksin.
Tuntuu hyvältä saada muiden mielipiteitä. Saanpahan edes vähän puhua asiasta, se toivottavasti selkeyttää omiakin ajatuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Ei auta jäädä märehtimään, helposti rupeaa kuvittelemaan ettei kukaan vedä sille miehelle vertoja. No eihän ne vedä jos ei anna mahdollisuutta! Märehtimällä varmistat sen, ettet löydä ketään.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 10:32"]
Niin, kunpa löytäisinkin jonkun sellaisen, jonka kanssa voisi olla reilusti ja tehdä kaikkea.
Ei se vain ole niin helppoa. En yleensä rakastu helposti, en edes ihastu. Ehkä taas joskus, mutta juuri nyt tuntuu, ettei kukaan voi olla tämän miehen veroinen. Hänen seurassaan tuntui alusta asti siltä, kuin voisi olla täysin oma itsensä eikä minun tarvinnut koskaan miettiä, mitä hänelle voi sanoa ja mitä ei. En ole koskaan ennen ollut kenenkään kanssa yhtä vaivattomasti ja luontevasti.
Nyt tulee taas paha olo, kun edes ajattelen muita miehiä ja vertaamaan niitä häneen. Tuntuu, etten voi koskaan löytää hänen veroistaan ja tulee ikävä voimistuu. Tuntuu niin pahalta, ettei hän enää kaipaa minua eikä halua jakaa asioistaan kanssani. Kuin olisin aivan yksin.
Tuntuu hyvältä saada muiden mielipiteitä. Saanpahan edes vähän puhua asiasta, se toivottavasti selkeyttää omiakin ajatuksiani.
[/quote]
Ymmärrän sun tunteet täysin. Vähän saantyyppistä kokemusta. Turha keenkään moralisoida, tunteille ei voi mitään. Uskon, että miehen oli pakko katkaista välit sun kans, muuten olisi mennyt liian vaikeaksi asiat,on raastavaa olla kahden naisen väliss ja helpompi ehkä kertakatkaisu kuin löysässä hirressä roikkuminen pitkään! Tunteet sua kohtaan tuskin kuolleet siitä olen varma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpä saa mitä tilaa. Olen tämän pahan olon ansainnut. Ei se tee siitä sen paremmin kestettävää.
Olen sitä mieltä, että mies teki oikein, kun lopetti suhteemme, vaikkakin ikävä raastaa minua. Olen iloinen hänen puolestaan ja tiedän sen olevan hyvä ratkaisu. Sitä pahemmalta tuntuu, kun ajattelen, että olen se paha, joka häiritsi hänen perhettään. Tiedän, että miehen puheista, että hänellä on hyvä vaimo.
Se, ovatko miehen tunteet mua kohtaan kuolleet, en tiedä. Parempi olisi ajatella, että ovat. Silloin oisi helpompi olla elättelemättä mitään toiveita, kun ne tietää kuitenkin turhiksi. Olo on sellainen, etten kelpaa kenellekään. Ajattelen, että miehen tunteet hiipuivat ja hän tajusi, ettei rakasta minua, vaan kuten joku aiempi kirjoitti, kävi vähän harhapoluilla ja tajusi sitten, että menetettävää oli enemmän kuin saatavaa.
Moralisoin kyllä itsekin itseäni ja olen todella iloinen, ettei meillä ollut seksiä. Tunteitani en pysty sammuttamaan, vaikka yrittäisinkin.
ap
Kyllä ne tunteet siitä laantuu, kunhan lakkaat vatvomasta asiaa. Mikset voi muuttaa? Jätä ainakin se yhteinen harrastus, ei tuosta muuten mitään tule. Vai onko sinulla sado-masokistisia taipumuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sulla on tuskaa ja ikävää..?.Mietipä mielessäs mitä tuskaa haluaisit aiheuttaa sen pariskunnan lapsille. Onko sun kierimises ikävästä jotenki tärkeempää kuin se, että ne lapset joutuis murheellisiksi.
Kyllä tulee mieleen, että kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu elämästänne. Ei sitä onnea kukaan toinen ihminen tuo. Tuo läheisyys mitä koit voi olla vain kemiallista vetoa, eli seksin halua. Mä en ikinä itse tietoisesti pelehtis varatun miehen kanssa. Miten siihen vois sitten koskaan jatkossakaan luottaa? Joku muukin vois tuntea siihen vetoa ja yrittää...
Keskity sinä omiin lapsiis, oot jo niidenkin perheen näköjään rikkonut jostain syystä. Eikö ne sun lapset olisi jo ansainneet kaiken sun huomion? Kyllä teitä iänkaikkisen hölmöjä kuule riittää liikenteessä. Kannattaa aina harkita läheisyyttä vain vapaiden ihmisten kanssa, silloin ei vahingoita toimillaan muita.
Jostain syystä nostat miehen jalustalle nyt. Varmasti löytyy ihan yhtä hyviä miehiä muitakin. Jos haluat päästä miehestä yli on kaikki yhteydenpito lopetettava. Ei se muuten toimi.
En voi muuttaa. minulla on oma asunto ja lapsilla täällä koulut, kaverit ja mulla vakituinen työ alalle, jossa työnsaanti ei ole vaivatonta. Tuo harrastus on ollut henkireikä mulla ja kestänyt lapsesta asti. Sitä en halua lopettaa, vaikka pyrinkin välttelemään tilanteita, joissa tuohon mieheen siinä törmään.
Joo, pitäisi kai lakata vatvomasta asiaa, mutta asia on koko ajan mielessä. Minä ajattelen, että parempi vatvoa sitä nyt perusteellisesti, ehkä se sitten unohtuisi. Tosin suhteen päättymisestä on nyt vasta viikko, ehkä se tästä helpottuu.
Viimeisen kerran kun näin tätä miestä, hän oli minua kohtaan kaverillinen, mutta ei samaan tapaan lämmin kuin ennen. Emme ottaneet toisiamme kädestä tilanteessa, jossa se ennen olsimme niin tehneet emmekä halanneet. Tätä ennen puhelut olivat parissa viikossa ensin vähentyneet, sitten muuttuneet pelkästään harrastukseen liittyväksi.
Toisaalta asian täällä vatvominen auttaa. Tajuan paremmin itsekin, että loppu on lopullinen. Suru ja ikävä sekä tunne siitä, että minun suuri tunteeni yhteenkuuluvuudesta olikin kai yksipuolista, ovat jäytäviä. Helpompi käsitellä niitä täällä kuin pyöritellä omassa mielessään.
ap
16: tiedän kyllä, että minun ikäväni on pienempi murhe kuin mitä olisi miehen perheen hajoaminen. Se ei poista minun ikävääni kuitenkaan. Minulla on järjellä ajateltuna hyvä mieli miehen ja hänen perheensä puolesta, mutta minun elämäni on nyt sekaisin ja yritän saada tämän asian käsiteltyä jotenkin. Vastauksesi vakuutti minut siitä, etten tästä voi kenellekään ystävälleni puhua.
Voiia ap:lle! Kyllä sä siitä selviät ja tosiaan parempi vatvoa pohjamutia myöten niin on jo kyllästynyt aiheeseen sit ja pääsee eteenpäin.
Kiitos 20! Kyllähän tästä ajan kanssa selviää, eihän suruun kuole kuitenkaan. Mutta joka kerta kun puhelin soi, toivon, että ehkä se on hän.
En jaksa esittää ystävilleni ja sukulaisilleni pirteää, mutta näkeväthän he, että jotain on vialla. En voi totuutta kertoa. Sanon vain olevani väsynyt.
Pohjamutia myöten aion tätä pähkäillä, ja tuleehan tätä pähkäiltyä, vaikkei haluaisikaan. Varmaan se alkaa helpottamaan ja ehkä ei jää mitään sitten vaivaamaan. Jospa vaikka jossain vaiheessa voin suhtautua häneen luontevasti, eikä meidän tarvitsisi lopun ikää kartella toisiamme.
Hyvä saada kommentteja muilta. Ihan kuin ei olisikaan yksin.
Alue: Aihe vapaa
Aika auttaa. Ymmärrän sinua hyvin. Toisena naisena koettu menettämisen tuska on tabu ja siitä on usein vaikea tai mahdotonta kertoa kenellekään ja yksin koko surun ja pettymyksen kokemusta on raskas kantaa. Kerrot niin kauniisti suhteestanne ja tunteistasi tuota miestä kohtaan, että surettaa puolestasi tuo omalaatuisen suhteenne päättyminen.