Lue keskustelun säännöt.
En osaa puhua tunteista
04.05.2013 |
En osaa puhua tunteistani. En tiedä olenko tunteellinen vai en, herkkä vai en. Miten puhutaan tunteista? Mitä on se keskustelu tunteista tai suhteen tilanteesta, mitä usein sanotaan että naiset haluaa mutta miehet ei osaa, millasta puhetta siis?
Kommentit (21)
En minäkään osaa. Olen herkkä ja tunteellinen, esim. liikutun helposti.
Mutta vaikka parisuhteessa en osaa avautua ja paljastaa omia heikkouksiani toiselle tai muuten puhua miten tunnen. Jos on esim. paha mieli, en pysty sanomaan toiselle että tarvitsen halauksen tai läheisyyttä. Ennemmin menen vaikka suihkuun ja itken pahaa oloani siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä omia tunteita kannattaisi opetella tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi. Sillä tavalla niistä saa paljon enemmän irti ja vahvistuu ihmisenä.
En minäkään. Johtuu äidistäni, joka kunnon palstamamman tapaan otti elämäntehtäväkseen sanoa aina kaikkeen ei ja pysymään sanassaan, vaikka suu olisi auennut liian hätäisesti. Lakkasin sitten tuntemasta ja pyytämästä mitään, eipähän joka kerta tarvinnut pettyä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:00"]
Kyllä omia tunteita kannattaisi opetella tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi. Sillä tavalla niistä saa paljon enemmän irti ja vahvistuu ihmisenä.
[/quote]
Osaatko nelonen antaa esimerkkejä? Miten siis ja missä tilanteissa?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:00"]
Kyllä omia tunteita kannattaisi opetella tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi. Sillä tavalla niistä saa paljon enemmän irti ja vahvistuu ihmisenä.
[/quote]
Osaatko nelonen antaa esimerkkejä? Miten siis ja missä tilanteissa?
[/quote]
Nelonen vastaa, no vaikkapa parisuhtessa. Omista epävarmuuksista, toiveista, pettymyksistä. Kun ne sanoo ääneen ne eivät enää yleensä tunnu niin pahalta ja toisen on helpompi reagoida niihin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että olen sitä parisuhdekeskustelua väärin, mutta tosiaan haluaisin kuulla minkälaisia konkreettisesti ne on ne keskustelut, joissa koette että puhutte tunteistanne.
Sellasia parisuhdekeskusteluja olen kyllä käynyt, joissa puhutaan vaikka siitä pitäisikö ostaa yhdessä talo, ja vaikka siinä saattaa tunteet olla voimakkaat, niin käytännön asioista siinä kuitenkin puhutaan eikä tunteista.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:11"]
Voi olla että olen sitä parisuhdekeskustelua väärin, mutta tosiaan haluaisin kuulla minkälaisia konkreettisesti ne on ne keskustelut, joissa koette että puhutte tunteistanne.
Sellasia parisuhdekeskusteluja olen kyllä käynyt, joissa puhutaan vaikka siitä pitäisikö ostaa yhdessä talo, ja vaikka siinä saattaa tunteet olla voimakkaat, niin käytännön asioista siinä kuitenkin puhutaan eikä tunteista.
[/quote]
No meillä käydään esimerkiksi sellaisia keskusteluja, että jos vaikka hermostun miehelleni pikkuasiasta, pyydän melko nopeasti anteeksi ja selitän puuskahduksen taustaa: "jotenkin vain on niin stressaantunut olo, kun koko päivän olen miettinyt sitä ja sitä juttua enkä osaa lakata stressaamasta. Ja tuntuu että tulen sanoneeksi äkäisesti asioista ja karkotan sut mun luota, vaikka oikeasti haluaisin vain että ottaisit mut syliin ja sanoisit että kyllä me selvitään tästä".
Meillä ei mies pysyisi ollenkaan kärryillä mun tunne-elämästä jos en hyvin selkeästi avaisi omien reaktioideni taustaa. Pidän itseäni onnekkaana, että yleensä pystyn tunnistamaan, mistä oma äkäisyys ja lyhytpinnaisuus johtuu. Mieskin on monesti sanonut, että se on suuri apu hänelle. Esitän myös hänen tunnepurkauksistaan kysymyksiä, jotka johtavat yleensä keskusteluihin stressin ja muun kuormituksen taustoista, ja olemme molemmat kokeneet ne parisuhdettamme lujittavina keskusteluina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:00"]
Kyllä omia tunteita kannattaisi opetella tunnistamaan ja pukemaan sanoiksi. Sillä tavalla niistä saa paljon enemmän irti ja vahvistuu ihmisenä.
[/quote]
Osaatko nelonen antaa esimerkkejä? Miten siis ja missä tilanteissa?
[/quote]
Nelonen vastaa, no vaikkapa parisuhtessa. Omista epävarmuuksista, toiveista, pettymyksistä. Kun ne sanoo ääneen ne eivät enää yleensä tunnu niin pahalta ja toisen on helpompi reagoida niihin oikein.
[/quote]
Mä melkein ehkä hahmotan tämän, kiitos, mutta onko se tunteista puhumista jos puhuu vain siitä käytännön asiasta.
Otan ihan konkreettisen esimerkin, jossa mielestäni on tunteet mukana mutta en mielestäni puhu niistä. Sanotaan vaikka, että olen tulossa jostakin ja miehen on pitänyt tulla vastaan. Alunperin on ollut puhe että johonkin aikaan illalla sitten ja soitellaan vielä tarkemmin, päivän aikana annan muutaman väliaikatiedon, kun näyttääkin siltä että edetään nopeammin. Miehellä olisi koko päivä aikaa tehdä asioita joita haluaa tehdä, mutta ei tee niitä ajoissa, ja joutuu sitten illalla kiirehtimään, muuttamaan suunnitelmiaan ja tulee lopulta vähän myöhässä. Olen vähän, mutta vain vähän ärtynyt, koska tämä on hänelle ihan tyypillistä ja vahinkoa ei nyt kuitenkaan käynyt. Mies sen sijaan on enemmän ärtynyt ja valittaa että oli puhe että annan tarkan ajan ja miksi en sanonut että se aika jonka hän muistaa kuulleensa aamulla olikin vain arvio, ja sekin asia mitä hänen piti tehdä illalla jäi kesken ja niin pois päin. Sanon miehelle, ihan rauhallisesti, että onko se nyt minun vikani että hänen päivänsä meni pieleen, tietenkään en voi antaa aamulla tarkkaa saapumisaikaa reissusta joka kestää monta tuntia ja jossa on monta ennalta arvaamatonta pysähdystä, ja että hänellä olisi ollut vaikka koko päivä aikaa tehdä haluamiaan asioita ja silti tulla ajoissa. Mies rauhoittuu ja pyytää anteeksi että syytti minua ja kertoo että häntä harmittaa se ettei hän itse päässyt aamulla liikkeelle siten kuin suunnitteli, ja koko päivä meni sitten pieleen. Kerron että ymmärrän sen ihan hyvin.
Niin onko tämän tyylinen sitä tunnekeskustelua, vai kuitenkin vain ihan jotain muuta, tavallista keskustelua päivän tapahtumista ja käytännön asioista. Mielestäni tuossa analysoin omia ja miehen tuntemuksia ja valitsen sanani niin että molemmat rauhoittuu ja se jännite purkautuu. Siinä mielessä koen olevani herkkä, että huomaan mistä on kyse ja mitä toinen ehkä ajattelee. Mutta en puhu tunteista, siten että sanoisin että mua nyt ärsyttää tämä tilanne tai varsinkaan positiivisista tunteista.
(tämä oli ap.)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:11"]
Voi olla että olen sitä parisuhdekeskustelua väärin, mutta tosiaan haluaisin kuulla minkälaisia konkreettisesti ne on ne keskustelut, joissa koette että puhutte tunteistanne.
Sellasia parisuhdekeskusteluja olen kyllä käynyt, joissa puhutaan vaikka siitä pitäisikö ostaa yhdessä talo, ja vaikka siinä saattaa tunteet olla voimakkaat, niin käytännön asioista siinä kuitenkin puhutaan eikä tunteista.
[/quote]
No meillä käydään esimerkiksi sellaisia keskusteluja, että jos vaikka hermostun miehelleni pikkuasiasta, pyydän melko nopeasti anteeksi ja selitän puuskahduksen taustaa: "jotenkin vain on niin stressaantunut olo, kun koko päivän olen miettinyt sitä ja sitä juttua enkä osaa lakata stressaamasta. Ja tuntuu että tulen sanoneeksi äkäisesti asioista ja karkotan sut mun luota, vaikka oikeasti haluaisin vain että ottaisit mut syliin ja sanoisit että kyllä me selvitään tästä".
Meillä ei mies pysyisi ollenkaan kärryillä mun tunne-elämästä jos en hyvin selkeästi avaisi omien reaktioideni taustaa. Pidän itseäni onnekkaana, että yleensä pystyn tunnistamaan, mistä oma äkäisyys ja lyhytpinnaisuus johtuu. Mieskin on monesti sanonut, että se on suuri apu hänelle. Esitän myös hänen tunnepurkauksistaan kysymyksiä, jotka johtavat yleensä keskusteluihin stressin ja muun kuormituksen taustoista, ja olemme molemmat kokeneet ne parisuhdettamme lujittavina keskusteluina.
[/quote]
Muuten siis ehkä tekisin noin, mutta en sanoisi tuota Ja tuntuu että tulen sanoneeksi äkäisesti asioista ja karkotan sut mun luota, vaikka oikeasti haluaisin vain että ottaisit mut syliin ja sanoisit että kyllä me selvitään tästä -osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:35"]
Muuten siis ehkä tekisin noin, mutta en sanoisi tuota Ja tuntuu että tulen sanoneeksi äkäisesti asioista ja karkotan sut mun luota, vaikka oikeasti haluaisin vain että ottaisit mut syliin ja sanoisit että kyllä me selvitään tästä -osuutta.
[/quote]
Siis tuossahan on vain kyse sen oman tarpeen ilmaisemisesta.
Jos kaipaa halausta, niin sehän kannattaa sanoa. Joku kirjoittaja tässä ketjussa sanoi että vaikka siltä tuntuisi, niin ei ilmaise tunnetta, vaan menee mieluummin vessaan itkemään. Miehet vain harvoin osaavat lukea ajatuksia.
t. 9
Tulisin hulluksi jos en puhuisi tunteista. Olin yli 30v kun tajusin, että on koteja, joissa oikeasti puhutaan vain käytännön asioista! En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro 13 millä tavalla puhut tunteista. Siis ihan "ensin mä sanoin, sit se sanoi, sit mä sanoin taas, sitten me..." tasolla, konkreettisesti.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:35"]
Muuten siis ehkä tekisin noin, mutta en sanoisi tuota Ja tuntuu että tulen sanoneeksi äkäisesti asioista ja karkotan sut mun luota, vaikka oikeasti haluaisin vain että ottaisit mut syliin ja sanoisit että kyllä me selvitään tästä -osuutta.
[/quote]
Siis tuossahan on vain kyse sen oman tarpeen ilmaisemisesta.
Jos kaipaa halausta, niin sehän kannattaa sanoa. Joku kirjoittaja tässä ketjussa sanoi että vaikka siltä tuntuisi, niin ei ilmaise tunnetta, vaan menee mieluummin vessaan itkemään. Miehet vain harvoin osaavat lukea ajatuksia.
t. 9
[/quote]
Tuon sanominen vaan tuntuu tosi kaukaiselta. Jos olisin sellaisessa tilassa, että halaus auttaisi, niin varmaan halaisin itse miestä. Tai näyttäisin niin surkealta että se itse hoksaisi halata mua. Mutta en kuitenkaan osaisi sanoa, että kertoisitko että tämä päättyy vielä hyvin (tms.). Voiko olla niin, että koska en itse ajattele että tuollaisen sanominen ääneen kuuluu asiaan, en oikein osaa ajatella että sillä olisi mitään merkitystä mun olotilaan, että mies sanoisi noin. Ja edelleen että voisin pyytää että hän sanoisi jotain.
Tai no, ehkä joskus voisin puuskahtaa, että olisi tosi hyvä jos nyt vaan sanoisit että... Mutta ehkä senkin voisi sanoa sillai tunneälykkäämmin, "mua auttaisi tosi paljon jos kuulisin nyt että...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millasta parisuhdepuhetta ap tässä tarkottaa? En hahmota miten voi olla puhumatta tunteista.
Aloittaja on nainen.
Aloittajaa myös edelleen kiinnostaa kuulla, minkälaisia tunnekeskusteluja muut käy. Jos nyt muistelet, mikä oli edellinen kerta kun muistat puhuneesi jollain tapaa tunteistasi, niin voisitko kertoa miten se keskustelu sujui, ilman tunnistettavia yksityiskohtia tietysti? :)
Onkohan kenelläkään selvästi tunnekeskusteluja ja ei-tunne-keskusteluja?
Itse en uskalla ihastua ja antaa mennä sillä joutunut pettymään ja ottanut turpaan tunnetasolla niin paljon että jotenkin ihastumispuoli aivoissa turtunut paskaan
Mies32
Minun mielestäni on tärkeä, että osaa sanoittaa niitä tunteita: miltä oikeasti tuntuu.
Jotkut eivät osaa nimetä tunteita, sanovat vain että "tuntuvat pahalta /jotain ärsyttää" kun se oikea tunne on ehkä pettymysstä, surua tai jotain ihan muuta.
Tässä lisää:
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielen…
En minäkään tunteistani osaa noin vain PUHUA, kerron kyllä hyvinkin hanakasti mielipiteeni ja tuon tunteeni julki ihan arkikeskustelussa, mutta jos joku minut istuttaa paikalleni syvällisesti puhumaan tunteista niin hiljaiseksi vetää.