Perheelliset, Kelpaako teille sinkkuna ja lapsettomana olevan seura?

Tottakai kelpaa, tapaan sinkkuja/lapsettomia ystävia viikottain, se on mulle todella tarpeellinen henkireikä. Ystävät tulevat meille mielellään myos kylään niin kuin aikana ennen lapsia, nykyään tosin ihastelevat hetken pyjamamiin puettuja tenavia ja sitten mies vie muksut nukkumaan ja me naiset saadaan rauhassa parantaa maailmaa viinipullon ääressä.

Teen joka vuosi viikonloppureissun kahden parhaan ystäväni kanssa joista kummallakaan ei ole lapsia.

Kyllä mulle kelpais, suurin osa kavereista on sinkkuja. Valitettavasti menee toisin päin tuo.

Pienten lasten vanhemmilla on usein niin kapeisiin uomiin ajautunut elämä, että on vaikea keksiä merkityksellisiä puheenaiheita. Minua kun ei hyvällä tahdollakaan kiinnosta heidän lastensa edesottamukset sen enempää kuin heitä kiinnostaa, millaisia taktisia kuvioita jääpallojoukkueeni harkoissa on viime viikkoina punottu. Olenkin katsonut parhaaksi houkutella ystäviäni ulos maailmaan esimerkiksi taidenäyttelyihin, teatteriin ja kahville ihmisiä bongailemaan. Ideana on, että jos lisätään inputin laatua, myös output alkaa pikku hiljaa parantua. :)

Tuota, minulla vähän särähtää nuo kommentit "tietysi lapsetonkin on tervetullut ihastelemaan meidän perhettä". Tarkoittaako se sitä, että kunhan ei vaadi tulemaan vastavierailulle tai tapaamaan vaihteeksi jossain häntä kiinnostavassa paikassa. Lapsettoman on myös oltava kieli keskellä suuta ettei vain tule sanoneeksi omia ei kokemuspohjaisia mielipiteitä, jotka voi tulkita arvosteluksi tai neuvomiseksi. Kuitenkin on syytä ymmärtää, että lapsellisen elämässä on nyt tärkeämpi vaihe menossa kuin sillä lapsettomalla. Lapsellinen voikin säälivästi  hymähdellen kuitata, että on sillä nyt pienet ympyrät. Mutta koska olen niiiin hyvä ystävä niin suon kalliista ajastani hetken noiden turhanpäiväisyyksien kuunteluun. Ehkä kaverikin pääsee joskus elämässä eteenpäin ja ymmärtää mikä on tärkeää.

Minullekin parisuhde on ystäviä tärkeämpi, mutta en odota, että mieheni edesottamusten pitäisi kiinnostaa kovin paljon ystäviäni. Varsinkin oletan, että kun ystäviä tapaan, he haluavat kuulla mitä minulle kuuluu ja olla minun seurassani.

kyllä kelpaa ja suurinosa tuttavistani ja kavereistani onkin vaikka ollaan jo kolmekymppisiä. välillä toivoisin että ne jotka haluavat löytää kumppanin löytäisivät.