Perheelliset, Kelpaako teille sinkkuna ja lapsettomana olevan seura?

Mitäpä hän elämästä tietää?

Moni ystäväni on sinkku ja lapseton. Itse olen suurperheellinen. En ongelmaa kumminkaan päin.

Jos se lapseton sinkku tietää kaiken paremmin lastenkasvatuksesta kuin minä, niin valitettavasti se ystävyys hiipuu jossain vaiheessa

Minäkin olen suurperheellinen, suurin osa kavereista perheettömiä tai sinkkuja. Outo kysymys, ei minun elämäni perheen ja lasten ympärillä vain pyöri. Niitäkin kavereita joilla lapsia nähdään lähinnä muuten kuin perheenä. Ei ystävien perhetilanne vaikuta ystävyyteen millään tavalla.

Ap. Olen törmännyt aina siihen, että mun elämä ei  vaan kiinnosta ja olen "luuseri". Yhteisiä puheenaiheita ei ole, koska mulla ei ole lapsia. Mistään muustahan ei voi puhua??? Sit aika tyypillistä on se, että mua yritetään väkisin naittaa, ja ohimennen joka lauseessa puhutaan, "et jos sulla olis mies, niin voitais..."...  siihen on sit mun mielenkiinto loppunut,  kun en kelpaa pelkkänä itsenäni.

Mulla on paljon sinkkukavereita sekä miehiä että naisia. Ihan kylässäkin käyvät ja harrastetaan kaikenlaista yhdessä. En ole koskaan huomannut että olisi jotenkin liian erilaiset ympyrät.

Kyllä kelpaa. Tällaisia ovat suurin osa tuttavistamme.

Kelpaa toki. Itse asiassa mieluummin lapseton seura kuin lapsellinen. Oman kokemukseni mukaan jokainen puheenaihe menee aina jossain vaiheessa lapsiin vaikka kuinka yrittäisi siirtää puheen vaikka sitten päivän säähän. Mua ei vain kiinnosta puhua lapsista tai lastenhoidosta.

Totta kai kelpaa, jos ihminen itse on mukava. Sellaiset superkasvattaja-lapsettomat ovat niin rasittavia, että heitä näen vain satunnaisesti ja ilman lapsia tietenkin. Lapsensa saaneet entiset superkasvattajat on onneksi, siitä alkuhössötyksestä toivuttuaan, sitten taas ihan inhimillistä seuraa. :)

Kelpaisi tosi hyvin. Just tänään harmittelen kun lapsettomat sinkkukaverit jäi opiskelupaikkakunnalle. Tietysti riippuu siviilisäätyä enemmän siitä, että onko muuten sellainen ihminen, jonka kanssa minä viihdyn ja joka viihtyy minun ja perheeni seurassa. Mutta noin periaatteessa siis kyllä, ehdottomasti. Tylsää olisi hengailla vaan täysin itsensälaisten ihmisten kanssa.

Ap. Jotenkin aina selvästi mies ollut vastaan, et nainen sit pelkää.  Pelkää et nainen hapuilee perhe.elämää, tai ite ollut jopa härskisti vihjailu linjalla johonkin suhteeseen... sairasta... kummaa kun nainen ei voi normisti olla kaverisuhtessa. Mies kuvittelee et kaveri haikailee tämän miestä.

Seura kelpaa kyllä. Mutta aikataulut harvoin natsaa, jos sinkku&lapseton ei sitten meille viitsi raahautua. Valitettavasti töissäkäyvä suurperheellinen käyttää arki-iltansa ja viikonloppunsa ainakin meillä muuhun kuin kaverin yksiössä luuhaamiseen tai baareissa notkumiseen.

Itselleni (kolmen lapsen äidille) kelpaa erittäin mieluusti myös lapsettoman sinkun seura! Joka kerta, kun tällainen kaveri haluaa tavata tai tulla vaikkapa kahville, on hän erittäin tervetullut. En myöskään jauha lapsijuttuja hänelle enkä kyllä yleensä hirveästi juttele lapsista edes niiden muiden perheellisten kanssa. Itse olen kokenut tämän "sinkun seura ei kelpaa" -ilmiön aivan päinvastoin: Minusta tuntuu, että nämä lapsettomat sinkut nimenomaan eivät halua tavata perheellisiä ystäviään. Minä pitäisin mielelläni heihin yhteyttä, mutta jotenkin tuntuu, että olen heidän mielestään vain tylsä, ankea perheenäiti, joka on pilannut elämänsä lapsilla. Heillä kun on aina omasta mielestään niin paljon "menevämpi" ja mielenkiintoisempi elämä...

kyllä ja ei - esim kummit ovat tervetuleita ja esim retkelle avuksi voisit tulla

t. äiti ja 2 lasta

Kelpaa! Lähes kaikki kaverini ovatkin lapsettomia ja/tai sinkkuja. Ainoa asia, mikä häiritsee joissain kavereissa, on se, että he paheksuvat / eivät ymmärrä esim. miksi imetän. Heidän mielestään minun pitäisi jättää tuttipullosta kieltäytyvä vauva (ja todellakin olen yrittänyt totuttaa pulloon!) koko illaksi kotiin itkemään tissin perään ja lähteä heidän kanssaan bilettämään. Koska kyllähän se vauva ennen pitkää itkee itsensä uneen tai syö lopulta pullosta huudettuaan pari tuntia nälkäänsä. Niinhän se varmaan tekiskin, mut mulla ei olis hauskaa bilettämässä sillä aikaa kun vauva itsee hädissään kotona. Eikä ne ymmärrä miksi! Ja pitää mua jonain äitiyteen hurahtaneena, kun olen niin fanaattinen tän imetyksen kanssa... Kieltämättä itsekin ajattelin ennen lapsia jotakuinkin noin, mutta en olis ikinä kehdannut sanoa asiaa ääneen imettävälle äidille.

Hyvä ystävä kelpaa aina! Ja hyvä ihminen kelpaa ystäväksi, sellainen joka ei nyrpistele erilaisille elämäntavoille tai - vaiheille. Ystävyyteen tietysti kuuluu sekin, ettei sinkuille väkisin kaupata yksinäisiä sieluja ja ylistetä perhe-elämän ihanuutta. Omat valinnat eivät aina ole parhaita toisille ja toisilla voi olla paljonkin annettavaa vielä enemmän toisille. Ihana soppa, elämä!

Ilman muuta kelpaa. Tervetullutta seuraa nimenomaan, ihanaa puhua muustakin kuin lapsista!

Tottakai kelpaa!

Usein vain tahtoo olla niin, että työ ja perhe asettavat sen verran tiukat raamit elämälleni, että yhteisen tapaamisajan löytäminen on kiven alla. En noin vain pääse vaikkapa viikonlopuksi jonnekin, tai työpäivän jälkeen yksille. Kaikki vaatii paljon enemmän suunnittelua ja valmistautumista, ja sitä moni sinkkukaveri ei ymmärrä.

Kelpaa, voi puhua jostain muustakin kuin lapsista. Ex tempore lähdöt ei ihan onnistu, mutta aina voi kysyä.

Tottakai kelpaa, en minä valikoi ystäviäni sen mukaan onko naimisissa vai sinkku, sekin voi vaihdella elämän varrella.

Aika oudolta kuulostaa kyllä Ap sun puheet, jotain mätää jossain, saattaa olla jopa niin että nää asiat on ihan sun omaa kuvitelmaa, mitä luulet että kaverit tai niiden miehet ajattelee. Ei oikeesti perheellisetkään jaksa koko ikäänsä lapsista puhua, eikä varsinkaan lapsettomalle, sehän on virkistävää että joskus voi puhua muustakin kuin lapsista, ja yleensä puhutaankin. Tottakai lapsetkin on yksi puheenaihe, siinä kuin muutkin ihmiset joiden kanssa on tekemisissä.