elämä masentuneen puolisona
Onko täällä muita samassa tilanteessa tai onko vinkkejä mistä vertaistukea.
PUolisollani on keskivaikea masennus joka on enemmän tai vähemmän käynnistynyt jo 5 vuotta sitten mutta noin vuoden ajan saanut apua. Käy töissä mutta mihinkään muuhun ei kykene. Lääkkeet tehneet aika tunnekylmäksi eli ei ole lapsillekaan ihan normaali. Elämän pyörittämisestä on minulla 100% vastuu niin henkisesti kuin fyysisesti ja yksinäisyyden tunne on valtava. Sanomattakin selvää että alan olla tähän aika loppu.
Mitään muuta mielenterveysoireistoa tai alkoholin käyttöä ei onneksi ole.
Kommentit (2)
Lisään tuohon, nykyään olemme oikeasti vahvempia ja rakastuneempia kuin koskaan ennen. Ehdimme seurustella ennen masennustani 6- vuotta. Se toden teolla oli meidän taistelumme yhdessä, jonka voitimme. Tuntuu että selviämm tämän jälkeene mistä vain.
Minull oli myös masennus. Olen vaasta vuoden ajan ollut terve ja selvittänyt masennuksen. Edelleen joudun päivittäin kamppailemaan yöunieni ja yleisen hyvinvointini puolesta enemmän kuin normaalisti.
Itsekin elin parisuhteessa koko masennukseni ajan. Mieheni oli myös toisinaan avuton, ja kärsi siitä, ettei voinut kunnolla auttaa minua. Kuitenkin terapian ja hyvän tukiverkoston avulla itse selvisin.
Välillä oli vaikeampia ja välillä helpompia vaiheita.
Mutta miehelleni en voisi kiitollisempi olla. Välillä oli tosi vaikeaa, en pystynyt edes nousemaan sängystä. Mies oli todellinen sankarini, jonka ritarillisuus ja vastuullisuus tuona aikana auttoivat minua taistelemaan.
Hän sanoi, että ei tätä jokaisen eteen tekisi, mutta minun eteeni tekee. Miten sellaista voi ikinä kiittää tarpeeksi ja hyväksyä toiselta ?
Tsemppiä teille!