Voi kun osaisin nyt pysyä lujana ja en lankeaisi

taas siihen mieheen. Olemme pari vuotta tapailleet suht säännöllisesti ja hiipumista on tullut puoleltani. Kiinnostukset eivät enää kohtaa, joten ainakaan paremmaksi suhde ei voi muuttua. Jotain kiintymystä kyllä on, mutta ei enempää silloin, kun emme ole yhdessä.

Mutta, mutta..kun olemme keskenämme, olen sulaa vahaa ja tahdoton olento. Kuitenkin kärsin siitä myöhemmin. Olen ties kuinka monta kertaa halunnut lopettaa, mutta mies saa puhuttua minut itselleen.

Olen ollut aiemmin järki-ihminen, mutta näin pelkään menettäväni otteen elämästä.

Mitä teen?