Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusattu: Jos kiusaajasi hukkuisi edessäsi niin mitä tekisit?
Kommentit (25)
Auttaisin. Me ei olla enää koulussa, vaan aikuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lain mukaan velvollisuus auttaa, että eipä siinä vaihtoehtoja edes ole
Hakisin sipsipussin ja lähtisin pois, jos ohi kulkisi joku vastaantulija sanoisin että auta jos haluat/kerkiät. En auttaisi koska minuakaan ei koulussa autettu muuta kun sillä tavalla että kiusaaja eristi kaikin tavoin, eristi minut pois viimeisistäkin kavereistani koulussa, pyysi lopulta koko koulun oppilaita huutamaan "mene pois" minulle koulun pihalla, käski yhden luokkalaiseni käydä kimppuuni ja sitten vielä aikuisena ko.nainen kehtasi ottaa yhteyttä ja yritti järjestää luokkakokousta johon jätin menemättä jostain syystä. Pahinta tuossa oli se että kehtasi vielä aikuisena ottaa yhteyttä ja yritti esittää "mukavaa".
en ole niin hyvä uimaan että auttaisin, joten joku muu toinen ohikulkija saisi auttaa jos haluaisi. Pahimmassa tapauksessa kaksi hukkuisi.
Pitäisin pitkän ja hartaan monologin. Muistelisin menneitä ja pohtisin elämän monimuotoisuutta. Tuijottaisin ajatuksiini uppoutuneena taivaanrantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan velvollisuus auttaa, että eipä siinä vaihtoehtoja edes ole
Jos kukaan muu ei ole näkemässä, niin eipä haittaa. Todistajia ei jää.
Hädässäolevan auttaminen on sen verran selkäydinreaktio, ettei siinä mietitä toisen tekemisiä. Ja jos ehtisinkin miettimään, ehtisin luultavasti miettimään myös sitä, pystyisinkö elämään loppuelämäni sen tiedon kanssa, että jätin auttamatta ja toinen hukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisin.
Kysymys on vaikeampi jos hukkumassa olisi joku siitä enemmistöstä, joka katsoi vierestä tekemättä mitään. Näiden kohdalla todella tekisi mieli todeta "karma's a bitch" ja jättää oman onnensa nojaan.
Auttaisin, jos pystyisin, koska ajattelisin hänen lastaan. Olisi aika rankkaa menettää äiti jo alle kouluikäisenä.
En vihaa häntä, mutta ystäviä meistä ei koskaan tule, koska se hänen harjoittamansa kiusaaminen oli sellaista, että "ollaanko kavereita?" Ja sitten kun oltiin vähän aikaa oltu kavereita, hän teki jotain ilkeää, esim. ajoi minut yhtäkkiä pois leikistä. Tätä tapahtui monta kertaa lapsuuteni aikana. Kiusaaminen loppui, kun en enää suostunut hänen kaverikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan velvollisuus auttaa, että eipä siinä vaihtoehtoja edes ole
On siinä se vaihtoehto, että rikkoo lakia.
Vierailija kirjoitti:
en ole niin hyvä uimaan että auttaisin, joten joku muu toinen ohikulkija saisi auttaa jos haluaisi. Pahimmassa tapauksessa kaksi hukkuisi.
Millainen luuseri olet jos olet ollut kiusattu etkä osaa edes kunnolla uida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siinä hätätilanteessa edes muistaisi kiusaamista. Minulle olisi itsestään selvää, että auttaisin.
Mutta vaikka muistaisinkin kiusaamisen siinä hetkessä ja vaikka tuntisin kostonjanoa, auttaisin silti ihan varmasti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Yrittäisin pelastaa hänet.
Olen psyykkisesti tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin pelastaa hänet.
Olen psyykkisesti tasapainoinen.
Lucky you. Minut kiusaaja suisti psyykkisesti epästabiiliksi, eli tavallaan voisi ajatella että hukkuva kiusaaja omilla toimillaan aiheutti oman onnettomuutensa.
Olisin onnellinen, että karman laki toimii.
Sikäli turha kysymys, että en osaisi pelastaa edes ystävää. Hätänumeroon voisin kai soittaa.
Jos löytäin kyseisen k*pään, niin tekisin tilit selviksi.
Heittäisin pelastusrenkaalla ja soittaisin 112. Olen huono uimari enkä ota niin vakavia riskejä (hukkumiskuolema) kenen tahansa takia. Kevyttä lasta tai itselle rakasta läheistä yrittäisin pelastaa aivan tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin pelastaa hänet.
Olen psyykkisesti tasapainoinen.
Lucky you. Minut kiusaaja suisti psyykkisesti epästabiiliksi, eli tavallaan voisi ajatella että hukkuva kiusaaja omilla toimillaan aiheutti oman onnettomuutensa.
Olen pahoillani.
Ihmettelen toisiaan, että olen edelleen henkisesti tasapainoinen aivoleikkauksen, parantumattoman syövän, vaikeimman mahdollisen elinsiirron ja useiden aivoinfarktien jälkeen.
Up