Haluan antaa lapseni pois.

Eritteles nyt vähän, siis lapset ovat tottelemattomia ? Sitten sä varmaan tarvitset "supernannyn " ohjeita jotta saat ne kuriin. Ei elämän kuulu olla pelkkää taistelua, rakkautta ja rajoja, sääntöjä ja rangaistuksia. Kaikki Tämä JOHDONMUKAISESTI jotta lapset oppivat ettei kannata hangotella vastaan vaan sillä on seuraamuksia.

Menkää oikeesti perheneuvolaan, sieltä varmasti autetaan !!

Kohta 10v poika. Kouluasiat rempallaan ym ym. Elelee omassa maailmassaan, ei kuuntele, keskity, ei mitään... Suuttuu helposti ja kauheeta taistelua. Kaikkeen saa patistaa 1000 kertaa eikä mitään tapahdu. Kaikki päin honkia... En vaan jaksa enää taistella ja patistaa.

ap

Ota ensin vaikka yhteyttä lapsen opettajaan ja koulu kuraattoriin. Kysyt sieltä neuvoja. Olet hyvä äiti/isä!

On käyty läpi opettajat, erityisopettajat, psykologit, neuropsykologit jne... koulu nostaa kädet pystyyn. Eivät kuulemma enää voi auttaa koska me ei (lue rivien välistä) tehdä asialle mitän kotona. Olen aivan raivona... vittuako minä sille mitään voi jos ne saamattomat lehmät ei aa yhtä 10 v poikaa tukiopetukseen, lässytetään vaan... vittuako se puhuminen auttaa. Kuria ei ole nimeksikään siellä koululla.

Mä en itse nää tiedä mitä pitäisi tehdä. Pojalla itsetunto aivan pohjassa. Kaikki vaan selittelee ja selittelee, mutta mistään eio tule mitään.

Mitä pahaa olen tehnyt, että mua rangaistaan ongelmalapsella?

Eiköhän se apua tule jos annan vaan olla enkä välitä. Potkikoon mummoja kadulla, lintastkoon...en välitä.

ap

niinpä. katsopas äiti peiliin. syytät yhteiskuntaa kurittomasta lapsestasi. onko lapsella isä? isät on yleensä tosi käteviä lapsilla.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:51"]

niinpä. katsopas äiti peiliin. syytät yhteiskuntaa kurittomasta lapsestasi. onko lapsella isä? isät on yleensä tosi käteviä lapsilla.

[/quote]

Tervetuloa hakemaan ton lapsen pois. Olet varmaan hyvä äiti. Koska tulet, niin tiedän pakata laukun valmiiksi?

ap

Sinun tarttisi mennä puhumaan itse ongelmistasi. Onhan koulu lähettänyt lapsen neuropsykologillekin. Onko se "ei mitään" sinusta? Onko ongelmaa löydetty vai oletteko laistaneet kotona harjotuksilta?

Mitä sinä tarvitset koululta? Entä miksi ajattelet että lapsi ei kotona laittaisi palikoita rattaisiin?

Pitäisikö lapsen kerrata luokka ennenkö koulu vaikeutuu lisää?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:51"]

niinpä. katsopas äiti peiliin. syytät yhteiskuntaa kurittomasta lapsestasi. onko lapsella isä? isät on yleensä tosi käteviä lapsilla.

[/quote]

Tervetuloa hakemaan ton lapsen pois. Olet varmaan hyvä äiti. Koska tulet, niin tiedän pakata laukun valmiiksi?

ap

[/quote]

Miten sinä kehtaat? Toi on kyllä todella säälittävää luettavaa, ihan lapsesi takia.

No, teettekö kotona ne läksyt, luetteko kokeisiin, huolehditteko, että tarvittavat tavarat ovat koulussa joka päivä mukana?

Mitä jos vain hyväksyisit lapsesi erilaisuuden ja antaisit hänen leikkiä ja olla omissa maailmoissaan. Ei se ole sinun vikasi jos lapsesi on erilainen kuin muut. Ehkä kasvun paikka jokaiselle meistä täydellistä lasta toivoneista ja vähemmän täydellisen saaneista on se, että antaisimme lapsemme olla sellainen kuin hän on. On harmillista, että erityistyöntekijät ovat jättäneet kertomatta poikasi vahvuuksista. Suhteestanne ei värity rakkaus, poikasi varmasti aistii sen. Hän peilaa sinua, rakas ap. Missä olisit ilman poikaasi?Oletko harmissasi, ettet ole saanut jotain miestä, koska poikasi sabotoi suhteesi? Mitä jos hakisit pojallesi nyt kesäksi vaikka Pelastakaa lapset ry:n kautta jonkin kesäpaikan pariksi viikoksi. Ja kysy nyt heti perhetyöntekijää kunnalta, joko lastensuojelun tai perheneuvolan puolelta. Ole aktiivinen teidän molempien vuoksi, mutta älä tee epätoivoisia tekoja, ole kiltti.

Onko varma, että lapsella ei ole mitään neurologista syytä käytökseensä. Jota nyt ammatti-ihmisetkään eivät löydä. Vaadi apua ja lähetettä eteenpäin. Se on lapsesi oikeus ennen kuin itsetunto kokonaan menee.

Et sä voi syyttää koulua kaikesta, ne on tehneet sen mitä pystyvä, sä olet lapsen äiti jonka pitäisi asettaa ne rajat mutta jos tosiaan tuntuu että et pärjää lapsen kanssa teet itse lapsestasi lastensuojeluilmoituksen ja apu on taattu. Ehkä tukiperhe, äärimmäisessä tapauksessa väliaikainen sijoitaminen muualle voisi olla ratkaisu. Se on valitettavasti niin että tässä maassa on mentävä niin pitkälle ennenkuin jotain tapahtuu.

Eräs ystäväni joutui tekemään omasta lapsestaan sen ilmoituksen. lapsi kävi rauhoittumassa kodin ulkopuolella ja nyt on sitten rauha maassa ja lapsi kotona.

Mutta sun on tehtävä töitä sen lapsen asioiden eteen.
Aloitat sillä että kirjoitatte perheen säännöt ylös ja jos joku ei niitä tottele seuraa rangaistus.. oli se sitten pelipäivän menettäminen, kotiaresti tai viikkorahat pois, luulisi tehoavan kovapäisimpäänkin lapseen.

Pahaa oloaan hän purkaa, sen olet itsekkin huomannut kun sanot että itsetunto on pohjassa.. Koska sä olet viimeeksi kehunut lastasi, koska olet tehnyt hänen kanssaa jotain kivaa, käynyt edes jätskillä jossain ? Palkitse hyvä käytös, vie leffaan perjantaina jos läksyt on tehty koko viikon kiltisti. Jos on oppimisvaikeuksia niin sitten sä istut sen vieressä ja autat ja neuvot.. se on äidin tehtävä ei koulun. Heidän täytyy pysyä opetussunnitelmassa ! jos läksyt on suurin ongelma eikö teillä koulussa ole läksykerhoa mihin se voisi jäädä tekemään läksyjä ??

hyvä ap, mulla on jo 5 lasta, en tarvitse enempää. edes kilttejä sellaisia.

t. 7

Hei,

väsynyt äiti, olet uupunut ja SYYSTÄ. Lähde hakemaan itsellesi apua lopen uupumiseen ja uskon et sitä kautta voisit saada apua lapsesi kanssa myös. Tajuavat siellä ettet oikeasti jaksa. Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan. Eikö lapsen voisi saada tutkimusjaksolle lastenpsykiatriaan tai tukiperhettä avuksi tätä kautta.

Eihän kukaan tuollaista taakkaa yksin jaksa!! Eikä tarvitse. Nykyisin vain kaikki apu on kiven takana, täytyy olla riittävän kovat ongelmat ennen kuin apua aletaan antamaan. Älä piilottele pahoinvointiasi vaan kerro kaikki raskaasti viranomaisille. Eihan ne opettajat osaa/ pysty tällaisia hoitamaan. Ennen oireilevat lapset laitettiin erityisluokalle, nykyisin opettajien on vaan yritettävä hoitaa homma muiden lasten joukossa. Epätoivoista, eikä niiden opettajien ammattitaito ja resurssit oikeasti riitä. Ei ne ymmärrä poikasi ohjaamisesta varmasti enempää kuin sinäkään. Apuahan poikasi tarvitsee myös ja on hänkin varmaan toivoton tässä tilanteessa, kun aikuiset eivät osaa auttaa ja itsekin huomaa et hommat on pielessä. VAADI nainen apua ensin itsellesi ja sitä kautta pojallesi!!

Lämpimiä ajatuksia täältä!

MISSÄ LAPSEN ISÄ?

Itse samassa suossa tarponeena voi kertoa, että meillä tilanne alkoi helpottumaan, kun aloin jälleen viettämään aikaani enemmän tämän lapseni kanssa. Olin nimittäin väsymykseni vuoksi ajautunut lapsestani niin eroon kuin se vain oli mahdollista, en vain jaksanut sitä tappelua ja patistelua... Lapsi sa pelata aika rajattomasti, kun en välittänyt, sainpahan olla hetken rauhassa.

Sitten vaan päätin ottaa itseäni niskasta, pakottaa johonkin yhteiseen tekemiseen, vaikka sisällä tunsin lähes vihaa lastani kohtaan, joka teki mun elämästäni niin raskasta ja vain työtä, työtä, työtä.

Vielä paremmat ja nopeammat tulokset olisi ehkä tulleet, jos tosiaan olisin hakenut itselleni apua, mutta oletin, ettei sitä saa, eikä ketään oikeasti kiinnosta.

Nyt ollaan matkalla ylöspäin, aika näyttää.

Millainen lapsi on kun on omissa maailmoissaan? Eikö se voi olla hyväkin asia että lapsella on kyky olla vielä pieni? Vai onko hän ehkä masentunut?

Onko lapsella millainen arki? Onko paljon yksin? Onko harrastuksia?

Itselläni on 9- vuotias poika ja hänhän on vielä lapsi. Minusta tuntuu että ihmiset vaatii liikaakin lapsilta. Millaista apua lapsi sitten tarvitsee?

Koulun mielestä poajssa ei ollut mitään vikaa. Miksi läksyt ei suju? Miksi ei opi? kahden vuoden jälkeen vaadin pojalle tutkimuksia ja kas pojalla laaja-alaisia ongelmia monella osa-alueella. On erilaisia hahmottamishäiriöitä, oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia jne. Pitäisi käydä tukiopetuksessa, mutta poika ei halua koska kaverit menee kotiin. No erityisope on niin samperin lepsu, että päästää kotiin ja sitten tulee kauheita valitusviestejä kotiin. Joo, ollaan keskuteltu, mutta eikö se ole koulun asia huolehtia siitä, että lapsi menee tukiopetukseen kun niin on sovittu? En mä työpaikalta käsin voi sitä lasta sinne raahata.

Läksyjä tehdää ja ollaan aina tehty (monta tuntia per päivä). Usein unohtaa kirjata läksyt reissariin (ope ei ehdi katsoa, että on kirjannut) tai unohtaa kirjat kouluun. Klo 17 jälkeen hankala hakee niitä koululta enää kun siellä ei ole ketään. Ope ei ehdi katsoa, että ne on mukana. Ope lupasi tämän, mutta nyt yhtäkkiä ei ehdikään (ei ilmoitusta kotiin). Pyysin läksyt Wilmaan jotta voin päivällä työpaikalta katsoa ne ja soittaa lapselle kun koulu loppuu, että onhan kaikki kirjat mukana. Ei totetunut. Läksyjen merkkaamista vaihdellaan tuhka tiheään (milloin ympyröidään sivut, milloin post-it lapuilla kirjoihin) eikä ilmoitella kotiin miten ne merkataan. Mikä on sitten reissarin virka? Entä Wilman? Laput katoaa reppuun jne.

Olen siis itse   ihan hukassa kun en enää pysy ajan tasalla tuon homman kanssa.

Neuropyskologi kertoi miten opettajien pitäisi auttaa, mutta ne levitteli käsiään ettei voi enempää auttaa... mitä helvettiä.?!

Olen aivan poikki kun olen nyt useamman vuoden taistellut. Miksi mun pitäisi enää jaksaa? Olen aina ajatellut, että koulua käydään ja läksyt hoidetaan. Tuntuu kun taistelis tuulimyllyjä vastaan...turhauttaa.

Paskaa sataa käteen van joka puolelta. Miksi vaivautuisin tuhota omaa jaksamistani joka nyt on jo äärirajoilla. Terveys on jo mennyttä, kroppa prakaa ja kohta mielikin. Missä olisin ilman poikaani? Varmaan tässä samassa suhteessa pojan isän kanssa. Arki olisi helppoa ja suht huoletonta. Tottakai rakastan lastani, siksi taistelen. Nyt tulee vaan kohta se viimeinen seinä vastaan. Kaikki tiet vaan nousee pystyyn. Parisuhdekin alkaa rakoilla kun molemmat vanhemmat loppu.

Poika on myös arka, joten leirit on ehdottomasti poissuljettu ajatus. Perheneuvolaan olen yrittänyt soitella viikon verran melkein joka päivä, mutta joko vaan varattua tai sitten kukaan ei vastaa. Perheneuvolaa suositteli neuropsykologi tuon itsetunnon takia. Neuropsykologi yrittää saada lähetteen jonnekin kuntoutukseen, mutta se on kuulemma todella vaikeaa saada. Sanoin että melekin 90%:n varmuudella poika ei sitä saa.

Olen kannustanut ja vaikka mitän, mutta koululla niin ei mitä ilmeisemmin tehdä. Mitään positiivista en kuule sieltä. En vaan jaksa enää.. tuntuu kaikki rangaistukselta. Haluaisin antaa lapsen pois sellaisille vanhemmille jotka jaksaa auttaa, kannustaa ja tietävät mitä tekevät.

ap

No jo on.Mieti omaa asennettasi ja kielenkäyttösi näin aluksi.

Kouluntehtävä ei ole kasvattaa lastasi. Kasvatus aloitetaan jo lapsen ollessa pieni. Nyt on hiukka myöhästä.

Ja joo ennen kuin tulet silmille ja sanot, etten tiedä asioista mitään... niin  kyllä tiedän. Mulla 12 vuotias "ongelmalapsi". Käy terapiassa ja on pienryhmässä koulussa. Koulun kanssa tehdään yhteistyötä. Kyllä minuakin välillä väsyttää ja harmittaa, mutta lastani en antaisi pois ikinä.

Silti vaikka lapsellani on ongelmia, minä vaadin häneltä käytöstapoja. Otetaan kyllä usein yhtään, mutta minä olen äiti ja hänen huoltajansa. Missään ei kai sanottukaan, että elämä lapsen kanssa olisi helppoa.

Sinun tekstistä paistaa läpi katkeruus ja se, että odotat, että joku tulee ja ratkaisee ongelmat tuosta noin vaan. Niin ei tapahdu. Moni asia lähtee kotoa ja sinusta itsestään.

Kasva aikuiseksi äläkä kitise ja syyttele muita. Ja ennen kaikkea on törkeää kirjoittaa haluavansa antaa lapsensa pois.