Haluan antaa lapseni pois.

pyydä sosiaali toimelta apua.. sitä varten perhe työn tekijöitä on olemassa jos ei itse tunnu jaksavan niin he kyllä auttaa sinua ja poikaasi, mutta älä missään nimessä anna poikaa pois tulet katumaan sitä muuten koko lopun ikäsi.. voimia sinulle ja toivottavasti aurinko paistaa sinunkin risu kasaasi :)

se isä, eikö ketään kiinnosta isän osuus?

kauheita akkoja!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:37"]

No jo on.Mieti omaa asennettasi ja kielenkäyttösi näin aluksi.

Kouluntehtävä ei ole kasvattaa lastasi. Kasvatus aloitetaan jo lapsen ollessa pieni. Nyt on hiukka myöhästä.

Ja joo ennen kuin tulet silmille ja sanot, etten tiedä asioista mitään... niin  kyllä tiedän. Mulla 12 vuotias "ongelmalapsi". Käy terapiassa ja on pienryhmässä koulussa. Koulun kanssa tehdään yhteistyötä. Kyllä minuakin välillä väsyttää ja harmittaa, mutta lastani en antaisi pois ikinä.

Silti vaikka lapsellani on ongelmia, minä vaadin häneltä käytöstapoja. Otetaan kyllä usein yhtään, mutta minä olen äiti ja hänen huoltajansa. Missään ei kai sanottukaan, että elämä lapsen kanssa olisi helppoa.

Sinun tekstistä paistaa läpi katkeruus ja se, että odotat, että joku tulee ja ratkaisee ongelmat tuosta noin vaan. Niin ei tapahdu. Moni asia lähtee kotoa ja sinusta itsestään.

Kasva aikuiseksi äläkä kitise ja syyttele muita. Ja ennen kaikkea on törkeää kirjoittaa haluavansa antaa lapsensa pois.

[/quote]

Kasva itse aikuiseksi, hieman empatiaa peliin, jokainen väsyisi ap:n tilanteessa! Sä olet varmaan Rouva Täydellinen vaikka kaikki asiat on päin helvettiä!

Nyt laitat lapsen harrastamaan jotain, vaikka tähtitiedettä mutta johonkin porukkaan ja sassiin! Ja leirille lapsi. Mitä sitten jos lapsi on arka? No sen verran arka että juoksisi KOULUKAVEREITTEN PERÄSSÄ!

Miksi olet noin sokea? Lapsihan teillä johtaa, et sinä joka olet aikuinen. Tuo on sinun hyväksikäyttöä, sinä sallit lapsesi pomottaa jonkun "ujouden" nimissä. Sinun lapsi on kuitenkin jo varhaisteini, se pärjää kyllä leireillä ja harrastuksissa mutta tämä on asia joka mahdollistuu vaan koska sinä et laita rajoja.

Mitä lapsesi tekee päivät? Viiteen saakka on ilmeisesti joko kotona yksin tai kavereitten kanssa. Niin miksi ei sitten menisi johonkin kokkikerhoon vaikka? Loppupelissä kyse on vaan siitä ettei sinua kiinnosta, mutta oikeasti kaikki sosiaaliset tilanteet olisi eduksi lapsellesi.

Tai sitten sinä kotona joustat kaikessa niin että on kurjaa mennä jonekkin jossa ei saa tehdä oman pään mukaan.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:33"]

Koulun mielestä poajssa ei ollut mitään vikaa. Miksi läksyt ei suju? Miksi ei opi? kahden vuoden jälkeen vaadin pojalle tutkimuksia ja kas pojalla laaja-alaisia ongelmia monella osa-alueella. On erilaisia hahmottamishäiriöitä, oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia jne. Pitäisi käydä tukiopetuksessa, mutta poika ei halua koska kaverit menee kotiin. No erityisope on niin samperin lepsu, että päästää kotiin ja sitten tulee kauheita valitusviestejä kotiin. Joo, ollaan keskuteltu, mutta eikö se ole koulun asia huolehtia siitä, että lapsi menee tukiopetukseen kun niin on sovittu? En mä työpaikalta käsin voi sitä lasta sinne raahata.

Läksyjä tehdää ja ollaan aina tehty (monta tuntia per päivä). Usein unohtaa kirjata läksyt reissariin (ope ei ehdi katsoa, että on kirjannut) tai unohtaa kirjat kouluun. Klo 17 jälkeen hankala hakee niitä koululta enää kun siellä ei ole ketään. Ope ei ehdi katsoa, että ne on mukana. Ope lupasi tämän, mutta nyt yhtäkkiä ei ehdikään (ei ilmoitusta kotiin). Pyysin läksyt Wilmaan jotta voin päivällä työpaikalta katsoa ne ja soittaa lapselle kun koulu loppuu, että onhan kaikki kirjat mukana. Ei totetunut. Läksyjen merkkaamista vaihdellaan tuhka tiheään (milloin ympyröidään sivut, milloin post-it lapuilla kirjoihin) eikä ilmoitella kotiin miten ne merkataan. Mikä on sitten reissarin virka? Entä Wilman? Laput katoaa reppuun jne.

Olen siis itse   ihan hukassa kun en enää pysy ajan tasalla tuon homman kanssa.

Neuropyskologi kertoi miten opettajien pitäisi auttaa, mutta ne levitteli käsiään ettei voi enempää auttaa... mitä helvettiä.?!

Olen aivan poikki kun olen nyt useamman vuoden taistellut. Miksi mun pitäisi enää jaksaa? Olen aina ajatellut, että koulua käydään ja läksyt hoidetaan. Tuntuu kun taistelis tuulimyllyjä vastaan...turhauttaa.

Paskaa sataa käteen van joka puolelta. Miksi vaivautuisin tuhota omaa jaksamistani joka nyt on jo äärirajoilla. Terveys on jo mennyttä, kroppa prakaa ja kohta mielikin. Missä olisin ilman poikaani? Varmaan tässä samassa suhteessa pojan isän kanssa. Arki olisi helppoa ja suht huoletonta. Tottakai rakastan lastani, siksi taistelen. Nyt tulee vaan kohta se viimeinen seinä vastaan. Kaikki tiet vaan nousee pystyyn. Parisuhdekin alkaa rakoilla kun molemmat vanhemmat loppu.

Poika on myös arka, joten leirit on ehdottomasti poissuljettu ajatus. Perheneuvolaan olen yrittänyt soitella viikon verran melkein joka päivä, mutta joko vaan varattua tai sitten kukaan ei vastaa. Perheneuvolaa suositteli neuropsykologi tuon itsetunnon takia. Neuropsykologi yrittää saada lähetteen jonnekin kuntoutukseen, mutta se on kuulemma todella vaikeaa saada. Sanoin että melekin 90%:n varmuudella poika ei sitä saa.

Olen kannustanut ja vaikka mitän, mutta koululla niin ei mitä ilmeisemmin tehdä. Mitään positiivista en kuule sieltä. En vaan jaksa enää.. tuntuu kaikki rangaistukselta. Haluaisin antaa lapsen pois sellaisille vanhemmille jotka jaksaa auttaa, kannustaa ja tietävät mitä tekevät.

ap

[/quote]

Hurjalta kuulostaa AP ja uskon että olet puhki. Mulla on itselläni poika 9v joka kärsii hahmottamis ja keskittymisongelmista ja on nyt vasta 3 luokalla oppinut lukemaan suht sujuvasta.. MUTTA mun lapsi pääsi pienryhmään koulussa heti ekasta luokasta, neuropsykologi laittoi kuntoutukseen jossa käydää nyt kerran viikossa, käy tukiopetuksessa ja läksykerhossa..  Eli me ollaan saatu apua ja paljon.

Toi läksykerho oli meidän pelastus, enää ei tartte riidelle tuntitolkulla kotona läksyjen kanssa vaan tekee ne reippaasti siellä kerhossa ja sitten pääsee kavereiden kanssa ulos.. Mulle se taas kiukuttelee niistä läksyistä niin paljon että se aika mikä vietetään kirjan ääressä tuplaantuu pelkällä kiukuttelulla.

En tiedä missä asutte ja onko niin että teidän kunnalla/kaupungilla ei vaan ole varoja ja resursseja auttaa kaikkia apua tarvitsevia lapsia ja sitten niistä tulee väliinputoajia. Mä olen ollut ikionnellinen kaikesta mitä meidän kunta on tarjonnut meille.

Yritä vielä pommittaa sitä perheneuvolaa.. jos sieltä saisitte aisoita vietyä eteenpäin.

Kannattaisi varmaan opetella puhumaan eikä laukomaan noita otsikon raflaavia juttuja sillä miten voit kuvitella että lapsesi oppisi koskaan puhumaan oikeista tunteistaan jos sinäkään et osaa? Sinä et tahdo lastasi pois vaan tilanteen auki. Jos lapsesi vetoaa että ei tahdo leirille koska on arka niin miksi hän karkaa koululta "kun ei kiinnosta muut kuin kaverit"? Onko tuo ujoutta ja arkuutta?

Opettele nyt puhumaan lapsesi kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Jos lapsesi ei ole ujo ja arka niin miksi niin väität? Vai olisiko se jotenkin helpompaa kun lasta ei kiinnosta ja toisiin tutustuminen jännittää niin vedetään kaikki saman nimikkeen UJO alle? Melko reippaalta sinun lapsi vaikuttaa.

Kaikkia jännittää uudet tilanteet, mutta miksi sinä et tukisi lasta hänen tarpeissaan vaan annat olla?

Miksi lapsi jatkaa edelleen koulussa uudelle ylemmälle luokalle jos puhutaan vaan siitä ettei hoida läksyjään. Hänhän kontrolloi tilannetta koska se on mahdollista! Lapsesi jättää ihan tietoisena läksyt kouluun tai merkkaamatta koska siitä ei tapahdu mitään.

Entä jos vaikka lahjoisit lapsen? Vaikka kuukauden alussa saisi jonkun kivan jutun jos on tehnyt edellisen kuukauden läksynsä. Vaikka sinun lapsi on kyllä jo niin iso että pitää tajuta jo puheesta että jos ei tee läksyjä niin numerot laskee ja jos ne laskee riittävän alas niin sanot opettajalle ettei sinua päästetä luokalta. Ainakin omalle lapselleni en voisi kuvitellakaan olla noin löysä. Jos koulussa ei osaa kirjoittaa läksyä tuossa iässä niin sietää olla pienemmällä luokalla.

Minunkin lapseni koittaa laistaa läksyistään. Miksi lapsi on kotona yksi viiteen saakka jos tiedät että on riski että kirjat on koulussa? On tuo kyllä meidän vanhempienkin vastuuta että ollaan katsomassa perään ennenkö koulu menee lukkoon. :(

Meillä lapsella on vaikeaa lukea ja siitä ollaan nyt neurologilla jonossa mutta jos lapseni ei viikkoon ole tehnyt lukuläksyjä niin tiedän että lapsi huijaa ettei tule lukemista ja sitten tulee arestia: ollaan kotona, ei kavereita eikä pelejä.

Tuntikausia tuskin tarttee läksyjä tehdä, tuntuu ettei silloin läksyjä tehdä. Eli taas tarttee joko miettiä porkkanaa tai keppiä. Ei sinun lapsi tyhmäkään ole, hän käyttää tilannetta hyväkseen: koska voi!

Jos minun lapsi jättäisi läksyt tekemättä eikä mene koulussa sovitusti tukariin vaan lähtee kavereitten mukana pois niin paskaa sataisi ns. niskaan. Miksi sinä annat lapsellesi kuvan että se voi noin tehdä? Tottakai tuo on asia johon pitää tehdä muutos. Itse ainakin pyytäisin jonkun sukulaisen apuun. Hakisi vaikka koululta tukarin jälkeen ja katsoo että on läksykirjat mukana. Sitten tekee läksyt, syö välipalan ja sitten pääsee ulos. Eli ihan ekaluokkalaisen tasolle veisin itse, eiköhän alkaisi kohta löytymään isomman pojan velvollisuudet jos vastuutakin ja vapauttakin tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:37"]

No jo on.Mieti omaa asennettasi ja kielenkäyttösi näin aluksi.

Kouluntehtävä ei ole kasvattaa lastasi. Kasvatus aloitetaan jo lapsen ollessa pieni. Nyt on hiukka myöhästä.

Ja joo ennen kuin tulet silmille ja sanot, etten tiedä asioista mitään... niin  kyllä tiedän. Mulla 12 vuotias "ongelmalapsi". Käy terapiassa ja on pienryhmässä koulussa. Koulun kanssa tehdään yhteistyötä. Kyllä minuakin välillä väsyttää ja harmittaa, mutta lastani en antaisi pois ikinä.

Silti vaikka lapsellani on ongelmia, minä vaadin häneltä käytöstapoja. Otetaan kyllä usein yhtään, mutta minä olen äiti ja hänen huoltajansa. Missään ei kai sanottukaan, että elämä lapsen kanssa olisi helppoa.

Sinun tekstistä paistaa läpi katkeruus ja se, että odotat, että joku tulee ja ratkaisee ongelmat tuosta noin vaan. Niin ei tapahdu. Moni asia lähtee kotoa ja sinusta itsestään.

Kasva aikuiseksi äläkä kitise ja syyttele muita. Ja ennen kaikkea on törkeää kirjoittaa haluavansa antaa lapsensa pois.

[/quote]

Kasva itse aikuiseksi, hieman empatiaa peliin, jokainen väsyisi ap:n tilanteessa! Sä olet varmaan Rouva Täydellinen vaikka kaikki asiat on päin helvettiä!

[/quote]

Empatiaa ihmisille joka syyttelee muita ja haluaa antaa lapsensa pois?

Kuule, ihan itsekin olen joutunut raivaamaan tietä ja hakemaan lapselleni apua. Mutta paljon olen myös joutunut tekemään itse. Kaikki kun ei tule kuin manulle illallinen. Ap teksti vilisee syytöksiä muita kohtaan, mutta itsessään ei vikaa näe.

:) en kuule ole täydellinen, en ole sitä missään väittänytkään. Olen toki itsekin välillä väsynyt ja turhautunut. Mutta lapsen äitinä minun on pitänytkin olla se aktiivinen ihminen joka hakee apua ja joka myös yritää itse ratkaista ongelmia. Kaiken lisäksi sairastan itse kroonista ja kivuliasta sairautta joten tiedän kyllä kaiken väsymisestä ja toivottomuudesta. Mutta lapsen takia sitä vaan jaksaa ja haluaa hänelle parasta. Hän kun ei ole valinnut sitä, että syntyy meille , me olemme hänet halunneet. Ja nyt kun ei olekaan täydellinen lapsi niin en kai minä häntä hylkää tai syyttele muita.

22----- huh huh, mitä yhdyssanavirheitä!!! Opettele hyvä ihminen yhdyssanat, kuinka vanha oikein olet? Muuten viestisi sisältö kyllä ookoo. 

Olet vaan ap paska mutsi.

M I S - S Ä  S E  I  - S Ä  L U U - R A A  K U N  N Ä - M Ä   K A I K - K I   V A I  - K E U - D E T   O - V A T   M E - N E I L - L Ä Ä N ??!!  Ymmärrätkö ap, tätä on kysytty jo useasti.

Omien ala-arvoisia sanojasi mukaillen, vittuako sä täällä riehut jos et saa lapsen isääkään auttamaan?? Teitä on kaksi aikuista, tai ainakin pitäisi olla henkisesti aikuista, ja  vain y k s i lapsi. On se nyt kumma jos ette vuorovedoin pysty toisianne auttamaan jaksamisessa ja ongelman selättämisessä. Kaikille sitä lapsia siunaantuukin...

niin se isä. olen jo ainakin 3 kertaa sitä tässä ketjussa tiedustellut. ettei vaan johtuis lapsen oireilu isän puutteesta? onhan noita ongelmia ydinperheidenkin lapsilla. mutta siellä ne voidaan jakaa kahden aikuisen kesken. ei ota niin koville.

eikö isä ole lapsen elämässä mitenkään mukana? kait sillekin joku vastuu kuuluu?

Voisin tuon perusteella ottaakin poikasi meille, jos se vaan olisi mahdollista.

Missäpäin suomea asutte? Pääsisit tuon perusteella varmasti jonkinlaisen tuki-järjestelmään. Joko tukiperhe tai jokun väliaikainen sujoitusperhe. Sun on Ap pakko saada koottua itsesi. Voisi olla ihan hyvä että poika olisi jossain muualla hetken.

Tuskin olet valmis antamaan hänet pois, mutta uskon että susta tuntuu nyt siltä. Eikä teillä ole ketään ympärillä, joka voi auttaa? Sukulaisia? Ystäväperheitä?

ei erikoisopekaan voi lasta väkisin pitää koulussa. kyllä se on kotoa sen käskyn tultava sinne tukiopetukseen mennä. vaikka ei huvittaiskaan.

mitä, ap, teet työksesi?

Ap, sori nyt vaan, mutta vaikutat kyllä aika erikoiselta tapaukselta. Ei ihme, että lapsi on sekaisin kuin seinäkello. Sinä vierität kaikesta syyn muiden niskoille, niin on oppinut poikasikin jo tekemään. Ei ota vastuuta itse koulusta ollenkaan, vaan sysää muiden ongelmaksi. Tuon ikäisen pitää pystyä jo läksyt sun muut huolehtimaan. mutta missä olisi oppinut kun kotona malli on sama, eli koulun vikaa kaikki.

Koulun tehtävä on TUKEA kodin kasvatustyötä, ei kasvattaa päävastuullisesti sun kuritonta poikaa. Ei siellä ehdi tuon ikäisille kukaan mitään kirjoja reppuun pakata tai läksyjä merkitä huomioväreillä. Ekaluokalla vielä toivottomimmille merkitään, mutta ei herran jestas enää kymmenvuotiaille.

Koulussa opettajat ei saa estää lasta lähtemästä kotiin kun kiinni ei voi tarttua ja takaisin sisälle raahata. Minkäs teet. Ja muutenkin, tukiopetusta tarvitsevia on paljon ja yleensä perheet ovat siitä kiitollisia. Jos et saa itse poikaasi jäämään sinne, niin olkoot ilman sitten. Teiltähän se on pois. Sinun tehtäväsi on tehdä pojalle selväksi, että sinne on jäätävä. Kerrot mitä seuraa jos ei jää (tietokone pois, pleikka pois, kotiaresti, karkit pois, harrastukset jäihin tms.) ja pidät myös sanasi. Näytät, että sillä on väliä mitä poika tekee ja että jokaisella teolla ja valinnalla on seuraus. Jos ei auta, sinä otat töistä sitten vapaata tai huolehdit jonkun sinne vahtimaan, että jää. Tukiopetus on vapaaehtoista toimintaa, ei kuulu oppivelvollisuuteen. Ei sitä kallista resurssia käytetä siihen, että sinun pojan perässä juostaan pitkin koulua. Sinun ja isän tehtävä on huolehtia, että poika jää sinne.

Pojan on itse otettava vastuu läksyistä ja jos ei saa niitä merkittyä niin onko käynyt mielessä, että hätätapauksessa voi soittaa vaikka kaverille mitä läksyksi tulikaan.
Nyt vaan ehdottoman tiukat rajat joksikin aikaa ja sitten kun homma alkaa sujua, voit antaa hiukan köyttä takaisin päin. Poika tajuaa, että kun toimii kunnolla, saa vapauksia ja luottamusta takaisin.

Sun pitää nyt vain koota itsesi, lopettaa se muiden syyttely, nousta kovalla kovaa vasten ja OLLA AIKUINEN. Myös sun pitää vastata teoistasi ja tekemättä jättämisistäsi. Tässä tapauksessa jotain on mennyt pieleen ja jossain on lipsuttu tai laiskoteltu kun poika on tuohon jamaan päätynyt. Nyt sitten pitää korjata ns. jäljet.

Hei, Kuulostaa tutulta, pois antoajatuksia myöden. Enpä vaan itse ole uskaltanut sanoa sitä ääneen. Saman ikäinen lapsi. Hiljainen ja ujo. Koulussa taas joutuu tappeluihin helposti. Samat ongelmat kotitehtävien kanssa. Koskaan niitä ei ole merkattu tai kirjat on hukassa. Opettaja ei ehdi asiassa auttaa. Sanoo vain, että lapsen pitää itse ne merkata. Olen ottanut tavakseni laittaa lapseni tekemään aina seuraavat tehtävät mitä kirjasta löytyy. Välillä ollaan edellä tehtävissä, mutta se helpottaa lapsen oloa koulussa. Lapsi joutuu joka päivä tekemään läksyt. Nyt hän vähän niitä jo merkkaileekin, koska pääsee silloin vähemmällä. Kirjojen hukkuminen on toinen ongelma. Tekisi mieli laittaa niihin ketjut ja kiinni reppuun. Kynien yms. kanssa olen antanut periksi. Lapsi on ollut aina helppo ja mukautuva, mutta koulun edetessä muuttunut aivan mahdottomaksi. Lapsella on lukivaikeuksia, mutta mikään taho ei ehdi testaamaan tms. Neuvona on mennä yksityiselle. Huomasin, etten saa apua lapselle. Niinpä hain apua itselleni. Helpottaa. Nyt jo näen toivoa. Saan apua itselleni ja satsaan sitten kaikki voimavarani lapsen auttamiseen. Jossain vaiheessa varmaan lapsen ongelmat kartoitetaan. Nyt taas näyttää siltä, ettei lapsestani ehkä tulekkaan mummon potkijaa. Kiitos kun sanoit asian ääneen ja ihan samanlailla kuin sen itse ajattelin. Sen enenpää en osaa neuvoa, koska olen itsekin kainaloita myöden suossa. Enkä vielä tiedä mikä auttaa ja mihin mennään. 

Kumma, että ihmiset on haukkumassa vaikka tekstistä ryöppyää avuntarve. Kuka haluaa olla oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän?

Minkä ikäinenlapsi on? Mistä asioista joudut sen kans vääntämään? uhmaikäinen? 

Minkälaista taistelua teillä on? Onko pieni lapsi?