Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla liian "huomaavainen"
02.05.2013 |
Miten tämän muotoilisin... Olen kuulemma "liian huomaavainen ja kohtelias" ja se on silmiinpistävää heti ensitapaamisesta lähtien.
Ja havainnoin ympäristöäni tyyliin "miten tuokin kehtaa näppäillä puhelinta ravintolassa" tai "miksei tuo ota katsekontaktia", kun itse olen sosiaalisissa tilanteissa valppaana, katson silmiin ja hymyilen alistuneesti kaikille.
Jotenkin alitajuisesti stressaan muiden hyvinvoinnista ja yritän huomioida kaikki. Vaikkei kukaan huomioinnistani edes perusta, aivan sama :D
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 22:00"]
...hymyilen alistuneesti kaikille.
[/quote]
WTF?
No miten sen alistuneen hymyn kuvailisi... "Submissive people smile more at dominant people, but they often smile with the mouth but not with the eyes."
ei tuo ole huomaavaisuutta vaan kyyläämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi mieheni on usein sanonut, että julkisilla paikoilla hiippailen ja esim. baarissa menen aina nurkkapöytään tai ravintolassa stressaan, että hymyilen tarjoilijalle jotta hän ei pahoita mieltään (kun taas naapuripöydässä joku nojasi sammuneena pöytään vappubrunssilla).
Voi olla liian huomaavainen. Ihmisen pitää ottaa myös oma tilansa ja tehdä tiettäväksi, mitä itse haluaa. Jos aina luovut omasta mielihalustasi muiden hyväksi, muille tulee sellainen tunne, että haluat olla jotenkin toisten yläpuolella (mitä ehkä haluatkin, päätellen tuosta mielessäsi tekemästä jatkuvasta arvostelusta). Samoin tulee sellainen tunne, että et luota siihen, että toisetkin ihmiset voivat olla ihan joviaaleja.
Mulla on yksi ystävä, joka kynnysmattoilee välillä todella pahasti, ja se on raivostuttavaa! Räjähdin hänelle kerran omassa mittakaavassani aika hulppeasti, kun mulla oli lainassa joku hänen tavaransa, ja hän ei keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa, että hän tulee hakemaan mun luota sen, vaikka mä olin juuri tulossa heille kylään. Siis kertakaikkisen raivostuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä muuten luotakaan muiden joviaaliuteen. Juuri tänään se yllätti minut, kun olin mielessäni maalaillut vaikka mitä uhkakuvia vanhoihin työkavereihin liittyen, ja kuulinkin että he olivat kehuneet minua. Itse muistelen vieläkin jotain pieniä sosiaalisia töppäyksiäni ja yksittäisiä sanomisiani...
Mietin myös, koetaanko se ylpeytenä tai onko se ylpeyttä, kun en haluaisi mitenkään näyttäytyä epätäydellisesnä (vaikka haukotella julkisesti) vaan olla korrekti. Ja muiden ihmisten tavalliset heikkoudet ärsyttävät.
Jotenkin tuntuu, että tässä maailmassa tavallisuus ei riitä, vaan pitäisi olla jotenkin erityinen. Siksi pingotan.
Aa, sun ongelma on siis myös se, että kuvittelet muiden ihmisten vatvovan hirveesti sun tekemisiä! Ei ne todennäköisesti vatvo. Ikävästi puhutaan lähinnä sellaisista ihmisistä, jotka ovat itsekin aika ikäviä. Totta kai ikävät ihmiset puhuvat paskaa myös aivan tavallisista ihmisistä, mutta siksi he ovatkin ikäviä.
Ehkä tuo läheisriippuvuus voisi sopia suhun? Lue se teksti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Nykyään pitää olla röyhkeä ja häikäilemättömästi ottaa se, mikä sinulle kuuluukin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 22:38"]Kyllä. Nykyään pitää olla röyhkeä ja häikäilemättömästi ottaa se, mikä sinulle kuuluukin.[/quote]
Sä puhut nyt ääripäistä. Kynnysmaton ja narsistin väliin jää aika paljon tilaa olla ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet. Voisit miettiä vähän ja korjata käytöstäsi.
Miten ap on tänään huomioinut muita?