Miksi palstan mukaan lapsuudessa koulukiusanneiden pitäisi kärsiä vielä aikuisenakin?

En tiedä, mutta itse tykkään vähän kuin testata ihmisiä, ennen kuin päästän heitä lähelle (ja siksi kai minulla ei ystäviä olekaan lain) koska en todellakaan voisi kuvitella edes ystävystyväni lähemmin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat aiheuttaneet toisille ihmisille fyysistä kipua ja henkisiä arpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että täällä kiusataan kiusaajia.

Vinkki:

Olkaa välittämättä kiusaajista niin voitte paremmin (tehkää kiusaajista mitättömiä toimimalla noin)

“He who fights with monsters should look to it that he himself does not become a monster . . . when you gaze long into the abyss the abyss also gazes into you”

― Friedrich Nietzsche

Suomeksi?

Tarkoittaa sitä että kiusatun on erittäin helppo muuttua sitten jälkeenpäin itse kiusaajaksi ja "kostaa".

Kosto ei ratkaise mitään. En näe kiusatuksi tulevalla olevan muuta tapaa päästä eroon menneistä haamuista, kuin unohtaa menneet tai muuttaa suhtautumistaan kiusaamiseen.

Kiusaamiseen pitää puuttua silloin, kun par aikaa olet kiusattu tai toista kiusataan. Jälkein päin on lähes mahdotonta puuttua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kiusaajat mitään opi. Jos on luonteeltaan kusipää lapsena, niin valitettavasti näin on usein aikuisenakin.

Kiusaamisesta voi oppia pois tulemalla itse kiusatuksi.

Suosittelen kaikille kiusatuille, että vittuilette ja kiusaatte kiusaajanne oikein kunnolla. Saa vetää turpaankin. Tämä on ainoa keino, jolla idioottikin tajuaa lopulta pitää turpansa kiinni ja lopettaa kiusaamisen. Kiusaaminen ei vaadi älyä eikä taitoja. Sitä osaa kaikki tarvittaessa. Osa on vain hyväluontoisempia ja älykkäämpiä, eivätkä he halua kiusata. Mutta jos täysi kusipää kävelee vastaan ja aukoo päätään toistuvasti, niin hyväntahtoisuus kannattaa unohtaa.

Enkä muutenkaan usko niiden pahimpien tapausten muuttuvan koskaan ikinä.

Mitäpä olisivatkaan jotkut persoonallisuushäiriöiset tai muuten vaan kuspäät hoveineen ilman koulun/työpaikan kaltaisia vallan kasvatus ympäristöjä?

(Viesti 23 lisää).

Itse kiusatuksi tuleminenkin on osa kasvatusta.

Kiusaamista tulee aina olemaan ja kiusaamiseen pitää osata suhtautua. Se sattuu, mutta ei pidä jäädä haavojaan nuolemaan. Elämä on edessä päin ei perässä päin. Puhu jollekulle, se voi helpottaa oloasi. Kiusaaminen on koettelemusta ja koettelemusta voi pitää voimavarana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsuudessa kiusattujen täytyy kantaa niitä haavoja mukanaan hautaan asti?

Ja ennenkaikkea miksi kiusattua syyllistetään siitä, että kärsii toisen aiheuttamista traumoista.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista ei ole olemassakaan. On vain yliherkkiä ihmisiä, jotka kuolevat ensimmäisenä kun todlelinen konflikti tai haaste tulee eteen. Yliherkät aivot ovat biologinen oikku, jonka luonto korjaisi pois jo varhaisessa vaiheessa ilman tätä sairasta hyvinvointimaailmaa.

Tuo on väärä käsitys. Kansakunnan sivistys mitataan siitä, miten se (kansakunta) kohtelee heikoimpiaan. Emme ole enää luolaihmisten tasolla - tai ainakaan ei meidän pitäisi olla. Olimmepa uskonnollisia tai emme, niin yhteisössä kaikilla on parempi olla kun kohtelemme toisiamme hyvin. Kaunis käytös kannattaa opettaa jo kotona, siitä se lähtee, ja ennen kaikkea vanhempien näyttämästä esimerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille kiusatuille, että vittuilette ja kiusaatte kiusaajanne oikein kunnolla. Saa vetää turpaankin. Tämä on ainoa keino, jolla idioottikin tajuaa lopulta pitää turpansa kiinni ja lopettaa kiusaamisen. Kiusaaminen ei vaadi älyä eikä taitoja. Sitä osaa kaikki tarvittaessa. Osa on vain hyväluontoisempia ja älykkäämpiä, eivätkä he halua kiusata. Mutta jos täysi kusipää kävelee vastaan ja aukoo päätään toistuvasti, niin hyväntahtoisuus kannattaa unohtaa.

Itse olisin välittämättä kusipäistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusatuksi tuleminenkin on osa kasvatusta.

Kiusaamista tulee aina olemaan ja kiusaamiseen pitää osata suhtautua. Se sattuu, mutta ei pidä jäädä haavojaan nuolemaan. Elämä on edessä päin ei perässä päin. Puhu jollekulle, se voi helpottaa oloasi. Kiusaaminen on koettelemusta ja koettelemusta voi pitää voimavarana.

Jos mollaamiset ja ivasanat karaisevat luonnetta, niin sitten jotkut ihmiset näyttävät ottaneen oikein missiokseen heikompien lähimmäistensä karaisemisen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että täällä kiusataan kiusaajia.

Vinkki:

Olkaa välittämättä kiusaajista niin voitte paremmin (tehkää kiusaajista mitättömiä toimimalla noin)

“He who fights with monsters should look to it that he himself does not become a monster . . . when you gaze long into the abyss the abyss also gazes into you”

― Friedrich Nietzsche

Suomeksi?

Tarkoittaa sitä että kiusatun on erittäin helppo muuttua sitten jälkeenpäin itse kiusaajaksi ja "kostaa".

Kosto ei ratkaise mitään. En näe kiusatuksi tulevalla olevan muuta tapaa päästä eroon menneistä haamuista, kuin unohtaa menneet tai muuttaa suhtautumistaan kiusaamiseen.

Kiusaamiseen pitää puuttua silloin, kun par aikaa olet kiusattu tai toista kiusataan. Jälkein päin on lähes mahdotonta puuttua asiaan.

Ai että, onpa koskettavaa. Että annetaan kiusaajien vaan olla rauhassa ja elää antoisa elämä, siihen mitenkään puuttumatta kostoineen kun samaan aikaan heidän kiduttamansa uhrit kärsivät elämänsä. Oletteko hulluja? Vai peräti itse kiusaajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki koulukiusaajat kasva ja opi virheistään.

Yleensä heitä vain palkitaan niistä ominaisuuksista, ja siksi monista tulee toimitusjohtajia ja muita vastaavia vallankäyttäjiä.

Nojoo mutta onko se toimarin homma sitten jotenkin ihailtavaa? Haluaisitko oikeasti olla toimitusjohtaja tai päättäjä?

En minä ainakaan osaa tuntea sellaista sosioekonomista kateutta.

Ne joilla on paljon rahaa, niillä on kyllä paljon vastuutakin. Ei se raha tyhjästä tule. Itse olen mieluummin tällainen palkollinen vaan. Saisi kyllä olla vähän parempi palkka, mutta näillä mennään ja olen vähään tyytyväinen.

Fiksusti kun elää tulee vähälläkin toimeen.

Köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusatuksi tuleminenkin on osa kasvatusta.

Kiusaamista tulee aina olemaan ja kiusaamiseen pitää osata suhtautua. Se sattuu, mutta ei pidä jäädä haavojaan nuolemaan. Elämä on edessä päin ei perässä päin. Puhu jollekulle, se voi helpottaa oloasi. Kiusaaminen on koettelemusta ja koettelemusta voi pitää voimavarana.

Ai että se on voimavara, mikäli sen seuraamukset ovat itse kiusaamista pahempia/tuhoisampia uhrille itselleen?

Puhut täyttä puutaheinää - monen (ja se numero on isompi, kuin luulet) ihmisen loppuelämän tuhonneet kusipäät vaan eivät sitä itse joko tajua tai vaan yksinkertaisesti välitä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että täällä kiusataan kiusaajia.

Vinkki:

Olkaa välittämättä kiusaajista niin voitte paremmin (tehkää kiusaajista mitättömiä toimimalla noin)

“He who fights with monsters should look to it that he himself does not become a monster . . . when you gaze long into the abyss the abyss also gazes into you”

― Friedrich Nietzsche

Suomeksi?

Tarkoittaa sitä että kiusatun on erittäin helppo muuttua sitten jälkeenpäin itse kiusaajaksi ja "kostaa".

Kosto ei ratkaise mitään. En näe kiusatuksi tulevalla olevan muuta tapaa päästä eroon menneistä haamuista, kuin unohtaa menneet tai muuttaa suhtautumistaan kiusaamiseen.

Kiusaamiseen pitää puuttua silloin, kun par aikaa olet kiusattu tai toista kiusataan. Jälkein päin on lähes mahdotonta puuttua asiaan.

Ai että, onpa koskettavaa. Että annetaan kiusaajien vaan olla rauhassa ja elää antoisa elämä, siihen mitenkään puuttumatta kostoineen kun samaan aikaan heidän kiduttamansa uhrit kärsivät elämänsä. Oletteko hulluja? Vai peräti itse kiusaajia?

Kuten sanoin: Kiusaamiseen pitää silloin puuttua, kun sitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusatuksi tuleminenkin on osa kasvatusta.

Kiusaamista tulee aina olemaan ja kiusaamiseen pitää osata suhtautua. Se sattuu, mutta ei pidä jäädä haavojaan nuolemaan. Elämä on edessä päin ei perässä päin. Puhu jollekulle, se voi helpottaa oloasi. Kiusaaminen on koettelemusta ja koettelemusta voi pitää voimavarana.

Ai että se on voimavara, mikäli sen seuraamukset ovat itse kiusaamista pahempia/tuhoisampia uhrille itselleen?

Puhut täyttä puutaheinää - monen (ja se numero on isompi, kuin luulet) ihmisen loppuelämän tuhonneet kusipäät vaan eivät sitä itse joko tajua tai vaan yksinkertaisesti välitä ymmärtää.

Nimen omaan. Kiusaajat ovat tyhmiä. Jos et pysty asettua kiusaajaa vastaan niin myöhemmällä iällä, et pysty tehdä asialle yhtään mitään, paitsi nähdä asiat toisin. Sä olet selviytynyt kiusaamisesta, vaikka sattuu. Ensikerralla, kun tulet kiusatuksi niin asetu kiusaajaa vastaan, jos et siihen kykene niin anna kiusaajan sanat mennä toisesta korvasta ulos. Kiusaaja leimaa vain itseään kiusaamalla. Fyysinen kiusaaminen ja esimies kiusaaminen ja jatkuva kiusaaminen niihin ei voi helposti vastata, kuin toisten avulla.

Aikoinaan kiusatuksi tulemiseen se voimavara tepsii ajattelemalla. "Olen selviytynyt siitä, vaikka se sattuu. Kaikki minulle sanottu on mitätöntä, sillä kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Tämä kiusaaminen on kasvattanut minua ihmisenä minkälainen olen toisille ja lujittaa olemustani, niin ettei tulevat vastoinkäymiset satuta niin paljon, kuin ennen."

Jotenkin tuntuu, ettei osa kiusatuiksi tullesta halua pois pahasta olostaan. Ihan sama miten yrittää helpottaa toisen oloa niin aina asetetaan auttavaa kiusaajan rooliin.

Kaikki on kiinni siitä miten laajasti näet asiat.

Tämän sisäsiitoisen ja sairaan kansan mielestä on oikein jos lapsia pahoinpidellään henkisesti ja/tai fyysisesti, siihen ei haluta puuttua

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti katuu ja pyytää anteeksi, saakoot anteeksi. Jos esittää teatterianteeksipyynnön saadakseen huomiota, sitten ei. Jos on jäänyt samalle mädänneelle tasolle kuin mitä oli nuorempana, anteeksiantoa ei tule. Ei kaikki kehity.

Samaa mieltä. Mutta katumusta pitää osoittaa jotenkin konkreettisesti. Ei niin kuin Näkkäläjärvi salaten asiaa ja pyytäen anteeksi vasta kissan kidu tuksesta kiinni jäätyään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän sisäsiitoisen ja sairaan kansan mielestä on oikein jos lapsia pahoinpidellään henkisesti ja/tai fyysisesti, siihen ei haluta puuttua

Kouluissakin opettajista on tehty voimattomia kiusaamistilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi sanoa, että täällä kiusataan kiusaajia.

Vinkki:

Olkaa välittämättä kiusaajista niin voitte paremmin (tehkää kiusaajista mitättömiä toimimalla noin)

“He who fights with monsters should look to it that he himself does not become a monster . . . when you gaze long into the abyss the abyss also gazes into you”

― Friedrich Nietzsche

Suomeksi?

Tarkoittaa sitä että kiusatun on erittäin helppo muuttua sitten jälkeenpäin itse kiusaajaksi ja "kostaa".

Kosto ei ratkaise mitään. En näe kiusatuksi tulevalla olevan muuta tapaa päästä eroon menneistä haamuista, kuin unohtaa menneet tai muuttaa suhtautumistaan kiusaamiseen.

Kiusaamiseen pitää puuttua silloin, kun par aikaa olet kiusattu tai toista kiusataan. Jälkein päin on lähes mahdotonta puuttua asiaan.

Ai että, onpa koskettavaa. Että annetaan kiusaajien vaan olla rauhassa ja elää antoisa elämä, siihen mitenkään puuttumatta kostoineen kun samaan aikaan heidän kiduttamansa uhrit kärsivät elämänsä. Oletteko hulluja? Vai peräti itse kiusaajia?

Kostaminen ei ole mikään ratkaisu. Kiusaajaan vastaan asettuminen on sallittua ja kannattavaa. Kosto vain pahentaa asioita.