Miten ongelmalasten vanhemmat toivoisitte, että muut vanhemmat suhtautuisivat

No ihan aluksi sun olisi syytä ottaa huomioon, että oman lapsesi kertomus ei ehkä ole ihan koko totuus. Mun lapsi on ollut esim siinä tilanteessa, että luokallinen poikia jatkuvasti "törmäili vahingossa". Sitten kun hän lopulta hermostui, niiden muiden tarina oli tietysti valmiiksi suunniteltu ja yhtenäinen ja jos ei olisi kunnan nuorisotyontekijä nähnyt tilanteen kehitystä uimarannalla, olisi syy varmasti ollut hänen. Meiltä on myös vaadittu rahaa polkupyöränkorjaukseen, kun joku on kotonaan valehdellut että meidän poika sen rikkoi, vaikka oikeasti sen pyöränomistajan omat kaverit ajoi sillä 50 metriä rappusia alas ja pulta betoniporsaaseen. Senkin oli onneksi nähnyt joku muukin, joka osasi kertoa. Aina ei vaan ketään ole näkemässä.

sitten on sesllainen asia, että toivoisin, että et käy huutamassa mun lapselle mitään, vaikka olisitkin mielestäsi oikeassa. Sillä on aika vahvoja autistia piirteitä ja kun šen kerrran pelästyttää, kehityksessä ja esim juuri aggresiivisuuden ja turhautumisen vastaisessa taisteluusa voidaan mennä yhdessä päivässä vuosia taaksepäin. Js et oikeasti tiedä, miten autistia kasvatetaan (siis ole opiskellut asiaa)niin please, tule juttelemaan minulle -minä välitän asiasi sitten lapselle sellaisessa muodossa, että hän ymmärtää, mistä on kyse. Sanot, että et siedä sitä, että joku pelottelee sinun lastasi - ethän siis tee samaa muiden lapsille? Eli soita mieluummin ensin mulle, älä uhkaile poikaani sillä. Sitäpaitsi se hukau menee pieleen, sillä yleensä mun lapsi hakee heti turvaa minusta kun tajuaa jotain mennen vikaan:tulee itkien kotiin ja pyytää apua kun ajoi pyörällä naapurin auton kylkeen tms ja sitten mennän yhdessä tunnustamaan ja sopimaan korvauksista. Sun uhkailukeino on siis väärä. Ehkä sun lapsesi pellkää sua, mun lapseni taas tietää, että olen hänen puolellaan ja autan selvittämään asiat.

Komppaan NIIN nro 2. Jos lapsella on esim. autismia taustalla, niin oikeasti se väärin kohdellun lapsen vanhemman uhkailu ja huutaminen ei auta yhtään, vaan pahentaa asiaa, kaikkien osapuolten kannalta. Joten ota yhteyttä suoraan vanhempiin. Ja kannattaa aina yrittää pysyä yhteistyökykyisenä ja rauhallisena. Jos sitten kyseessä on vain kasvattamaton lapsi ja veemäiset vanhemmat, niin sitten voit ladata minun puolesta vaikka täyslaidallisen ja huutaa niin paljon, että naapurikorttelikin kuulee.

No niin, minä vähän arvasinkin, että tämä nostaa takajaloilleen. Uskon omaa lastani, enkä aikonut huutaa vaan sanoa asiallisesti. ap

No mitäs kysyt, jos olet mielestäsi oikeammassa kuin asiantuntijat.

Ongelmalasten vanhemmat nousi heti takajaloilleen.. minä ottaisin varmaan eka yhteyttä opettajaan ja katsoisin mitä hän vastaa. Sen jälkeen sanoisin pojalle itselleen juuri niin kuin ajattelit tehdä ja jos ei tehoa, niin sitten yhteys vanhempiin. Ihan lässyn lässyn juttuja, että noita häirikköpentuja käydään suojelemaan, kyllä tavallisilla oppilailla pitää olla turvallista koulussa.

En kai sanonut olevani oikeammassa, vaan oikaisin kakkosen sanomisia.

Jos soittasin pojan vanhemmille, eikö tuo tuntuisi liian pieneltä asialta? "Kalle sanoi Piiaa tyhmäksi", vähän niin kuin kantelemista. Mitä pojan vanhempina tekisitte asialla, uskotteko, että teidän tekemisenne vaikuttaisivat jotain? Enhän toki voi olla varma, vaikuttaisiko pojall suoraan sanominenkaan mitään. On sille varmaan sanottu koulussa ja kerhoissakin.

ap

Niin, on sille varmasti sanottu ja se on varmasti vaikuttanut: juuri sen takia lapsi on nyt niin ongelmallinen. Kun näitä lapsia EI voi vahinknoa tuottamatta kasvattaa samalla tavalla josta normilapset selviävät isommitfa vahingoita (en silti sanoetteikö heidänkin kohdallaan kehittyneemmät menetelmät toimisi vielä paremmin). Eli se sun "suoraan sanominen" todella varmasti vaikuttaa, mutta ihan väärään suuntaan.

lapsensa ongeömallisuudesta huolimatta myös ongelmalasten vanhemmat uskovat omaan lapseensa ihan yhtä paljon kuin sinä omaasi, ja todennäköisesti paremmin perustein, pn niitä lapsia niin paljon syynätty.

Eli sun mielestä mitään ei pitäisi tehdä eikä sanoa ja että toruminen huonosta käytöksestä on ongelmien syy?

Sanot TIETENKIN opettajalle, joka hoitaa tuon asia. Se on hänen velvollisuutensa JA hän tietää sinua objektiivisemmin, puhuuko lapsesi yleensä tarkalleen totta koulussa, ja tietää myös, millaiset ongelmat ongelmalapsella on. Hänellä voi esim. olla aistiyliherkkyyttä, jolloin hänestä ihan oikeasti tuntuu, että lapsesi on lyönyt häntä.

Tuon toisen lapsen käytös ei tietenkään ole asiallista ja siihen tulee puuttua, mutta oikea tapa ei todellakaan ole se, että sinä ryntään uhkailemaan lasta.

Toivoisin, että lapseen suhtauduttaisiin kuin kehen tahansa: teoista pitää kantaa vastuu, lasta saa komentaa/puhutella jne. ja meidät vanhemmat pitää ajantasalla hänen tekemisistään jos tuollaista käytöstä esiintyy. Olen ehkä poikkeus erityislasten äitinä, mutta minä kyllä kuritan lastani ja vaadin tältä samanlaista käytöstä kuin taviksiltakin vaadittasiin. Diagnoosit kun eivät ole oikeutus huonolle käytökselle eikä aikuisenakaan voi mennä mätkimään muita ilman seurauksia. Olen 5-vuotiaalle sanonut suoraan, että jossei hän opi hillitsemään itseään, sitten hänen paikkansa ei ole muiden ihmisten parissa.

Minä neuvoisin omaa lastani väistämään uhkaavasti käyttäytyvää samanikäistä tai isompaa lasta, nuorta tai aikuista. Toisten vanhempien pelottelut ja uhkailut eivät tee adhd-lapsesta normaalia: aivan varmasti tämän vekaran asioita puidaan jo moniammatillisen työryhmän voimin.

Taito väistää on ihan hyvä taito elämässä. Ajattelepa samaa tilannette 15 vuoden päästä nakkikioskin jonossa. 

Äh, ehkä sille asialle ei sitten kannata tehdä mitään. Onhan se vähän niinkin, että jos minä menen sanomaan pojalle (vaikka aioin siis tehdä sen aivan asiallisesti, en tosiaankaan huutaa enkä uhkailla) niin voihan se tuntua pojan vanhemmista siltä, että on uhkailtu heidän lastaan. Sitten taas asia on niin pieni, että en alkaisi soittamaan siitä pojan vanhemmille erikseen. Koulussa tuo ei tapahtunut, vaan harrastuksessa, eli opettajalle ei kuulu.

Puhuin kyllä jo tänä iltana tyttärelleni, että kannattaa varoa tuota poikaa, koska hän on arvaamaton. Hirvittää vähän päästää samalle harrastusreissulle, siksikin olisin halunnut ottaa asian puheeksi pojan kanssa samaan tyyliin kuin omillenikin puhun vakavasti. Mutta ehkä sillä ei olisi edes mitään merkitystä, kun tuntuu olevan yhtä hankaluutta koulussa ja harrastuksissa. Ja kun se on vielä tuollaista aggressiivista käytöstä muita lapsia kohtaan jo tässä vaiheessa, pelottaa tietysti, että jotain oikeasti pahaa tapahtuu omalle lapselleni.

ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 22:56"]

Äh, ehkä sille asialle ei sitten kannata tehdä mitään. Onhan se vähän niinkin, että jos minä menen sanomaan pojalle (vaikka aioin siis tehdä sen aivan asiallisesti, en tosiaankaan huutaa enkä uhkailla) niin voihan se tuntua pojan vanhemmista siltä, että on uhkailtu heidän lastaan. Sitten taas asia on niin pieni, että en alkaisi soittamaan siitä pojan vanhemmille erikseen. [/quote]

Olit valmis uhkaamaan poikaa vanhemmille soittamisella, mutta et haluaisi vanhempien ajattelevan että poikaa on uhkailtu.

[/quote] Hirvittää vähän päästää samalle harrastusreissulle, siksikin olisin halunnut ottaa asian puheeksi pojan kanssa samaan tyyliin kuin omillenikin puhun vakavasti.

[/quote]

Harrastusreissu? Käyvätkö nykypäivän ekaluokkalaiset ilman vanhempia harrastusreissuilla?

Rautalankaa... Niin, minusta vanhemmille soittaminen ei ole paha uhkaus - toisin kuin turpaan vetämisellä uhkaaminen. Mutta en tietysti halua vanhempien ajattelevan kuten kakkonen, että olisin jotenkin huutanut tai uhkaillut pahalla.

Kyllä ne ekaluokkalaisetkin käy harrastusreissuilla ilman vanhempia,ohjaajat on mukana.

Ap, jos sulla on sen pojan vanhempien yhteystiedot, niin ota ihmeessä yhteyttä. Minusta vanhempien kannattaa olla enemmän suoraan yhteydessä toisiinsa. Samalla pitää muistaa, kuten joku jo kirjoittikin, että tapahtumasta voi olla erilaisia versioita - kaikille asianosaisille pitää antaa tilaisuus kertoa omansa, ilman, että heti aletaan syyttelemään. Jos vanhemmat ovat fiksuja, niin he pystyvät välittämään toisilleen tärkeää tietoa ja keskustelemaan sitten rauhassa omien lastensa kanssa. Parhaassa tapauksessa muuta ei tarvitakaan ja tilanne helpottuu heti.

Jos et tunne vanhempia, niin silloin on parasta jutella opettajan kanssa.

Uskomatonta. Lapsi saa uhkailla turpaan vedolla, mutta sille ei saa sanoa mitään, kun se on niin ERITYINEN ja HERKKÄ ja voi siitä vaurioitua. Entäs sitten ne tavalliset lapset, niitäkö saa uhkailla turpaan vedolla (toistuvasti, kuten ap:n tapauksessa)? Tavallisten lastenko tulee vain tyynesti kestää erityisten lasten erityiset oikut, kyllä niiden vanhemmat sitten kotona niille juurta jaksain selittää että se oli väärin.

Huh huh. Olen todella sitä mieltä, että erityinen tai ei, niin jos ei osaa käyttäytyä tai siedä normaalia kurinpalautusta, niin silloin ei sovi olemaan tavallisessa luokassa esimerkiksi. Tottakai kaikki joskus mokaa, ja mokanneen on annettava mahdollisuus sovittaa tekonsa, mutta muiden ei todellakaan tarvitse sietää yhden uhkaavaa tai häiritsevää käytöstä, johtui se ihan mistä tahansa.