Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykologisiin testeihin mennä jos useampi työpaikka ihan "hollilla"...?
02.05.2013 |
Menenkö testeihin? (No kai nyt menen, mutta onko tällainen tosi noloa...?)
Olen määräaikaisena yhdessä työssä nyt, ja jatkoa on lupailtu samassa firmassa toiseen tehtävään, sen käsityksen olen vähän saanut että ihan viittä vaille sopparin kirjoittamista... ja siihen malliin puhuttu että jatkan / tullut fiilis että paikka olisi mun.. toisaalta tarkkaa päivää ei vielä ole sovittu sopimuksen teolle, (ja tiedän että muitakin hakijoita on).
No, yhdessä kohtaa kun näytti että jatkoa ei ehkä löytyisi, hain toistakin paikkaa, ja se on nyt siinä pisteessä että mulle on buukattu aika testeihin.
Onko tosi noloa mennä testeihin, jos sitten muutaman päivän päästä saakin sopimuksen nykypaikkaan ja ilmoittaa sinne rekrytoitavaan firmaan ettei olekaan enää kiinnostunut?? (Toisaalta tää rekrytoiva firma toki tietää, että on mahdollista että saisisinkin jatkaa nykyisessä, mutta ehkä vähän "vähättelin" sen mahdollisuuden todennäköisyyttä haastattelussa.)
Toisaalta tyhmää kai olisi olla jatkamatta tätä rekryprosessia, niin kaun kun ei ole mitään 100% varmaa nykyisestä. Saattaa ne sielläkin haluta vielä lähettää mua testeihin, niiden tulos voi olla aina mitä sattuu, mutkia voi tulla...
Toisaalta en ole ihan täysin varma kumpi työ edes kannattaisi ottaa, jos saisi molemmat. Tää johon olen hakenut, olisi parempipalkkainen (luultavasti ainakin 500 eur/kk brutto), ja olisi vastuullisempi. Mietin oisko se jo sittenkin liiankin haasteellinen, oisko musta sittenkään siihen... vaikka kokemusta on, niin aina se on vähän erilaista eri firmoissa / aloilla, ja tuossa olisi vähän erityyppisiä juttuja kuitenkin ja ihan uusi toimiala.
Kommentit (14)
Hei, keski-ikäisenä minäkin olen vasta alkanut oppia toimimaan omien etujeni puolustajana, joten toivotonta ei vielä ole! Muista myös, että me keski-ikäiset olemme työelämässä vielä piiitkään, ei siis kannata miettiä eläkepaikkoja, elä tätä päivää.
Sinuna tekisin näin: menisin testeihin ja tavoittelisin uutta työpaikkaa täysillä. Jos tarjous tulisi, ottaisin yhteyttä nykyisen työpaikan esimieheen (vaikka hän olisi lomalla tai työmatkalla, ihan missä vain / tai sitten esimiehen esimieheen tai HR:ään, jos esimiestä ei millään tavoittaisi). Sanoisin, että nyt on sellainen juttu, että mulle on tarjouttu hyvää työpaikkaa ja olen menossa ylihuomenna allekirjoittamaan työsopimusta. Olin kovin kiinnostunut uudesta tehtävästä tässä firmassa, mutta minun on pakko ottaa tarjottu työpaikka kun sopimusta täällä ei ole. Vai saataisiinko sopimus solmittua huomisen aikana?
Jos ei saada, menet uuteen paikkaan. Jos saadaan ja se tuntuu oikeammalta ratkaisulta, soitat uuteen paikkaan ja pahoittelet että perut sittenkin tarjouksen vastaanottamisen. Sanot, että sinulle tarjottiin kumminkin niin hyvää paikkaa nykyiseltä työnantajalta, että et otakaan uuden työnantajan tarjousta vastaan.
Ikävä juttu, mutta et ole maailman ensimmäinen, joka näin tekee. Ole kohtelias, pahoittele, kiitä hyvästä rekrytointiprosessista ja siinä oppimista asioista. Ja jatka elämää.
Jos nykytyötäsi ei jatkossa ole, sen perään ei kannata haikalla. Keskity siihen miten saat uuden työn toimimaan muun elämän kanssa, sillä eikös kolmas vaihtoehto juuri tässä hetkessä olisi työttömyys?
Terkuin nro 12
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:35
Kiitos 12 kannustuksesta.
Kauheaa tässä on se, että edes en ole ihan "nuori", oikeastaan keski-ikäinen! Siksi tuntuu että tällainen "ainahan työtä voi vaihtaa" -mentaliteetti ei enää oikein toimi, että nyt pitäisi jo asettua siihen missä huvittaisi olla kauemmin kuin muutamia vuosia. Koska kohta on sitten jo niin vanha, ettei ehkä enää hyvällä katsota työhakemuksissa. Jotenkin sellainen fiilis, että nyt pitää alkaa ratkeamaan se "mitä olen isona".
Mua kai ärsyttää tää koko tilanne, koska mieluiten jatkaisin nykyistä hommaa, joka nyt ei sitten ole mahdollista, se selvisi just. Nykyinen on mielenkiintoista, tuntuu omalta hommalta, stressi ei ole liian pahaa, tunnen hanskaavani homman ja haastetta ja oppimista on sopivasti.
Sekä se toinen homma nykypaikassa, että tuo toinen jota hakenut, vaikuttavat siltä että ainakin taas seuraava vuosi olisi taas aika hullunmyllyä, ja hommaa olisi jotenkin kauheasti nykyiseen verrattuna. (JOssa siinäkin on kuitenkin nin paljon hommaa että ylitöiksi usein menee.)
Mulla on kuitenkin pari melko pientä lastakin, ei nyt ihan mitään taaperoita sentään, mutta kuitenkin. Eli vaikka tykkään haasteista jne., harmittaa että se on sitten aina perheen kustannuksella se uraan panostaminen täysillä, mitä uusi työ aina väistämättä vaatii. Tietty nykypaikassa olisi talon tavat ja monet jutut jo tuttuja, eli se olisi sikäli vähän helpompaa oppia...
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika sentään nainen!
Mene elämässäsi eteenpäin. Jos ne testit on hyvin suunniteltuja, jäät kyllä testissä kiinni, jos työ on sinulle liian haasteellinen.
No en tiedä miksi mulla on jotenkin tarve olla "lojaali" nykyiselle työpaikalle, että jos ne nyt mulle varta vasten pyörittelee että saisin sen paikan siellä, niin kehtaisiko sinnekään sitten sanoa kohta sopparin kirjoituksen jälkeen, että hups en tulekaan.
Muutenkin nää kuviot ja piirit on niin pieniä, että ei viitsisi sillä lailla lähteä että toiset ärsyyntyy.
Ja uudessa aina riski että viihtyisikö jne., ja sielläkin taas koeaika. Ja mietin miten sen kaiken ehtii tehdä, mitä ne selitti että vastuulle kuuluisi & pitäisi kehittää. Ja millainen porukka siinä firmassa ylipäänsä. Haastattelussa ainakin tuli vähän jäykkä vaikutelma niistä haastattelijoista (esimies ja kollega) mutta niinhän tietty haastattelussa usein on...
Toisaalta se paikka minkä ehkä nyt saisi nykyisestä, on kanssa aika haasteellinen hoidettava, sellainen jossa ihan älyttömästi hommaa. Mutta toimenkuva muuten tosi kiva josta tykkään.
ap
No hyvänen aika, mitä jos ihan vaan kysyisit nykyisestä työpaikastasi että mikä on tilanne. Kerrot että sinulla on mahdollisuus tähän uuteen paikkaan, mutta haluaisit jäädä vanhaan likäli se on mahdollista. Eiköhän jokainen järkevö työnantaja tajua työntekijänkin aseman tässä tilanteessa.
Ment tietenkin siihen työpaikkaan jonka kesto on toistaiseksi voimassaoleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:56"]
No hyvänen aika, mitä jos ihan vaan kysyisit nykyisestä työpaikastasi että mikä on tilanne. Kerrot että sinulla on mahdollisuus tähän uuteen paikkaan, mutta haluaisit jäädä vanhaan likäli se on mahdollista. Eiköhän jokainen järkevö työnantaja tajua työntekijänkin aseman tässä tilanteessa.
[/quote]
Tätä en nyt ehdi kysyä. Testit toiseen paikkaan on nyt ihan pian, ja esimiehet nykypaikasta joilta voisi kysyä, ei paikalla.
Eikä siihen ole vastausta - uskon tietäväni puheiden perusteella tulevien esimieheni kannan, mutta isossa firmassa on omat byrokratiansa jne. eli se että esimies jotain sanoo mikä on hänen kanta tai "lähes" varmaa, niin olen huomannut että firman byrokratian prosessit voi aina muuttaa asioita, eli en pidä mitään varmana ennnekuin saan sen sopimuspaperin. Ja sitä taas ei voi sinänsä enempää "hoputtaa".
ap
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:04"]
Ment tietenkin siihen työpaikkaan jonka kesto on toistaiseksi voimassaoleva.
[/quote]
Siis molempien on, eli se jonka ehkä / melko todennäköisesti saisin nykyisestä, olisi myös "vakkari", samoin se jota olen hakenut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme jahkailua. Menet testeihin jos homma kiinnostaa ja palkkaavat jos katsovat että sovit ko. hommaan. Jos ei tärppää niin jatka entisessä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:07"]
Ihme jahkailua. Menet testeihin jos homma kiinnostaa ja palkkaavat jos katsovat että sovit ko. hommaan. Jos ei tärppää niin jatka entisessä.
[/quote]
No taisi alkuperäinen pointtini mennä vähän ohi - kysymys oli, kehtaako mennä testeihin, jos kuitenkin ehkä mieluummin jatkaa entisessä jos sieltä paikan saa?
Eli jos käyn testeissä uuteen paikkaan ja jatkan sitä prosessia, mutta sitten jos saisinkin vanhaan paikkaan sen sopparin, ilmoittaisin uuteen että en tulekaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sun sopparin uusiminen vanhassa paikassa ei ole vielä konkreettinen juttu. Monelle tutulle on käynyt niin, että niille on lupailtu työtä, mutta tarjous onkin peruttu. Jatka siis ihmeessä työnhakua, äläkä luota siihen, että sulla on varma paikka. Ja kyllä ne rekryfirmat on tottuneet siihen, että jostain syystä joku hakija ei sittenkään ota paikkaa.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:15"]
Se sun sopparin uusiminen vanhassa paikassa ei ole vielä konkreettinen juttu. Monelle tutulle on käynyt niin, että niille on lupailtu työtä, mutta tarjous onkin peruttu. Jatka siis ihmeessä työnhakua, äläkä luota siihen, että sulla on varma paikka. Ja kyllä ne rekryfirmat on tottuneet siihen, että jostain syystä joku hakija ei sittenkään ota paikkaa.
[/quote]
Niinpä, näin mäkin vähän ajattelen.
Siinähän kohtaa se sitten tenkkapoo tulisikin, jos kävisi niin, että uudesta paikasta jo tarjottaisiin todella sitä paikkaa ja pitäisi soppari kirjoittaa, ja nykypaikassa vielä prosessi venyisi...
JOtenkin kun en ole niin varma haluanko oikeasti vaihtaa työpaikkaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet tietenkin testeihin ja pidät molemmat väylät avoinna. Jos hyvin käy, valitset sen joka tuntuu paremmalta sillä hetkellä kun valinta on tehtävä. Ja jos toinen väylä ei toteudukkaan, sinulla on vielä mahdollisuudet toiseen työhön.
Valintatilanteessa palkka on yksi tekijä, ei toki kaikki kaikessa, vaan työssä pitää myös viihtyä ja voida kehittyä. Vaikka onhan 500/kk e iso raha. Mutta mitä pidemmälle rekrytointi prosessa pääset, sitä enemmän tietoa ja omia ajatuksia potentiaalisesta työstä tulee ja ratkaisu käy helpommaksi.
Mutta hei, älä mene testeihin sillä ajatuksella, että et kumminkaan pärjäisi tehtävässä. Silloin testit saattava epäonnistua ja menetät mahdollisuuden omaa epävarmuuttasi. Osaaminen kasvaa haasteiden edessä, turha etukäteen on murehtia.
Lojaalisuus ei ole sama kuin itsensä vangitseminen näkymättömään häkkiin. Tietenkin työnantajaa kohtaan pitää olla lojaali (esim. miettiä mitä voi kertoa ulkopuolisille ja olla haukkumatta työnantajaa jne). Mutta itse olet oman elämäsi haltija, joten omaa elämää on suunniteltava ja ohjailtava oman hyvinvoinnin ja kiinnostuksen mukaan. On ihan ok vaihtaa työpaikkaa! Tietenkin! Vaikka saisit sopimuksen ja palkankorotuksenkin, niin silti saat vaihtaa työtä, jos paremman löydät. Työnantajan olisi pitänyt allekirjoittaa sopimus aikasemmin. Näin ei tehty ja sinulla on täysi vapaus etsiä muuta työtä sopimusta odotellessasi.
Kuulostat aika nuorelta. Nyt selkä suoraksi ja itseluottamusta kehiin! Älä polje itse itseäsi alas, hyvä nainen, kyllä elämä tekee sitä ihan tarpeeksi jo muutenkin. Onnittele itseäsi siitä, että kaksi työnantajaa on kiinnostuntu sinusta, joten osaamisesi on varmaan hyvä ja olet varmaan muutenkin hyvä tyyppi. Usko siihen itsekin ja katso miten pitkälle pääset! Elämä on seikkailu! Selviät kyllä, jos et turhanpäiväisellä kiltteydellä ja jahkailulla vie itseltäsi mahdollisuuksia!
Kiitos 12 kannustuksesta.
Kauheaa tässä on se, että edes en ole ihan "nuori", oikeastaan keski-ikäinen! Siksi tuntuu että tällainen "ainahan työtä voi vaihtaa" -mentaliteetti ei enää oikein toimi, että nyt pitäisi jo asettua siihen missä huvittaisi olla kauemmin kuin muutamia vuosia. Koska kohta on sitten jo niin vanha, ettei ehkä enää hyvällä katsota työhakemuksissa. Jotenkin sellainen fiilis, että nyt pitää alkaa ratkeamaan se "mitä olen isona".
Mua kai ärsyttää tää koko tilanne, koska mieluiten jatkaisin nykyistä hommaa, joka nyt ei sitten ole mahdollista, se selvisi just. Nykyinen on mielenkiintoista, tuntuu omalta hommalta, stressi ei ole liian pahaa, tunnen hanskaavani homman ja haastetta ja oppimista on sopivasti.
Sekä se toinen homma nykypaikassa, että tuo toinen jota hakenut, vaikuttavat siltä että ainakin taas seuraava vuosi olisi taas aika hullunmyllyä, ja hommaa olisi jotenkin kauheasti nykyiseen verrattuna. (JOssa siinäkin on kuitenkin nin paljon hommaa että ylitöiksi usein menee.)
Mulla on kuitenkin pari melko pientä lastakin, ei nyt ihan mitään taaperoita sentään, mutta kuitenkin. Eli vaikka tykkään haasteista jne., harmittaa että se on sitten aina perheen kustannuksella se uraan panostaminen täysillä, mitä uusi työ aina väistämättä vaatii. Tietty nykypaikassa olisi talon tavat ja monet jutut jo tuttuja, eli se olisi sikäli vähän helpompaa oppia...
ap
upp