Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS:ssä oli mielenkiintoinen kirjoitus tunteeseen perustuvista leireistä ja siitä, mitä siitä seuraa yk-keskustelulle
07.07.2020 |
Niitähän meillä tätä nykyä piisaa... juttu avaa sitä, miksi nykyään yhteiskunnallinen keskustelu on niin projisoitunutta ja aggressiivista, ja miksi vse ei sen takia etene mihinkään.
Kannattaa lukea, kirjoittaja on Suomen kulttuurirahaston erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006563624.html
Tässä vain muutama sitaatti:
"Tunneyhteisöt rakentuvat ja vahvistuvat toistamalla ja kierrättämällä tunteita nostattavia sanoja ja puheenparsia. Jotkut tunneyhteisöt jopa laativat omia sanastojaan.
On yleisesti tunnustettu totuus, että vaikka ihminen on taipuvainen tunteelliseen laumasieluisuuteen, perustuu minun ja kavereitteni maailmankuva faktoille ja kylmänviileälle harkinnalle. Yksi sosiaalisessa mediassa esille nostettu hyve onkin loogisuus. Tunneyhteisöt – joihin kukaan ei myönnä kuuluvansa – kokoontuvat juhlimaan omiensa loogisuutta ja lällättelemään niiden toisten epäloogisuudelle.
Ajattelussa on perustavaa laatua oleva virhe. Logiikka sellaisenaan ei nimittäin kerro maailmasta mitään. Se on kone, joka tuottaa lähes minkä tahansa vastauksen riippuen siitä, mitä lähtöarvoja käyttäjä siihen syöttää. Ne arvot me kaikki valitsemme pitkälti sen perusteella, mihin tunneyhteisöön kuulumme.
Kuva tur va paik kaa hakevasta nuorukaisesta saa aikaan eri ihmisissä erilaisen tunnereaktion. Yhdessä herää pelko isla misti sesta väkivallasta, toisessa halu auttaa. Molemmat päätyvät affektistaan käsin loogisesti päinvastaisiin johtopäätöksiin.
......
Tieto ja ajattelu muokkaavat tunnetta. Jos näen polulla käärmeen, säikähdän, koska tiedän, että se voi olla vaarallinen. Jos kaverini kertoo, että kyseessä onkin köydenpätkä, loppuu säikähdykseni siihen. Mutta sillä, että kaverini käskee minun olla säikähtämättä tai pitää minua tyhmänä, ei saavuteta mitään. Samasta syystä kukaan ei ole lakannut olemasta ra sis ti tai su vak ki siksi, että joku häntä sellaiseksi kutsuu.
.......
Saadaksemme tietoa meidän on ensin haluttava vastaanottaa sitä. Siksi sen, joka aikoo muuttaa maailmaa, kannattaa varmistaa, että joku on kuulolla. Oman tunneyhteisön voimasanat eivät puhuttele ulkopuolisia. Hyökkäävä käytös ja toisen yläpuolelle asettuminen ovat varmoja keinoja sulkea kenen tahansa korvat. Jos en itse kuuntele, miksi joku kuuntelisi minua."
Kommentit (4)
1, en ole ihan samaa mieltä. Toki älykkyyden ja sivistyksen karttuessa ihmiset keskimäärin sietävät enemmän asioiden epävarmuutta ja ymmärtävät, että ikuisia totuuksia on maailmassa olemassa todella vähän.
Mutta minä epäilen, että tuossa on kyse myös psyykkisistä prosesseista. Oman epävarmuuden ja erehtyväisyyden myöntäminen itselleen, siis todella myöntäminen eikä "muka-myöntäminen" on aika psyykkisesti haastava asia monelle. Täytyy omata hyvän itsetunnon, että uskaltaa luopua vanhasta käsityksestään, ja varsinkaan haastaa käsityksiään aktiivisesti.
Itse asiassa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kirjoitti joku aika sitten fiksusti juuri tuosta, että olisi hyvä astua oman tunnekuplan ulkopuolelle. (Sori nyt toinenkin hs-linkki, koettakaa kestää...)
https://www.hs.fi/paivanlehti/28062020/art-2000006553914.html
"HUVITUN aina, kun joku hihkaisee lukeneensa jonkin ”todella hyvän” kirjoituksen. Tekee mieli kysyä, että oliko kirjoitus hyvä siksi, että se oli hyvin kirjoitettu, vai siksi, että olit jo valmiiksi samaa mieltä sisällöstä. Jälkimmäisessä kyse on omassa ylemmyydentunteessa lillumisesta. Valitettavan usein huomaan olevani juuri itse se hihkaisija-lilluja.
Mutta miksi pitäisi rasittaa itseään seuraamalla mitään, mistä tulee vain pahalle tuulelle? Syitä on kaksi: ylevä ja raadollinen. On moraalisesti oikein, että edes yrittää ymmärtää niitä, jotka ajattelevat toisin. Ja vaikka ei jaksaisikaan olla niin jalo, kannattaa maailmankuvaa laajentaa jo itsekkäistäkin syistä. Näin politiikan käänteet kotona ja maailmalla eivät tule yllätyksinä."
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, true that. Toisaalta jos on jo kuullut moneen kertaan toisen leirin argumentit ja havainnut ne faktoihin pohjautumattomiksi ja ihmisvihamielisiksi, ei niitä jaksa enää ännännettä kertaa kuulla. Se on ymmärrettävää sekin. Suvaits evaisuus ei tarkoita, että ihan kaikkea sontaa ja muiden ihmisten syrjivää, elämisenoikeuksia rajoittavaa kommentointia pitäisi sietää.
(1)
Vierailija kirjoitti:
Ap, true that. Toisaalta jos on jo kuullut moneen kertaan toisen leirin argumentit ja havainnut ne faktoihin pohjautumattomiksi ja ihmisvihamielisiksi, ei niitä jaksa enää ännännettä kertaa kuulla. Se on ymmärrettävää sekin. Suvaits evaisuus ei tarkoita, että ihan kaikkea sontaa ja muiden ihmisten syrjivää, elämisenoikeuksia rajoittavaa kommentointia pitäisi sietää.
(1)
Ymmärrän tämänkin, mutta uusia argumentteja olisi hyvä suodattaa. Jos ei muusta syystä, niin Sipilän sanoin: ymmärtääkseen, millä argumenteilla se vastapuoli operoi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jeah. Kognitiivinen dissonanssi on tärkeä termi, johon jokaisen kannattaisi - omasta maailmankuvastaan riippumatta - perehtyä.
Eli kyse on ihmisen taipumuksesta hakea vain ennakko-oletuksiaan vahvistavaa tietoa ja hylätä sitä haastavat ja sen kanssa ristiriidassa olevat tiedot. Ihminen pyrkii siten välttämään epämukavaa oloa, jolloin asenteet ja tiedot ovat ristiriidassa.
Älykäs ihminen pyrkii haastamaan käsityksiään ja korjaamaan tai muuttamaan niitä aina uuden tiedon karttuessa.
Tyhmä ihminen ei siihen kykene.