Miten sinuiksi oman ulkonäkönsä kanssa?

Muakin katsoo peilistä ruma, ja nykyisin vielä keski-ikäinen ämmä. Olen päässyt aikoja sitten onneksi sinuiksi sen kanssa etten ole kaunotar. Teininä se ahdisti, ja minua kiusattiinkin ulkonäöstä. Esim. vanhojentanssien aikaan luokan pojat puhuivat kuulteni ääneen tyyliin "yök, kuka joutuu sen kanssa, hyi helvetti minkä näköinen". Minut valitsi yksi tosi ujo, pienikokoinen poika koska ketään muita ei ollut enää tarjolla. Minua ennen meni "kaupaksi" esim. 190 cm pitkä ja huomattavan lihava tyttö jolla oli jo siinä iässä kaksoisleukoja pari kappaletta. Eli joo, en ole kaunis. 

Mutta jotenkin sen myötä, että olen pärjännyt elämässäni sitten muilla avuilla, lähinnä älylläni ja sillä että olen energinen ja aikaansaava persoona, on ulkonäkö menettänyt minulle merkitystään. Ymmärrän, ettei se kovin tärkeää oikeastaan ole onko kaunis vai ei. Minun elämäni on ainakin ollut aikuisena ihan onnellista rumanakin. En nykyisin mieti juuri lainkaan sitä miltä näytän, paitsi aamulla kun katson peiliin ja meikkaan. Silloinkin asenne on lähinnä huvittunut, ei mitään murhetta siitä minkänäköinen naamataulu sieltä takaisin katsoo. Pyrin pukeutumaan asiallisesti ja siististi, niin etten ruman lisäksi olisi homssuinenkin vielä. 

1) Yritä vain "unohtaa" se ulkonäkö; ala harrastaa jotain kivaa ja pidä itsesi kiireisenä esim. töissä ja kavereita tapaillen; välttele peilejä äläkä jää peilin ääreen katselemaan kasvojasi pitkäksi aikaa

2) Korosta kaikkea myönteistä, esim. osta kivoja, hyvin istuvia vaatteita ja käy kosmetologilla sekä kampaamossa, mutta siitäkin huolimatta älä jää tutkimaan ja harmittelemaan ulkonäköäsi ollessasi yksin kotona

3) Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua -> itsetunto kehittyy ja ulkonäköasia jää taka-alalle.

4) Etsi mies/puoliso, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Älä koskaan harmittele hänelle ääneen ulkonäkökomplekseistasi. Sitten huomaat, että hänelle oletkin kaunis. Ajan myötä alat uskoa siihen itsekin...tai ainakin siihen, että olet ihan ok.

Taustana sellainen, että olen kärsinyt ap:n ongelmasta varhaisesta teini-iästä lähtien ja olen miettinyt keinoja asian korjaamiseen ja listannut plastiikkakirurgia varten listoja, mitä sitten joskus voisi tehdä, kun säästöt ovat kasassa. Kuitenkin edellä mainituilla keinoilla olen nyt yli 30-vuotiaana tilanteessa, jossa jotenkuten hyväksyn ulkonäköni. Oikeasti en edes ollut nuorempana "ruma", vaan äitini jostain syystä purki pahaa oloaan minuun ollessani lapsi ja haukkui minua rumaksi. Olen hieman katkera siitä hänelle, sillä hän romutti jutuillaan itsetuntoni aika pahasti. Vuosien työn jälkeen olen noussut asian yli viimein.

Menet kesällä uimarannalle ja katselet KAIKKEA mitä seuraavan 10 tunnin ajan sun ympärillä liikkuu. Yleensäkin menet ihmisten joukkoon, talvella onnistuu, että menet nauttimaan päivästä -ilman shoppailu paineita- ostoskeskukseen. Katseleppa siinä kun latteassa juot, että monenko sorttista ihmistä lipuu ohi.

Olet jo saanut kannustavia vastauksia.

Kun katsot peilistä, millä ja kenen silmillä kuvaasi katsot? Katsotko kriittisen ja armottoman tuomarin silmin? Katsotko sinua kenties joskus loukanneen ihmisen silmin, mielessäsi pyörien kuulemasi satuttavat sanat? vai katsotko ainutkertaista ihmettä, jonkalaista ei maailmassa ole toista?

Ulkonäkönsä hyväksyminen on itsensä hyväksymisen yksi osa. Katso itseäsi lempein ja anteeksiantavin, armollisin silmin. Jos sinulla on lapsi, katso itseäsi niin kuin katsot vastasyntynyttä, maailman kauneinta vauvaa.

Ulkonäkö ei ole irrallinen asia. Jotkut tekevät mitä tahansa kelvatakseen muottiin: juoksevat kuntosaleilla tai ottavat leikkauksia. Entäpä jos siitä ei olekaan kysymys, mahtuuko muottiin , vaan että muotti on ihan väärä. Muotin pitäisi olla elastinen, sopeutuva, elämän kirjoa kunnioittava. Jos hyväksyy elämän erilaisuuden, ei pakota itseään esimerkiksi markkinavoimien, muodin tai muiden ulkoaohjautuvien muottien sisään vaan uskaltaa tuoda esiin persoonallisen itsensä. Kirkon työntekijänä vielä sanon: sen Jumalan luoman ihmeen.

ulkonäkö on aivan toisarvoinen asia tässä elämässä. emmehän edes näe namaamme jos emme mene peilin eteen. niin se on tarkoitettukin, ei ihmisin tule tuijotella itseään vaan kaikkea ympärillä olevaa. Hymyile, niin sulle hymyillään, olit minkä näköinen vaan. Oikeasti tärkeintä elämässä on terveys ja rakkaus. 

Ette te oikeasti ole rumia. Teitä on kiusattu siitä koulussa, mutta oikeastihan kiusaaminen menee juuri niin, että vaikka mitään syytä ei ole, jotain keksitään, mistä haukutaan kuitenkin. Vaikka olisitte olleet mitä missikaunottaria, kiusaajat olisivat haukkuneet teidät rumiksi ja ennen pitkää sen jatkuessa olisitte alkaneet uskoa siihen. Täältä ruudun tältäpuolen on täysin mahdoton sanoa, miltä te oikeasti näytätte, mutta tuskin te nyt miltään venetsialaisilta demonipatsailta kuitenkaan näytätte.Oikeasti te olette varmasti melko tavallisen näköisiä, saman näköisiä kuin muutkin. Siitä sitä voi sitten korostaa haluamiaan puolia, jos haluaa.

Pakko ei ole, sillä loppujen lopuksi ulkonäöllä on tässä maailmassa paljon vähemmän väliä kuin teini-ikäisenä kuvittelee. Pitkällä tähtäimellä menestys on yöelämässä menestys kiinni pätevyydestä ja oppimiskyvystä ja ihmissuhdepuolella luonteesta ja siitä, mitä 1800-luvun brittikirjailijat sanovat dispositioksi: suuntautumisesta joko kestävään, kehitykseen, hyvään, jne tai "nopeaan tyydytykseen" silläkin uhalla, että se sitten jää aika lyhytaikaiseksi.

Minulla on aina ollut huono itsetunto ja olen väheksynyt omaa ulkonäköäni. Kuitenkin olen päässyt jossain määrin sinuiksi itseni ja ulkonäköni kanssa. Minua auttoi se, kun rupesin tietoisesti muuttamaan sisäistä puhettani negatiivisesta positiiviseksi, eli sen sijaan että olisin ajatellut "olenpa ruma" ajattelin, että "olenpa ruma, mutta onneksi minulla on kauniit hiukset". Etsin itsestäni jotain pieniä vähäpätöisiä puolia, joista pystyin sanomaan jotain kaunista. Sinullakin on varmasti kauniit silmät tai sirot sormet tms. Kehu itseäsi alkuun jostain pienestä asiasta, kauniista istuvista vaatteista, kynsilakasta, silmien väristä. Ihan mistä vaan. Jokainen on kaunis, rumaa ihmistä en ole vielä tavannut!