Oletteko menneet naimisiin niin että ette ole ilmoittaneet kenellekään, edes lähisuvulle?

Joo. Käytännössä asiasta piti sanoa kummankin esimiehelle, koska pidimme vihkiäiset arkena. Seuraavana päivänä kerrottiin asiasta vanhemmille ja sen jälkeen minä laitoin tekstiviestit lähimmille ystävilleni. Oli kiva hääpäivä ja mielle hyvä ratkaisu.

Suunnitelmissa on. En tykkää olla huomion keskipisteenä. Vielä vähemmän siitä tykkää mies. Häihimme tulee kaveripariskunta todistamaan.

Ei kerrottu etukäteen, laitettiin vaan viestiä häämatkalta. Tavallaan olisi tehnyt mieli olla kokonaan kertomatta, mutta olisihan se joskus tullut ilmi ja ehkäpä jossain hyvin ikävässä tilanteessa.

Kyllä. Mulla syy hullu vanhempi, siis aggressiivinen väkivaltainen riehuja. En voi pitää MITÄÄN juhlia mihin omat vanhemmat ”kuului” kutsua. Isä käy aina jonkun (usein mun) kimppuun. Naimisiinkin oli pakko mennä salaa, todistajat toki oli.

Ei mut käytiin kaupassa kertomatta siitä muille.

Me kerrottiin vaan että jossain vaiheessa ollaan maistraatissa menossa Kunhan saadaan aikatauluihin sopiva aika ja sitten joskus katsellaan pidetäänkö juhlia vai ei. Ei kerrottu aikaa, koska ei todistajien lisäksi edes kutsuttu ketään paikalle. Eikä ole niitä juhliakaan viitsitty pitää vaikka naimisiinmenosta on jo 5 vuotta. Ehkä me sitten kun 10 vuotta tulee täyteen juhlitaan jotenkin.

Oli ihanaa mennä naimisiin ilman turhaa hössötystä.

Taitaa olla muotia

Me ollaan syksyllä menossa naimisiin ilman, että kukaan sukulainen saa kutsua tai tietää asiasta. Haluamme pienet, stressivapaat häät ja jos kutsuisimme sukulaisia, niin niistä tulisi automaattisesti isot häät. Karataan toiselle puolen Suomea vihille, kutsumme paikalle lähimmät ystävämme ja vietämme upeat häät - juhlallisuuksista tinkimättä. Varmasti joku suuttuu ratkaisustamme, mutta so what.

(Säästyy myös ihan kivasti rahaa)

Joo käytiin ruokatunnilla maistraatissa

Tuttu pariskunta meni etelänlomalla naimisiin kertomatta kenellekään Suomessa. Laittoivat sieltä sitten vanhemmilleen postikortit tyyliin terkkuja täältä, kivaa on ja hyvä ilma, sitten allekirjoitukseksi vain herra ja rouva Miettinen (nimi muutettu).

Oltaisiinpa älytty tehdä jotain tuollaista aikoinamme.

Jep, sillain tehtiin. Kirkkohäät oli, todistajina suntio ja kanttori. Jälkimmäisen ansiosta oli myös erittäin hyvät musiikit. Ihana tilaisuus.

Lähipiirille ilmoitettiin kyllä jo saman päivän iltana. 

Ainoastaa todistajat, pari häävierasta, mun esimies ja miehen äiti tiesi. Eli maistraatissa, 4 kaveŕia mukana. Jälkeenpäin puistossa "pussikaljalla" ja syömässä hotellin ravintolassa. Ilman hössötystä ja miettimistä.

Melkein, maistraatissa mentiin naimisiin, todistajina oli molempien vanhemmat ja miehen sisar. Sitten käytiin syömässä ja meillä kotona hääkakulla. Oli aika kivat häät, ei tullut myöskään kalliiksi. Tosin me ei miehen kanssa kuuluta kirkkoon, että kirkko ei muutenkaan ollut vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Käytännössä asiasta piti sanoa kummankin esimiehelle, koska pidimme vihkiäiset arkena. Seuraavana päivänä kerrottiin asiasta vanhemmille ja sen jälkeen minä laitoin tekstiviestit lähimmille ystävilleni. Oli kiva hääpäivä ja mielle hyvä ratkaisu.

Meillä meni myös näin. Esimies oli ainoa joka tiesi etukäteen. Oltiin kerrottu kyllä, ettei kannata odottaa häitä. Kuvissa käytiin vihkimisen jälkeen ja juhlittiin kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrottu etukäteen, laitettiin vaan viestiä häämatkalta. Tavallaan olisi tehnyt mieli olla kokonaan kertomatta, mutta olisihan se joskus tullut ilmi ja ehkäpä jossain hyvin ikävässä tilanteessa.

Mikä voi olla tällainen ikävä tilanne?

Kirkkohäät voi pitää muuallakin kuin kirkossa, tai oikea termi on kai kirkollinen vihkiminen. Itse menin naimisiin ihanassa kauniissa puistossa, pappi siis vihki.

Olemme. Vain todistajat tiesivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrottu etukäteen, laitettiin vaan viestiä häämatkalta. Tavallaan olisi tehnyt mieli olla kokonaan kertomatta, mutta olisihan se joskus tullut ilmi ja ehkäpä jossain hyvin ikävässä tilanteessa.

Mikä voi olla tällainen ikävä tilanne?

Tulee mieleen ainakin puolison kuolema tai sairaskohtaus tai muu tilanne, missä yllättäen selviää kuka vaikka sen oman lapsen lähiomainen todellisuudessa on.

Miehen sisko meni. Ilmoitti jälkikäteen, anoppi oli sitä mieltä, että lahja on ostettava. Oli outoa katsoa hääkuvaa, jossa hääpari täysissä juhlavetimissä morsiammella pitkä hääpuku huntuineen ja pikahäät ilman yhtäkään vierasta.

Ero tuli muutaman vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko meni. Ilmoitti jälkikäteen, anoppi oli sitä mieltä, että lahja on ostettava. Oli outoa katsoa hääkuvaa, jossa hääpari täysissä juhlavetimissä morsiammella pitkä hääpuku huntuineen ja pikahäät ilman yhtäkään vierasta.

Ero tuli muutaman vuoden kuluttua.

En ymmärrä, miksi sulle oli niin vaikea katsoa sitä hääkuvaa? Eihän muutenkaan hääkuvassa ole muut kuin hääpari. Itse aion mennä ihan vain miniseremonialla (kaksi todistajaa) naimisiin, ja kyllä laitan siihen juhlavan hääpuvun.