Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero ja melkein ilman lasta- miten tässä näin kävi?
01.05.2013 |
Pitkään elin suhteessa lapsen isän kanssa koska en halunnut lapsemme joutuvan erolapsen rooliin kotia vaihtamaan. Eroa tuli kuitenkin vuosien varrella mietittyä useaan otteeseen ja pidin aina selvänä, että jos ero tulee niin lapsi on viikko-viikko tms. tasasysteemillä minulla ja isällään. Lapsi täyttää tänä vuonna 12v ja on 5. luokalla.
Niin sitten kävi, että se ero tuli ja aika kiireellisellä aikataululla. Ihastuin hyvin yllättäen toiseen mieheen ja kun tämä selvisi miehelleni hän aloitti sellaisen katkeran loenheittokampanjan, että päättelin olevan hieman kiire muuttaa pois.
Asuimme aika syrjäisessä hankalassa paikassa ja lähistöltä oli vaikea löytää asuntoa. Löysin kuitenkin ja pikaisesti vaan selvitin, että lapsemme pääsee minun luota kahdella bussilla kouluun. Isälleen mennäkseen tarvitsee 3 bussilla mennä. Minulla ja hänen isällään on autot joten asiaa sen enempää ajattelematta muutin pois.
Tajusin sitten melkein heti, että mitkään viikko-viikkojutut eivät tule toimimaan. Heti oli selvää, että lapsi on kirjoilla isällään koska hän ei missään nimessä halua vaihtaa koulua enkä halua sellaiseen pakottaa.
Itse teen 2- vuorotyötä mikä on aiheuttanut isoja ongelmia. Lapsi ei halua kulkea bussilla kouluun eikä mun luokse koska "se pelottaa." Kuitenkin kulkee isältään yhdellä bussilla kouluun. Niinpä olen hänet vienyt kouluun eli käytännössä silloin kun mulla on iltavuoro. Iltavuoro taas aiheuttaa sen, että en näe lasta koko päivänä koska ensin hän on koulussa ja sitten minä töissä.
Kaikkein isoimman ongelman aiheuttaa kuitenkin lapsen harrastus- ratsastus. Talli on kävelymatkan päässä entisestä kodista. Hän viettää tallilla käytännössä kaikki illat ja ratsastaa 3 iltana viikossa tällä hetkellä. Ymmärrän, että ratsastus ja hepat ja kaverit on kaikki kaikessa mutta tämä koko soppa on johtanut siihen, että käytännössä mulla on lapsi jota en juurikaan näe.
Hän lähtee tallilta (jos sopii) vasta n. 19-19.30. Jos haen ja tuon meille menee ajomatkaan n. 20min. Ollaan siis meillä yleensä vasta n. klo 20. Siinä on sitten oikein tunti aikaa rupatella kunnes mennään nukkumaan ja aamulla kouluun.
Viikonloput eivät ole sen parempia. Hän on tallilla aamusta iltaan ja milloin missäkin kisoissa ja mullakin on monesti töitä.
Olemme nähneet nyt toisiamme n. kerran viikossa sen yhden illan ajan, joskus näemme kahtena päivänä viikossa. Lapsi asuu isällään siis, mun luona hän vain käy. Soitan hänelle kyllä päivittäin.
Joku toinen äiti ehkä pakottaisi lapsen tiettyinä päivinä tai tekisi jotain muuta mutta uskon kuitenkin tavallaan, että mun ei kuulu ruveta rajoittamaan lapseni harrastuksia tai menoja. Samalla suren itse tätä tilannetta ja mietin miten tässä nyt näin kävi.
Onko kellään mitään ajatuksia tai ideoita?
Kommentit (31)
No tuo viikkosysteemi toimii kouluikäisellä lapsella vain jos molemmat vanhemmat asuvat todella lähellä toisiaan ja lapsi pystyy menemään helposti molemmista kouluun.
Itsellä sama tilanne edessä kun lapsi menee kouluun muutaman vuoden päästä. Sitten pitää miettiä miten asia järjestetään.
Oletko miettinyt jotain sellaista järjestelyä, jossa lapsi viettäisi luonasi esim viikonloput? Ts. joku sopimus laajemmista tapaamisoikeuksista? Pystyisitkö löytämään muuta työtä kuin vuorotyötä/työtä joka vaatii viikonloppujakin?
Kai olette tehneet tapaamissopimuksen lastenvalvojalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä miettinyt, että olisi ilman muuta pitänyt erota silloin kun lapsi oli pienempi! Silloin kun hän ei vielä harrastanut noin paljon. Ja mä en sekoita mitään kuten yllä lukee.
Miten kehtaatkin ruikuttaa täällä kun itse olet asiasi sotkenut. Olet malliesimerkki naisesta joka ajattelee aivojen sijaan alapäällään. Onneksi lapsella on kuitenkin isä jonka luona viihtyy, toivottavasti sinun törttöilyä katsottuaan kasvaa naiseksi jolle perhe on se kaikkein tärkein ja ne suhdekokeilut hoidetaan ennen perheen perustamista.
Minäkin neuvoisin käymään lastenvalvojan puheilla ex-miehen kanssa. Lastenvalvoja on ammattilainen, joka on tottunut ratkomaan juuri tällaisia ongelmatilanteita. Ehkä hänellä olisi joku ehdotus teidän tilanteeseen. Mun mielestä tilanne ei ole ollenkaan hyvä nyt, tyttäresi on jo esimurkku, kohta murkku, ja mitä vähemmän hän näkee sinua nyt, niin sitä vaikeampi on tulevaisuudessakaan muodostaa häneen läheistä suhdetta. Ei isän luona asuminen poista lapsen äidin tarvetta.
Älä ainakaan puutu lapsesi hevosharrastukseen. Se on pahin, mitä voit tehdä.
Tyttäresi voi jopa ammatin löytää tuosta harrastuksestaan ja se on muutenkin yksi parhaimmista harrastuksista, mitä on. Siinä lapsi oppii ottamaan vastuuta, huolehtimaan toisesta, tekemään fyysistä työtä, pitkää pinnaa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään et halua tätä kuulla mut sinä vaihdoit lapsesi uuteen suhteeseen ja nyt joudut hyväksymään seuraukset.
Ei kai KUKAAN ole nykyään niin tyhmä, että kuvittelee, että ydinperhe on aina se paras juttu? Kyllä meidän eroon oli syymme, ei se mun uusi ihastus suinkaan ollut se syy vaan ainoastaan varmistus sille, että olisi pitänyt erota jo kauan sitten. En mä nyt tässä ala kertomaan meidän parisuhteesta mutta sen verran sanon, että kaikkea yritettiin, ihan tuosta noin vaan tämä ratkaisu ei syntynyt.
Emme ole käyneet lastenvalvojilla tms. koska emme ole virallisesti eronneet. Se taas johtuu siitä, että taloudellisista syistä sovimme, että emme laita eropapereita vielä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan melkein kuulostaa siltä, että valitat kohtaloasi? Että et osannut ennakoida, miten käy, kun ryhtyy sivusuhteeseen, eroaa ja muuttaa pois? Et ajatellut loppuun, et neuvotellut, et kokeillut, et ottanut selvää. Lapsi tässä kuitenkin on se, jolle olet tehnyt paskaisen tempun. Olet tehnyt elämästä sellaista, että et hänen elämäänsä enää ulotu:( Onko lapsi jo puhunut hylkäämisen kokemuksista? Vai eikö enää välitä?
Ota myös huomioon, että 12-vuotias saa itse sanoa, missä haluaa asua. Joten sinulal ei ole mitään mahdollisuuksia saada häntä itsellesi enemmän, jos isässä ei ole isoa vikaa vanhempana. Toki voit pilata paljon pitämällä edelleen fokuksesa itsesi. Sinä ja sun tunteet, kun et näekään enää lastasi! Mene ittees sen verran, että katsot asiaa lapsen kannalta. Kuuntele häntä. Ole käytettävissä. Häpeä, kanna vastuu, ole nöyrä, neuvottele ja hoida ittes kuntoon.
ps. Turha vaiva se uuteen suhteeseen ryhtyminen. Ei se onni kestä.
Rupeaisitko itse kulkemaan työhösi/kotiisi kahdella kolmella bussilla jonkun toisen ihmissuhdesäätöjen takia? Vaatimus on lasta kohtaan kohtuuton ja asuntovalinta tältä osin hölmö, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:37"]
Ihan melkein kuulostaa siltä, että valitat kohtaloasi? Että et osannut ennakoida, miten käy, kun ryhtyy sivusuhteeseen, eroaa ja muuttaa pois? Et ajatellut loppuun, et neuvotellut, et kokeillut, et ottanut selvää. Lapsi tässä kuitenkin on se, jolle olet tehnyt paskaisen tempun. Olet tehnyt elämästä sellaista, että et hänen elämäänsä enää ulotu:( Onko lapsi jo puhunut hylkäämisen kokemuksista? Vai eikö enää välitä?
Ota myös huomioon, että 12-vuotias saa itse sanoa, missä haluaa asua. Joten sinulal ei ole mitään mahdollisuuksia saada häntä itsellesi enemmän, jos isässä ei ole isoa vikaa vanhempana. Toki voit pilata paljon pitämällä edelleen fokuksesa itsesi. Sinä ja sun tunteet, kun et näekään enää lastasi! Mene ittees sen verran, että katsot asiaa lapsen kannalta. Kuuntele häntä. Ole käytettävissä. Häpeä, kanna vastuu, ole nöyrä, neuvottele ja hoida ittes kuntoon.
ps. Turha vaiva se uuteen suhteeseen ryhtyminen. Ei se onni kestä.
[/quote]
Ei hitto. Sä olet todella katkera ihminen. Hakeudu hoitoon, sun mielentervytesi takia.
Ja ei, en ole ap.
Totta kai ydinperhe on lapsille aina paras perhe. En näe muita "hyväksyttäviä" syitä erolle kuin väkivallan ja alkoholilismin jota kumppani ei suostu hoitamaan ja jos näistä kyse olet vielä huonompi äiti kun olet antanut lapsen elää pelon keskellä ja vielä jättänyt lapsen sellaiselle isälle. Ei sinun teollesi ole mitään puolustusta, jos ero oli välttämätön se olisi pitänyt hoitaa ajallaan kaikki asiat huolellisesti punniten. Sinä se vaan aloit pelailla miehesi selän takana miettimättä tekosi seurauksia, minun sympatiani ainakin ovat lapsesi ja miehesi puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän olet sotkenut lapsen käytännön elämän todella lahjakkaasti (kaksi kotia, joista toiseen vielä todella vaikea kulkea) ja vielä odotat, että lapsi sopeutuisi kiltisti osaksi sun uutta elämää? Toivottavasti et edes kysynyt mitään koulunvaihdosta, koska koulun pysyvyys on itsestäänselvyys.
NYT puhalletaan tämä peli poikki! Kuinka te kehtaatte ventovieraalle ihmiselle, joka täällä neuvoja pyytää ja kertoo hieman elämästään, vasta tuollaista paskaa? Mitä ihmeen täydellisiä äitejä/puolisoita te luulette olevan. Ja ennustajia. Hyvin AV-mamma tietää, kenen suhde kestään, kun ei se omakaan kestänyt vai?
Ihan oikeesti, jotain rajaa.
Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotias ei kyllä voi itse päättää missä asuu, mutta tämän mielipide otetaan huomioon asiasta päätettäessä (jos siis oikeuteen asti asiassa joutuu).
Ap on kyllä ollut vähän ajattelematon ja hoitanut asiat vähemmän tyylikkäästi. Ensin erotaan ja sitten otetaan uusia ihmisiä kuvioon. Eikä lapsen tarvitsisi tietää noista kuvioista pitkään aikaan yhtään mitään, vaan tälle pitää antaa aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:42"]
Totta kai ydinperhe on lapsille aina paras perhe. En näe muita "hyväksyttäviä" syitä erolle kuin väkivallan ja alkoholilismin jota kumppani ei suostu hoitamaan ja jos näistä kyse olet vielä huonompi äiti kun olet antanut lapsen elää pelon keskellä ja vielä jättänyt lapsen sellaiselle isälle.
[/quote]
Siis sun mielestä pitää pysyä yhdessä, vaikka ei olisi rakkautta tms. Vaikka vihaisit puolisoasi, niin kimpassa ollaan kun ei oo alkkis eikä väkivaltainen?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:37"]
Ihan melkein kuulostaa siltä, että valitat kohtaloasi? Että et osannut ennakoida, miten käy, kun ryhtyy sivusuhteeseen, eroaa ja muuttaa pois? Et ajatellut loppuun, et neuvotellut, et kokeillut, et ottanut selvää. Lapsi tässä kuitenkin on se, jolle olet tehnyt paskaisen tempun. Olet tehnyt elämästä sellaista, että et hänen elämäänsä enää ulotu:( Onko lapsi jo puhunut hylkäämisen kokemuksista? Vai eikö enää välitä?
Ota myös huomioon, että 12-vuotias saa itse sanoa, missä haluaa asua. Joten sinulal ei ole mitään mahdollisuuksia saada häntä itsellesi enemmän, jos isässä ei ole isoa vikaa vanhempana. Toki voit pilata paljon pitämällä edelleen fokuksesa itsesi. Sinä ja sun tunteet, kun et näekään enää lastasi! Mene ittees sen verran, että katsot asiaa lapsen kannalta. Kuuntele häntä. Ole käytettävissä. Häpeä, kanna vastuu, ole nöyrä, neuvottele ja hoida ittes kuntoon.
ps. Turha vaiva se uuteen suhteeseen ryhtyminen. Ei se onni kestä.
[/quote]
Ei hitto. Sä olet todella katkera ihminen. Hakeudu hoitoon, sun mielentervytesi takia.
Ja ei, en ole ap.
[/quote]
Höpö höpö. En ole kommentin kirjoittaja mutta mielestäni todella järkevän kuuloista tekstiä. Onko heti mielenterveydessä vikaa jos peräänkuuluttaa hyvää vanhemmuutta? Ei ihme että nuoret voivat huonosti kun vanhemmilla pitäisi olla oikeus käyttäytyä kuin teinit, ei ummarra, ei tämä täti.
Kiitos 15.
Eli mieheni oli huono aviomies mutta ei huono isä. Lapsemme sai todella kieroutunutta parisuhteen mallia jo liiankin pitkän aikaa. Itse olen tyytyväinen siitä, että nyt hän näkee äitiään muutenkin kuin itkemässä ja näkee myös, että normaalissa parisuhteessa toiselle puhutaan kunnioittavasti ja halataan ym. mitä hän onkin kavereillaan nähnyt mutta ei kotonaan. Väkivaltaa on myös henkistä. Lisäksi mieheni todella on parempi nyt myös isänä kun hänen ei tarvitse enää keskittyä mun kiusaamiseen. Lasta kohtaan hän on aina ollut erilainen kun minua kohtaan. Aivan turvallisin ja hyvin mielin jätin hänet isälleen.Tiedän, että ero oli ainoa oikea ratkaisu, en tunne siitä mitään syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa.
Sen sijaan en arvannut kuinka hankalaa tämä olisi. Lapsi ei kylläkään erotessamme ratsastanut kuin kerran viikossa. Tuo harrastus ryöpsähti tuossa jokunen kuukausi sitten näihin mittakaavoihin. Olemme sopineet lapsen kanssa, että rupeaa 6. luokalla menemään niillä kahdella bussilla sinne kouluun jolloin voin itse tehdä aamuvuoroja enemmän.
Kyse on nyt siitäkin, että en halua millään lailla pakottaa tai painostaa häntä tulemaan mun luokse. En halua syyllistää häntä siitä, että hänelle nyt vaan on paljon helpompaa olla isällään lähinnä siis yöt kun hän yleensä on kotona.
Silti mietin, että kun kyse on vasta 11- vuotiaasta olisiko mun kuitenkin tarpeen vähän pakottaa...? Nyt olemme siis tehneet aivan kuten lapsi haluaa.
Mitäs tekisit, jos puoliso ilmoittaa löytäneensä uuden ja haluaa eron? Turha siinä on sanoa, että "ydinperhe on lapselle aina paras perhe" ja "muita hyväksyttäviä syitä ei ole kuin väkivalta ja alkoholismi".
Sitä paitsi meidän uusperhe on mun esikoiselle miljoona kertaa parempi perhe kuin ensimmäinen "ydinperhe".
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:42"]
Totta kai ydinperhe on lapsille aina paras perhe. En näe muita "hyväksyttäviä" syitä erolle kuin väkivallan ja alkoholilismin jota kumppani ei suostu hoitamaan
[/quote]
Ap itse täällä projoisoi katkeruuden tuntemattomaan av-mammaan, joka ei voi mistään mitään tietää tai tietää vaan omasta paskastaan. Minä tuon ikävän viestin kirjoitin, jossa sanoin, että ps. ei se uusi onni kestä. Ei kestä. Kaikki luulevat olevansa se poikkeus, jonka pettämisenä alkanut suhde muuttuu vakaalle pohjalle. On vain todella epätodennäköistä, että ap olisi juuri tämä poikkeus. Viestikin käsitteli sitä, miten on entinen sotku setvittävänä vielä, vanhemmuus ihan hakusessa ja kipeää edes pysähtyä miettimään, mitä on omalle lapselleen tehnyt.
Saahan sitä täällä kiukutella, surra ja ajatella, että me muut täällä olemme katkeria. Mutta onko meidän muiden tunteilla ja elämäntarinoilla tässä nyt väliä? Eikö se ole ap:n kurjuus, että ei saa enää viettää arkea lapsensa kanssa? Meistä osalla voi olla motiivina purkaa omaa pahaa oloa, osa on ehkä kulkenut tuota tietä jossakin roolissa ja ehkä täällä jopa on halua auttaa sinua. Kuka sulle ap täräyttää vastuuta satsillisen syliisi? Et kertonut, että sinua kaikki kiusaa ja syyllistää jo. Vaikuttu, että tarvitse herättelyä vanhempana.
Alue: Aihe vapaa
Tyydy kohtaloosi. Olisitte eronneet aiemmin ja nätisti, niin lapsi olisi tottunut tuohon viikko-viikkoon. Nyt sinä haluat hänet vain omaa itsekkyyttäsi ja sillä sekoitat lapsen koulun ja harrastuksen.
KUKAAN iso lapsi ei halua alkaa mihinkään viikko-viikko -systeemiin!
Niin makaa kuin petaa.