Alle 25v äideillä on henkisesti rankempaa.

5:n tekstistä näkyy läpi nuoruutensa, todellako aiot olla "isoäidin näköinen" keski-ikäisenä? Totuus on se, että on typerää pitää nelikymppistä "mummona", kyllä se siltä voi parikymppisen silmissä näyttää, mutta kun itse on nelikymppinen ei taatusti pidä itseään minään ikäloppuna.

Oleellista on se, että huolehtii itsestään (eli liikkuu, syö hyvin, ja elää muutenkin hyvin eikä esim. kännää joka viikko jne.) niin ihan hyvin jaksaa ja näyttää hyvinvoivalta.

Ennen ihmiset tekivät raskaampaa työtä ja kotonakin oli enemmän tehtävää (ei tiskikoneita jne.) eikä itseen niin panostettu =ei ihme että moni mummoutui aika nuorena. Mutta nykyään ihmisten elämä on helpompaa ja suurin osa huolehtii itsestään, samoin harmaan saa värjättyä piiloon jne. Jos vaikka ajatellaan Paula Koivuniemeä joka on jo eläkeikäinen mutta vaatteet, hiukset jne. eivät todellakaan ole mitenkään mummomaiset.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 22:18"]

Ei todellakaan ole. Ei minulla ainakaan :) koulutus, vakityö ja hyvä toimeentulokin on, ja hyvin on jaksanu ja tulen jaksamaan äitinä! :)

Että tsemppiä vaan teille mummuäideille. Koska sitähän tää alotus oli, katellisuutta meitä nuoria kohtaan :)?

[/quote]

No ei varppina ole kateellisuutta. Sen verran paljon olen nuoria äitejä tavannut työnikin kautta, että tällä otannalla, mikä mulla on, niin hyvät naiset, älkää lisääntykö liian nuorina-> on alle 25 jollei 30 vee.

itse olen 24 enkä ole omalla kohdallani todellakaan samaa mieltä ap:n kanssa. Ymmärrän tämän väitten parikymmpisien tai vähän nuorempien kohdalla, koska oman elämän rakennus ja oman tien etsiminen on osittain kesken. Heihinkään väittämä ei aina päde, jotkus voivat olla hyvinkin kypsiä jo nuorena. Toiset taas lähes kolmekymmpisinä saattavat olla kuin teinit. Ymmärrän kyllä että tässä viitataan tutkimukseen että ihmisen aivat kehittyvät 25 vuotiaaseen asti (en nyt muista ihan tarkkaan mistä oli kysmys). Mielestäni fyysinen ikä ei ole yksiselitteisesti verrannollinen henkisen kasvun määrään, vaikka aivomme 25 vuotiaiksi olisivat kehitysvaiheessa. Ihminen on suunniteltu tekemään lapset nuorena. omasta mielestäni ihanteellisin ikä hankkia ensimmäinen lapsi on 22-30 vuotta. Jokainen on oikeuttettu lapsien tekoon tietysti myös tämän ikähaita ulkopuolelta, eikä ole minun asiani tuomita ketään. 

Itse en tosiaan koe mitään suurta henkistä tuskaa tai vaikeutta. Päinvastoin, tuntuu että olen pystnyt hyväksymään äitiyden, sekä vauvaelämän haasteet helpommin, kuin moni vanhempi äiti. Myönnän että 5 vuotta sitten en olisi ollut näin valmis vanhemmaksi. Mutta jos ihan mietitään, niin ihminen kehittyy aina viisaammaksi ja kokeneemmaksi. Opimme uusia asioita ja maailman kuvamme laajenee joka päivä. 60 vuotiaalla olisi varmasti paljon kokemusta ja näkemystä kasvattaa lasta, mutta ei 60 vuotiaan kuulu enää saada lapsia. Luonto on tarkoittanut meidät hankkimaan lapsia nuorena, miksi siis pitää yrittää sitä kumota. Nyky-yhteiskunnassa lapsia tehdään vanhempana työelämän ja talouden haasteiden takia, ei sen takia että alle 25 vuotiaat eivät olisi henksesti tarpeeksi kypsiä. 

Koulutus asiaan ottaisin vielä sen verran kanstaa, että ne jotka tekevät lapset nuorina suorittavat koulunsa loppuu kun lapset ovat tarhaikäisiä. Ne ketkä jäävät yhteiskunnan eläteiksi, olisivat sitä todennäköisesti vaikka tekisivät lapset myöhemmin. Lapsi ei ole este opiskelulle. Pieni lapsi ei myöskään tarvitse omakotitaloa, kallista harrastusta, kahta autoa ja hienoja vaatteita. pieni lapsi tarvitsee turvaa ja vanhempien rakkautta. Riittää että lapsella on ruokaa ja puhdasta ja ehjää vaatetta päällä, erustarpeet tyydytetty. Niitä hienoja rahalla saatavia juttuja voi hankkia sitten, kun vanhempien koulu on käyty ja hankittu työpaikka. Meillä on kyllä omakotitalo ja muutenkin "puitteet kunnossa", mutta kaikilla nuorilla tai vanhoillakaan ei ole, eikä tarvitsekkaan.