Millaisia rikkaat nuoret ovat opiskelijaporukoissa?

Vaikea sanoa kun Suomessa ei ole rikkaita

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 16:27"]

Vaikea sanoa kun Suomessa ei ole rikkaita

[/quote]

Onhan täällä köyhiäkin

Ihan laidasta laitaan. Suurin osa on ihan taviksia, ja rikkaus näkyy lähinnä vaan kalliimpina vaatteina, autoina, omana asuntona jne, mutta nämä kaikki on kuitenkin hankittu sellaisen melko keskimääräisen tyylin mukaisesti, jolloin rikkaus ei hirveästi erotu.

Osalla saattaa olla outoja  näkemyksiä rahankäytöstä, nimenomaan isompien hankintojen suhteen saattaa tulla sellaisia ihmettelyjä, että miksi joku ei vaikka osta laadukasta asiaa x, vaan tyytyy halpikseen. Sellaisissa arkipäivän ruuissa ja muissa ei sitten niinkään erotuta joukosta, vaan samalla tavalla lasketaan lounasjonossa kolikoita kuin muutkin. Ja ehkä sellainen rentous ja itsevarmuus on heille kaikille yhteistä, kun elämä on turvallista ja menestyskin lähes taattua, kunhan vain itse elää vastuullisesti.

Minä olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta vain lähimmät ystäväni tietävät, että tulevan perintöosuuteni arvo on tällä hetkellä pitkälti toista miljoonaa. Erotuin muista yliopistoaikoina lähinnä sillä, että asuin omassa asunnossa parin kilometrin päässä yliopistolta. Käyttörahaa minulla ei ollut kovin paljon enempää kuin muillakaan. Varallisuudestaan huolimatta vanhempani ovat kasvattaneet minut ja sisarukseni jalat maassa, emmekä ole juuri erottuneet porukasta. Niin kauan kuin vanhempani elävät, rahat ovat heidän eikä heillä ole mitään velvollisuuksia meitä kohtaan.

Köyhimys eliittitiedekunnasta vastaa: Rikkaat opiskelijat erottaa siitä, että asuvat omistusasunnossa Helsingin keskustassa tai sen liepeillä. Asunnon saattaa omistaa myös vanhemmat, ei opiskelija itse.

He matkustelevat Etelä-Amerikassa, ovat tottuneet kaikkeen kalliiseen, purjehtivat, laskettelevat jne. Heidän elämäntapansa on sellainen, että se sulkee köyhät pois.

Harvemmin opiskelijat ovat rikkaita... Vanhemmat toki voivat olla rikkaita, mutta sekään ei tosiaan aina näy. Esimerkiksi minun opiskeluaikoinani minulla oli 2 todella varakkaasta perheestä olevaa kaveria, mutta kumpikin heistä joutui itse ansaitsemaan rahansa (töitä opiskelun ohessa). Ei paljon jeesiä tullut kotipuolesta... Ennemmin tuntui, että me keskituloisten ja huonotuloisten lapset saatiin kotipuolesta enemmän rahallista apua...

Kyse ei ole suoranaisesta raha-avusta, vaan koko elämäntyylistä. Esimerkiksi omistusasunto tai asuminen vanhempien omistamassa asunnossa on suurempaa rahallista apua kuin mikään vanhemmilta satunnaisesti saatu satanen.

Matala profiili kuvaa hyvin. Asunto on perheen omistama mutta elintaso ei ole muuten silmiinpistävä. Öykkärit tulevat ylemmästä keskiluokasta, lääkäri-, juristi-, toimitusjohtajavanhemmat tms. Nämä ovat niitä joilla on purjehdusta ja avoautoa.

Up

rikkaiden vanhempien lapsena erotuin ehkä sillä joukosta, että varaa oli matkustella eri tavalla kuin muilla, ei tarvinnut laskea joka kolikkoa, vaatteita oli varaa ostaa, vanhempien auto käytössä aina tarvittaessa, mökille pystyi lähtemään viettämään kaveriporukalla mökkiviikonloppuja.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 17:04"]

Köyhimys eliittitiedekunnasta vastaa: Rikkaat opiskelijat erottaa siitä, että asuvat omistusasunnossa Helsingin keskustassa tai sen liepeillä. Asunnon saattaa omistaa myös vanhemmat, ei opiskelija itse.

He matkustelevat Etelä-Amerikassa, ovat tottuneet kaikkeen kalliiseen, purjehtivat, laskettelevat jne. Heidän elämäntapansa on sellainen, että se sulkee köyhät pois.

[/quote]

Ja tämä eliittitiedekunta on? 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 16:28"]

rikkaiden vanhempien lapsena erotuin ehkä sillä joukosta, että varaa oli matkustella eri tavalla kuin muilla, ei tarvinnut laskea joka kolikkoa, vaatteita oli varaa ostaa, vanhempien auto käytössä aina tarvittaessa, mökille pystyi lähtemään viettämään kaveriporukalla mökkiviikonloppuja.

[/quote]

Mihin ammattiin opiskelit?

Kaverini isä on rikas ja kaveri salaa sen aina niin hyvin kuin pystyy. On meinaan sen verran monet haukut saanut kateellisilta ihmisiltä. Elää ihan normaalia opiskelijaelämää, jonka rahoittaa etupäässä omilla sivutoimisilla töillään. Mutta auta armias jos joku saa tietää, että isä on ostanut tietokoneen. Sitten ei ole enää kaverini tutkinto minkään arvoinen, kun ei muka ole täysin itse sitä ansainnut.

En koe, että olemme rikkaita, mutta näköjään palstan mukaan sitä olemme. Meidän nuori asuu omistusasunnossa 500 m päässä kauppakorkeasta, harrastaa tennistä ja laskettelua. Toisaalta hän on koko kesän töissä pitämättä ainuttakaan lomaviikkoa, ei käy festareilla (ei viikonloppuvapaita) ja todella on äärettömän hiljaa siitä, että ei tarvitse jokaista euroa miettiä kuin sijoitusmielessä.

15, kyllä ne sun lapsesi kaverit tajuavat ilman lesoiluakin, että tämä on rikkaasta perheestä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:03"]

15, kyllä ne sun lapsesi kaverit tajuavat ilman lesoiluakin, että tämä on rikkaasta perheestä.

[/quote]

Köyhät mitään tajua.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:03"]

15, kyllä ne sun lapsesi kaverit tajuavat ilman lesoiluakin, että tämä on rikkaasta perheestä.

[/quote]

Yleensä joo, koska ne köyhät tutut ei ole koko kesää töissä vaan reissaamassa ja keräämässä kokemuksia ja pitämässä hauskaa. Sitten syksyllä ihmettelevät siellä humanistisia aineita lukiessaan, että miten sillä Mikolla on niin hirveästi rahaa, että voi lähteä joulukuussa Alpeilla.

Niillä kesätyörahoilla nyt ei mitään Alppireissuja kustanneta, paitsi jos asuu vanhempien omistamassa asunnossa eikä ole huolta millä maksaa vuokransa. Kesätyörahat kun opiskelijalla kuluvat ihan elämiseen.

Opiskelin samaa n aikaan henkilön kanssa, joka kuuluu yhteen maan rikkaimmista suvuista (ja ihan sen suvun ydinporukkaan vielä). Harrastuksista ja matkustuksen määrästä kyllä näki, että rahaa on. Samoin asunto oli huima luksuslukaali huippusijainnilla, ja seisoi tyhjänä kun kaverini oli vaihdossa ulkomailla.

Tämä kaverini ei pitänyt monista sukunsa erityispiirteistä, joihin kuului mm. tavisten haukkuminen ja kaikenlaiset ylemmyyskompleksit. Avautui joskus meille läheisemmille kavereilleen näistä. Elämänkumppanin löytäminen oli todella haasteellista, kun hän ei pitänyt yhtään samanlaisista ihmisistä kuin suku, mutta suku taas ei voinut hyväksyä (vakavaa) suhdetta "taviksen" kanssa.

Tämä oli todella mukava ihminen, käyttäytyi hyvin, ei koskaan haukkunut muita tai puhunut kenestäkään rumasti (arvosteli kyllä, mutta aina asiallisesti ja aiheesta). Joskus häneltä lipsahti ajattelemattomia kommentteja, esimerkiksi erään hyvin rankan opiskelurupeaman jälkeen hän huokaisi lähtevänsä ostamaan tiettyä (hyvin kallista) ruokaa ja aikovansa rentoutua kunnolla palautuakseen koitoksesta (rentoutumiskeinoihinkin kuului kaikkea hintavaa). Meistä muista monilla oli suuria vaikeuksia tulla taloudellisesti toimeen ja olimme yhtä rikki ja loppu kuin hänkin, mutta meillä ei ollut varaa harrastaa samanlaista palautumista. Silloin monista tuntui hieman ikävältä. Mutta noita tilanteita oli harvassa ja on todella ymmärrettävää, että niitä tulee henkilölle, joka on aina elänyt taloudellisesti varakasta elämää. Ja tuo tilanne sai minut miettimään, olisiko hänen pitänyt jättää kertomatta asiasta. Silloin hän ei olisi tuntenut oloaan meidän muiden seurassa tasa-arvoiseksi, koska kun muut kertoilevat menemisistään ja tekemisistään, hänen pitäisi olla vain tuppisuuna. Sekään ei olisi ollut mukavaa, eikä todellista ystävyyttä. Opettelin tuon jälkeen asennoitumaan siten, että on hyvä jos hän kokee voivansa puhua kaikesta ja jopa hehkuttaa esim. onnistunutta laskettelulomaansa. Hänen kodallaan oli kuitenkin selvää, että hän ei koskaan yrittänyt tehdä muita kateellisiksi kertomuksillaan. Lopulta opin iloitsemaan hänen puolestaan silloin, kun hän oli saanut kokea jotain, mikä ei ole kaikkien muiden ulottuvilla. Myös hän iloitsi meidän muiden puolesta silloin kun olimme itse iloisia jostakin sellaisesta, joka hänen omassa maailmassaan ei varmasti olisi tuntunut miltään (esim. kun ostin oman, pienen asunnon Kalliosta).

Älyltään hän oli suunnilleen keskitasoa, eli korkeakouluopiskelijoiden joukossa alle keskitasoa. Mutta hän kompensoi tämän kauniilla käytöksellä, yritteliäisyydellä ja ahkeruudella. Hän teki tosissaan töitä opintojensa eteen, ja selvästi halusi rakentaa itse oman elämänsä ja uransa eikä jäädä suvun rahojen varaan löysäilemään. Kiva tyyppi, tuli oikein häntä ikävä kun muistelin opiskeluaikoja!

Minulla oli TKK:lla kurssikaveri, joka on yhdestä Suomen rikkaimmista perheistä. En koskaan nähnyt mitään merkkiä tämän kurssikaverin rikkaudesta. Hän käyttäytyi tavallisti, pukeutui ihan normaalisti ja oli muutenkin mahdollisimman normaali. Niin läheinen en ollut hänen kanssaan, että olisin tiennyt, missä hän asui. Vasta opiskeluaikojen jälkeen Talouselämää lukiessani olen tajunnut, miten rikkaasta perheestä hän on.