Hei normaalit ihmiset!

Sovellat molemmista parhaat puolet =) Jumala on kuitenkin aina yksi ja sama.

Lestadiolaisena joko ollaan tai ei olla. Tai sitten vaihtoehto on elää ns. kaksoiselämää, joka ei kyllä oikein sovi mun luonteelle. ap

Itselle se ainakin toimi! Elän nyt täysillä palkein, todellisesti nauttien!

elää toisten laatimien sääntöjen mukaan? Nyt mulla on omat arvoni säätelemässä elämääni, ei toisten. Teen vain sen, mikä minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.



4

Siis, että laadit itse omat sääntösi/tapasi elää. Siinä voi olla myös lestadiolaisuuden hyviä puolia, sillä toki niitäkin varmasti rutkasti löytyy. En siis tarkoittanut mitään " kaksoiselämää" , vaan ihan uutta tapaa elää ei-lestadiolaisena. -2

en menettänyt mitään. Kohtasin elämän realiteetit ja totuuden. Löysin myös itseni, pidän henkilöstä, joka nyt olen. Olen saanut myös YSTÄVIÄ, joita en uskovaisena ollenkaan saanut. Nykyiset ystävät ovat ihan lähellä sitä mitä minä olen. Kukaan ei tuomitse, arvostele, puhu pahaa selän takana tai kyräile. Oikeaa ihmisläheistä asennetta.



Olen vapautunut. Se on voimaa antava tunne!



4

Tämän uskon yhteisöllisyys on myös hyvin tärkeä minulle, elämä tuntuu tuhjältä ilman tätä yhteisöä, jonka automaattisesti menettäisin jos en enää olisi lestadiolainen. Mutta kun tämä usko ei ole näitä ulkoisia asioita, ja itse uskominen tuntuu jotenkin...että ei jaksaisi.



2:lle sen verran, että oikeastaan en koe niin, että tämä usko = säännöt, toki mulla on oma arvomaailmani ja tiedän kyllä mitä " sääntöjä" noudattaisin vaikken lestadiolainen enää olisikaan ja mitä en. ap

Elämäntavat ja seurapiirit ne on valintoja. Ihmisen pitää hakeutua kaltaistensa seuraan!



Noudatat parhaiten omaa uskoasi jos teet kaikki valintasi itse ja tietoisesti. Se on Jumalalle otollista, tai Jumalille jos niin on tapana ajatella.



Itse uskon jälleensyntymään enkä voi keskustella pintaa syvemmin niiden kanssa, jotka eivät usko, koska he eivät ymmärrä tai eivät halua kuulla. Siksi on ihanaa kun tuttavapiirissä on myös näitä, joiden uskonto on suunnilleen samanlainen kuin omani, joiden seurassa ei tarvitse varoa sanojaan tai kääntää mielessään asioita toisuskoisille ymmärrettäväksi. Vaatteista ja ruoista kun ei jaksa loputtomasti jauhaa siellä hiekkiksen reunallakaan.

eihän siitä voi luopua, mihin uskoo. Se ei vaan onnistu, tulematta onnettomasksi. Sen sijaan itse huomasin uskovani johonkin muuhunkuin mihin olin luullut uskovani. Minä esimerkiksi huomasin uskovani rakastavaan ja armeliaaseen Jumalaan, jonka tarkoituksena ei koskaan ollut määrätä sääntöjä siitä, miten lähimmäisenrakkautta pitää milloinkin toteuttaa. Ne säännöt olivat vain ihmisen peloissaan itselleen luomia. En minä niihin uskonut.



Mutta jos ap uskoo sääntöihin, hän ei voi niistä luopua, tulematta pelokkaaksi ja onnettomaksi. jos taas hän ei usko sääntöihin, hän ei voi niitä ottaa, tulematta ahdistuneeksi ja onnettomaksi.



Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ap saattaisi joutua luopumaan lestadiolaisesta yhteisöstään. Se on ihan eri asia.

Täällä eletään vain kerran ja mun mielestä jokaisen tulis elää elämänsä miten parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. Tsemppiä ap:n elämään, siihen normaaliin tai epänormaaliin ;)... t. 13

Itse luovuin uskosta, kun en enää uskonut. Kirkossa koko homma tuntui yhtä typerältä kun jos olisin kuunnellut joulupukin satuja. Ei ei eiiii.



Takaisin en ole kaivannut kertaakaan. Silti elämänarvot ovat kohdallaan jos joku tätä jo miettii.

Mutta elämä ilman uskoa ei oikein tunnu houkuttelevalta. Siis sekä ilman uskoa että uskonyhteisöä. Ei oikein mikään siinä ei-uskovaisen elämässä houkuttele mutta ilman uskoa lestadiolaisuus on juuri sitä tyhmää sääntöjen mukaan elämistä jossa ei ole mitään järkeä.



ap

Vierailija:

Itse uskon jälleensyntymään enkä voi keskustella pintaa syvemmin niiden kanssa, jotka eivät usko, koska he eivät ymmärrä tai eivät halua kuulla.

Ärsyttää tuollaiset ihmiset, joille se oma mielipide on vain se oikea, eikä osata/haluta kuunnella yhtään mitä toisella on aiheesta sanottavaa. Saisit varmasti hyviä keskusteluja jos oikeasti keskustelisit joskus jonkun kanssa joka ei usko tuohon mihin sinä uskot.