Lue keskustelun säännöt.
Kaikki kuolee joskus, eikö ajatus masenna teita?
29.04.2013 |
Eli joskus kaikki palaa siihen mistä on tultu ikuiseksi ajaksi. Ei mitään uusintaa koskaan. Ihan sama miten ihanat lapset tai miten rikas on niin kaikki kuolee. Tuntuu itsestä jotenkin lohduttomalta. En 20v ikäisenä edes ajatellut tälläistä.. Elin vaan vaikka elämäni oli epätasapainotontakin paikoin. Nyt 36v ikäisenä nämä asiat masentavat. Osittain varmaan siksi kun pelkään milloin suvun vanhin kuolee. :( hänkin pelkää varmaan kuolemaa. On jo 96v. Olen sen tajunnut että ei elämä kenellekään ole mukavaa. Kaikki pelkää kuolemaa ja sitä miten se tapahtuu. Kaikkien muistojen ja läheisten menettämistä.
En tiedä johtuuko pelko osittain siitäkin että mies ei oikein halua toteuttaa unelmiani, esim. Uutta lasta tai uutta taloprojektia. Silti minun pitäisi hänen unelmiinsa suostua. En tiedä onko pelon ja masennuksen kanssa vaan opittava elämään?
Kommentit (64)
Jos atomeihini laitetaan markkerit ja kuolen, voidaan haudalla kasvavista kasveista löytää näitä merkittyjä atomeja. Olen siis tavallaan kuolematon. Tahdon maatua. Yllätyksellisyyttä elämää tuo se, että vaikka tässä vessan pöntöllä nyt istuessa ja tätä kirjoittaessa saattaa elämän lanka katketa. Kukaan ei voi loppuaan ennustaa. Vakavasti syöpää sairastava saattaa ennustaa kuolevansa keuhkokuumeeseen tai muuhun komplikaatioon, ja loppu saattaakin seurata taivaalta tipahtavan räjähdyksenseurauksella ilmaan singahtaneen kiven murikan iskeytyessä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa päivittäin. Nimenomaan läheisten menettäminen. Kun se suru on niin valtava, ettei siitä selviä millään.
Oma kuolemani ei niinkään pelota.
Ei masenna kun en pahemmin mieti asiaa. Paha mieli vaan tulee. Mutta mieluummin kuolen kuin elän ikuisesti.
Jeesus oikeastaan itsekin oli buddhalainen, Kristinusko siis pohjautuu sekin samoihin filosofioihin ja oppeihin. Siksi näitä kaikkia uskontoja oppii ymmärtämään samaan aikaan henkisen herätyksen myötä. Maalliselle vaeltajalle taas uskonnot näyttäytyvät pelkkinä uskon asioina, siis asioina joista omakohtainen kokemus puuttuu mutta sitä kuitenkin halutaan, toivotaan ja tavoitellaan.