Miten lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia?
Minkälainen lapsuus ja nuoruus lapsella olisi oltava että hänestä kasvaa välittävä ja henkisesti tasapainoinen aikuinen? Listatkaa asioita, joita siihen kuuluisi kuulua?
Kommentit (13)
Mitä tarkoitat "rauhallisuudella"?
-ap
Pitämällä feministit poissa lapsien elämästä.
- hyväksyvä ilmapiiri
- tasapainoiset ja välittävät aikuiset > esimerkin voima
- lupa näyttää tunteensa kotonaan, lupa olla lapsi
- paljon sylittelyä
- yhdessätekemistä ja osallistumista puolin ja toisin
- kannustamista
- ei syyllistämistä
Hieman kyynisesti 5, lapsesi taitavat olla aika pieniä?
8, itseasiassa vastasin oman lapsuuteni ja nuoruuteni pohjalta.
Tiedän olevani onnekas. 5
järjettömällä tuurilla.. vähän ku lotossa voittais
Aika paljon on varmasti merkitystä ihan sillä, että
- on huolehtiva koti, ruokaa, rakkautta ja rajoja
- vanhemmilla kyky käsitellä ongelmia ja voimia arjen pyörittämiseen
- lasta tuetaan, kannustetaan, ei kuitenkaan aseteta kohtuuttomia suorituspaineita
- perheessä kaikilla on hyvä olla ja kotona on turvallinen ilmapiiri, vanhemmilla hyvä suhde keskenään
- vanhemmilla on aikaa lapsilleen.
Mitä tavallisempi sen parempi lapsuus. En ole varmaankaan ollut mikään superäiti tai -kasvattaja mutta ehkä esimerkin voimalla on saatu jo 3 omille jaloilleen ja menestyviksi onnellisiksi aikuisiksi. Edes murrosiässä ei yhteys kärsinyt, rajoja koeteltiin mutta hyvin selvittiin:)
Kotimme oli hyvin köyhä duunarikoti kun lapset oli pieniä, ei ollut kaikkein uusimpia pelejä tai harrastusmahdollisuuksia (jokainen sai harrastaa vuorollaan, ei yhtäaikaa), ei hienoja merkkivaatteita tms. Kuriakin oli aika tiukasti mutta myös vanhemmat ja isovanhemmat jotka rakastivat ja pitivät huolta ja vietimme paljon aikaa yhdessä.
Eikä nuo 3 kärsineet pahasti edes erosta, 3 vuotta elettiin yh perheenä. Siihen aikaan osui myös vanhimman pojan koulukiusaamista mikä oli rankkaa mutta onneksi kesti vain muutaman kuukauden kunnes muutimme muualle.
Ja olemme nyt olleet jo 17 vuotta uusperheenä, lapset saivat ihanan isäpuolen ja pienen sisaruksenkin vielä ennen kotoa muuttoaan:) Pikkusisko on kaikille rakas ja varmasti se piste i:n päällä joka hioi meidät yhdeksi perheeksi uudessa elämäntilanteessa. Viestittelemme päivittäin, tapaamme viikottain joten ihan huonosti ei mene edelleenkään:D Kaikki kolme ovat kouluttautuneita, vakitöissä ja pärjäävät hienosti.
Eli summa summarun - esimerkki, se ettei tosiaan syyllistä eikä moiti (= mene henkilökohtaisuuksiin), kannustaa ja osallistuu. Vanhempien onnellisuus tai onnettomuus - kyllä lapset sen tietää ja vaistoaa! Siinäpä ne.
rakastavat vanhemmat joilla on aikaa lapselle, kuuntelevat ja OVAT LÄSNÄ, tukevat lapsiaan heidän päätöksissä...
Rauhallisuus.