Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka tuntevat itsensä "epänormaaliksi"?
28.04.2013 |
"Sä oot niin outo"
"Sä oot epänormaali"
"Mikset sä voi olla normaali?"
Aina välillä saan tälläistä palautetta, ja se ahdistaa. Vaikka miten koitan muuttaa itseäni, EN PYSTY. Olen hölmö, olen joko hiljaa (ujous) tai höpötän liikaa ja kerron henkilökohtaisia asioita. Käytän "outoja" sanoja, pidän "oudoista" asioista, olen sosiaalisesti kömpelö. Ja silloin kun koitan käyttäytyä mahdollisimman hillitysti (eli myötäillä, jättää omat kärkevät mielipiteet sanomatta, hymyillä ja nyökkäillä) tuntuu, että kaikki on tylsää. "Viileys" on tylsää.
Outous voi olla kai hyväkin asia, mutta mun tapauksessa se on vain sellaista noloa, ja joudun jatkuvasti naurunalaiseksi. Ja tunnen itseni jälkeenjääneeksi, äärettömän typeräksi, yksinkertaiseksi (ja sitä saan myös kuulla muilta).
Kommentit (2)
Itse taas osaan käyttäytyä sosiaalisesti oikein, olen empaattinen ja kuunteleva, heitän vitsiä yms.ja saan myös muut nauramaan aidosti, mutta silti en jostakin syystä pääse sisään koskaan "porukkaan". Tunnen aina olevani ulkopuolinen, ja oikeasti seitä myös olenkin, esim. työporukassa, pihan äitien joukossa jne. Koskaan minulle ei uskouduta, ja lisäksi tuntuu, että minua kohdellaan eritavalla kuin muita.
En tiedä miksi. Olisi kiva saada syy selville ja yrittää korjata ongelmaa.
En kehuskele, en jaarittele yhdestä ja samasta asiasta tuntikausia, en kommentoi ikävästi tai ole ilkeä/piikikäs, en kilpaile kenenkään kanssa (vertaile paremmuutta jne).
Minulla on vain kaksi aidosti läheistä ystävää, jotka ovat todella läheisiä, ja joille voin kertoa mitä vain, he luottavat minuun ja minä heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ehkä olet asperger- tyyppinen, tai sut voitaisiin muuten katsoa jollakin tavoin autismin kirjoon kuuluvaksi.
Mulla on aina ollut samanlaista, mutta huumorilla näistä selviää. Mun huumoria ei kyllä monikaan ymmärrä, usein on parempi olla vaan hiljaa.
Kun ikää tulee enemmän, oppii selviämään sosiaalisissa tilanteissa paremmin. Jos ei osaa sanoa mitään, sitten ei sanota mitään.
Mulla on diagnosoituna ADHD. Asperger- testauksissakin sain todella korkeat pisteet.
Mun mielestä,.
on ihan hyvä, että näitä neuropsykologisia juttujakin testataan, ja näistäkin tehdään diagnooseja.
Mutta se ei ole hyvä, että ihmiset joilla näitä diagnooseja on,
saavat sitten kuulla, ja ehkä itsekin luulevat, näitten diagnoosien myötä olevansa jotenkin "sairaita".
Siis, ADHD ja asperger. Ne ei ole sairauksia.