+++++ENSIKOT TIISTAINA!+++++

Täällähän tänään on oikein hanat auenneet! Mutta sehän on vaan hyvä, että on paikka, missä purkaa tuntojaan.



Vähän nyt tämän tytön sisäinen keittiöpsykologi ja äitihahmo täällä heräilee. Kun kuulostaa niin tutulta nämä parisuhdetylsyysongelmat. Tossahan jo aiemmin tänään kirjoittelinkin omista kokemuksista mutta pakko oli tulla jatkamaan.



[color=fuchsia][b]Apila, Yedo, Naksu:[/b][/color] Teidän teksteissä ja mun omissa kokemuksissa on niin paljon yhteistä! Siitä jo ehkä voisi päätellä, että samansuuntaisia tuntoja tulee kaikille ennenpitkää kaikissa suhteissa. Mulla suurimpia ongelmia oli myöntää, että arki tulee aina ennenpitkää vastaan eikä alkuhuuma kestä ikuisesti. Mutta asiaa kantsii miettiä myös siltä kannalta, että tulisiko sama tilanne eteen uudelleen vaikka " miestä vaihtaisikin" . Itse nimittäin luulen, että mulle niin kävisi. Tietenkään en teidän tilanteesta tiedä.



Sitten siitä vieraasta lihasta... Edellisessä suhteessa kävi juuri niin, ettei oma mies enää sängyssä sytyttänyt mutta muuten meni hyvin. Ajattelin silloin, että jos 5% kaksoiselämää pitää loput 95% onnellisena, niin ei se ihan hirveän väärin ole. Eli löysin toisen miehen (oli silloin parhaita ystäviäni), jonka kanssa harrastin hyvää seksiä. Ensi alkuun tuntui hyvältä. Säteilin ja olin energisempi kuin koskaan. Mutta kyllä siinä sitten niin kävi, että muutaman kuukauden jälkeen olin ihan hajalla (vinkki: kuunnelkaapas sitä Rihannan uutta biisiä, Unfaithful muistaakseni!). Nykyisessäkin suhteessa vaikeana aikana (josta aiemmin siis jo kerroin) oli myös sellainen olo, että tuttuus tappaa seksin ja houkutus vieraaseen oli suuri. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että voin edelleen elää puhtaalla omatunnolla ja vältin kiusaukset. En siis nyt yritä moralisoida ketään vaan varoittaa, että itsensä siinä touhussa rikkoo pahimmin.



Että sellaista.



[color=blue][b]Tsemppiä ja jaksamista tytöt! Kyllä me aina pärjätään vaikka vaikealta välillä tuntuukin. Muistetaan vaan, että harmaillakin pilvillä on kultaiset reunat.[/b][/color]

Mies tuli yht' äkkiä kotiin. Koitetaan nyt jutella asioista, vaikka epävarmalta tuntuu voiko siitä olla apua.



Kesämorsian: Vieraan lihan houkutus on suuri, mutta enpä minäkään reilun viiden vuoden aikana ole sortunut - jos ei sikahumalatilassa annettua suukkoa lasketa! Kai sekin lasketaan toisaalta... Mutta siis täytyy sanoa että hyvännäköiset miehet saa fantasiat rullaamaan, ja se tässä eniten surettaa, huolettaa, ahdistaa ja syyllistää. Saa nähdä miten tuo mies tosta enää voiskaan mun kanssa olla kun sille menin siitä sanomaan, totes vaan että lyö miehen aika matalaks kun tollasta kuulee. Ymmärrän kyllä että on vaikee sekstailla jos koko ajan miettii että noinkohan toi nyt mua ajattelee vai jotain toista ukkoa...



Kovin on ikäviä asiat eikä näitä toivoisi kellekään, mutta toisaalta auttaa kyllä NIIIIIIIN järjettömästi kun kerrotte omista tunnoistanne ja kokemuksista, tietää ettei ole ihan tunnevammainen friikki ja ainoa tässä maailmassa. Rakastan kuitenkin miestäni aivan älyttömästi enkä haluaisi hänestä luopus en sitten millään! Pelottaa vaan ajatella, että onko meidän suhde enemmän ystävyyttä kuin rakastavaisten oloa...



Kiitos teille ihanaiset, ilman teitä olisi niin paljon huonommin asiat!

Voimia teille toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! Mitä se sitten ikinä onkaan. Saman kokeneena tiedän kuinka vaikeaa on. Edellinen suhde kesti 9 vuotta kunnes tein sen päätöksen että elämä on liian lyhyt tuhlata ainaiseen tappeluun ja eripuraaan. Loppuajasta tuntui että oltiin vain kämppikset jaettiin asunto ei muuta. Nyt menee uuden miehen kanssa hyvin. Toki en kiellä kyllä otetaan yhteen välillä sehän kuuluu parisuhteeseen. Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Halauksia!!!

Sit Killa ja muut jotka seuranneet.. Kävin verikokeissa ja eilen posti toi tulokset. Kaikki kunnossa siltä osin. Seuraavaksi hsg-ultra. Killa sulle on tehty?? Muistanko oikein??? Oliko kamalaa?? Plussaonnea kaikille!!

Paikoin hyvin tutuilta kuulostavat minustakin teidän tarinat.



Meillä on reilussa kymmenessä vuodessa ehtiny olla monet ylä- ja alamäet, mutta onneksi niistä on aina päästy yli. Oon kans paininu arkisten, " kipinättömien" ja toverillisten tunteiden kanssa. Aina ollaan kuitenkin pohjimmiltaan rakastettu ja oltu toistemme parhaat ystävät. Mua on pitäny tässä suhteessa just ne: rakkaus, ystävyys ja yhteiset kokemukset. Oon vaikeina hetkinä punninnu mitä mä menetän jos nyt lähden, ja oon tullu aina siihen tulokseen että ihan liian paljon lähteäkseni vaan etsimään " vihreämpiä niittyjä" . En luota intohimojen tai ihastusten kestävän niin kauan, että niiden takia kannattais jättää jotain näin hyvää. Mutta tämä pohdinta täytyy tietenkin jokaisen tehdä itse omalla kohdallaan, mistä luopuu ja mitä sillä saavuttaa.



Mutta eihän ajatuksilleen ja fiiliksilleen mitään voi. Voihan sitä leikittellä ajatuksilla uusista suhteista tms., mutta ne ei ole verrattavissa tekoihin. Ei pidä itteensä syyllistää tai kuvitella, että suhteessa on jotain vialla jos joskus kaipaisi pientä piristystä. Teot on sitten asia erikseen.



Eihän tämä meidänkään parisuhde-elämä aina tosiaan kovin intohimoista tai romanttistakaan ole, mutta hyviä hetkiä on paljon kun ne tunnistaa ja niitä arvostaa. Ja paljon saa aikaan kun itse ryhtyy " romantisoimaan" aina tarpeen tullen ;)



Tämän oon oppinu meidän suhteesta, mutta jokainen voi arvioida vain itse oman tilanteensa.



Sikuri

On se varmaan niin, että pitkässä suhteessa tulee paljon niitä alamäkiä. Meillä oli sama ongelma yhdessä vaiheessa, että minusta tuntui, ettei mies sytytä minussa mitään ja vielä pahempaa, etten minä sytytä häntä. Se oli pelottavaa... kuitenkin asiasta juteltiin ja oikesti puhuttiin myös siitä, mitkä ovat ne asiat, joista toinen innostuu ja millä tavalla silloin olisi hyvä toimia. Siitä lähtien tämä tyttö on pitänytkin useasti lyhyttä hametta ja korkkareita ;) ja mies on ollut rohkeampi yrittämään ;) Tsemppiä teille! Tiedän, että aihe on vakava, mutta meillä ainakin tämä toimi...



Kiitoksia kannustuksista! Tätiä ei vielä näy, enkä jaksa sitä murehtia, kun on lomakin ja kaikkea.



PARISUHDEPLUSSIA KAIKILLE!!!



Tuisku kp 36/34 - pikkuisen paremmalla mielellä :)

kaikille epätasapainon tilassa oleville erittäin paljon jaksuja *halaukset* myös kaikille, tuttua on niin kovin ja rankkaa tiedän.

Edellinen suhteeni kesti yli 10v ja päättyi juuri tuollaisiin ongelmiin, tosin olimme muuttaneet yhteen jo alaikäisinä ja aika epäkypsinä näin taaksepäin katsoen, ja taustoista johtuen parinvalintamme ei oikein kantanut loppuun saakka...no nyt olen ollut jo nelisen vuotta aivan ihanassa suhteessa ja edelleen rakastunut ja tällä kertaa samanhenkiseen mieheen. Mutta kyllä minä mietin vuosikausia tuossa edellisessä suhteessa että onko tämä sitten kuitenkaan sitä ja miehen vauvakuume laukaisi sitten eroprosessin, en vaan voinut alkaa siihen suhteeseen hankkia lapsia, surullista tämä ihmisen elämä. Eikä siinäkään miehessä mitään vikaa varsinaisesti ollut, suhde ei vaan toiminut. Kannattaa varmaan yrittää rauhoittaa tilannetta ja keskustella ja keskustella, mihinkään nopeisiin ratkaisuihin ei kannata lähteä ja parisuhdeterapiakin voi auttaa, mutta sen olen oppinut että parisuhteen eteen täytyy tehdä jatkuvasti työtä.



jaksuja :)

koko loppuviikoks koska lähetään reissuun loppuviikoksi,

eli piinailutkin on sitten matkalla osittain ellei täti hyökkää...



huomenna viel pikasesti täällä poikkean, kaikille jaksuja ja plussaonnnea ja parempaa ja tasapainoisempaa mieltä toivon !



nauku