Persoonallisuuden jakautuminen, tunnetteko ilmiötä?

Mm

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 10:27"]Mulla on itselläni dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Tarkemmin tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio, eli mulla on emotionaalisia sekä toimivia persoonanosia, yhteensä nykyään n.30-40kpl.

Olen käynyt pitkän psykoterapian, jossa saavutin vakautetun tilan sekä työstin osaa traumoistani. Olen täysin työ- ja toimintakykyinen ja koska olen äiti niin häiriöni ei oireile nykyään ollenkaan (persoonanosat eivät vaihdu vastuullisessa tilanteessa eli esim lasta hoitaessa). Ainoastaan parisuhteissa häiriöni aktivoituu, miesystäväni on opetellut tuntemaan ja hyväksymään eri persoonanosani.

Mulla on myös toimivat sisäiset suhteet eri persoonanosieni välillä ja useimmiten vaihdokset tapahtuvat jaetussa tietoisuudessa (eli olen itse läsnä vaikka läsnä olisi myös joku toinen persoonanosa), tämä on terapian ja traumantyöstön seurausta. Lopullinen tavoitteeni on integraatio (eli persoonan eheytyminen, jolloin on vain yksi persoonallisuus, yksi minä), tähän tarvitsen vielä vuosia terapiatyötä.

Suosittelen lämpimästi kirjaa "Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Hart, Onno Van Der Nijenhuis, Ellert R. S. Steele, Kathy"

Tässä kaksi sivustoa aiheesta:

http://koti.welho.com/marhalla/D_persoonan_rakenteellinen_dissosiaatio.html#seku

http://mpddid.nettisivu.org/  (tältä sivustolta löytää myös tekstin miten läheisen tulisi suhtautua DID-henkilöön)

Voit kysyä multa jotain jos haluat enemmän tietoa tai kokemuksia :) Miehellesi suosittelisin myös yhtä ulkomaista vertaistukifoorumia, mutta sen haluaisin antaa sinulle esim.sähköpostilla.

 
[/quote]

Kuka tätä epäili Ja kuinka se oireili sinulla?

Tunnen miehen, jolla on dissosiaatiohäiriö. On epäluonnollisen irti tunteistaan ja puhuu niistä kuin ulkoa opitusti, esiintyy, on jotenkin epäluonnollinen, mutta yhtäkkiä saattaa esim. kiihdyttää itsensä järjettömään raivoon kun astuu se toinen persoona peliin. 

Mulla on itselläni dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Tarkemmin tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio, eli mulla on emotionaalisia sekä toimivia persoonanosia, yhteensä nykyään n.30-40kpl.

Olen käynyt pitkän psykoterapian, jossa saavutin vakautetun tilan sekä työstin osaa traumoistani. Olen täysin työ- ja toimintakykyinen ja koska olen äiti niin häiriöni ei oireile nykyään ollenkaan (persoonanosat eivät vaihdu vastuullisessa tilanteessa eli esim lasta hoitaessa). Ainoastaan parisuhteissa häiriöni aktivoituu, miesystäväni on opetellut tuntemaan ja hyväksymään eri persoonanosani.

Mulla on myös toimivat sisäiset suhteet eri persoonanosieni välillä ja useimmiten vaihdokset tapahtuvat jaetussa tietoisuudessa (eli olen itse läsnä vaikka läsnä olisi myös joku toinen persoonanosa), tämä on terapian ja traumantyöstön seurausta. Lopullinen tavoitteeni on integraatio (eli persoonan eheytyminen, jolloin on vain yksi persoonallisuus, yksi minä), tähän tarvitsen vielä vuosia terapiatyötä.

Suosittelen lämpimästi kirjaa "Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Hart, Onno Van Der Nijenhuis, Ellert R. S. Steele, Kathy"

Tässä kaksi sivustoa aiheesta:

http://koti.welho.com/marhalla/D_persoonan_rakenteellinen_dissosiaatio.html#seku

http://mpddid.nettisivu.org/  (tältä sivustolta löytää myös tekstin miten läheisen tulisi suhtautua DID-henkilöön)

Voit kysyä multa jotain jos haluat enemmän tietoa tai kokemuksia :) Miehellesi suosittelisin myös yhtä ulkomaista vertaistukifoorumia, mutta sen haluaisin antaa sinulle esim.sähköpostilla.

Epäilen että minulla on jakautunut persoonallisuushäiriö. Kiinnostaisi tietää jos jollain on kokemusta tästä enemmän?

Googlatkaa trauma ja dissosiaatio -nettisivusto, jossa on tietoa traumoista ja dissosiaatiosta sekä myös keskustelufoorumi aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minulla on jakautunut persoonallisuushäiriö. Kiinnostaisi tietää jos jollain on kokemusta tästä enemmän?

Dissosiointi on normaalia. Joittenkin mieli tai aivot vaan tekee sitä enempi ja silloin siitä voi tulla ongelmia.

Tai ehkä se vaan kuuluu ihmiselämään, että joihinkin asioihin reagoi eri tavoin ja tunteet määrittelevät myös sitä, millaiseksi itsesi koet? Tunteet kun tuppaavat muokkaamaan ulosantiammekin aika lailla, mutta ei se sitä tarkoita, että jokainen tunne tai mielentila tulisi diagnosoida "minuus nro. 1, 2, 3, 4" jne. Mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kysyä, miksi ihmiset nykyään kokevat niin suurta tarvetta löytää nimi, diagnoosi, kaikelle kokemalleen?

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä se vaan kuuluu ihmiselämään, että joihinkin asioihin reagoi eri tavoin ja tunteet määrittelevät myös sitä, millaiseksi itsesi koet? Tunteet kun tuppaavat muokkaamaan ulosantiammekin aika lailla, mutta ei se sitä tarkoita, että jokainen tunne tai mielentila tulisi diagnosoida "minuus nro. 1, 2, 3, 4" jne. Mielestäni mielenkiintoisempaa olisi kysyä, miksi ihmiset nykyään kokevat niin suurta tarvetta löytää nimi, diagnoosi, kaikelle kokemalleen?

Googlaa nyt edes joku alkeellinen sivu aiheesta ennen kuin tulet höpisemään mitään älyttömyyksiä tänne. Bipo ja masennuskin ovat varmaan vaan keksittyjä juttuja,kaikillahan ne mielialat heilahtelevat ja kaikki joskus surevat.

Trauma ja dissosiaatio -nettisivusto =

http://traumajadissosiaatio.fi

Päivi Rissanen toipui dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä eli DID:stä:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/263501-yli-20-vuotta-psyykepot…