Ihan hirveä ahdistus päällä, ei pysty syömää, juomaa eikä nukkumaan

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Vierailija kirjoitti:

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Onko tuolla enää mitään väliä kun kävelen junaradalla. Nyt se on ohi. Kohta mä en enää joudu kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Onko tuolla enää mitään väliä kun kävelen junaradalla. Nyt se on ohi. Kohta mä en enää joudu kärsimään.

Soita taksi ja mene päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Onko tuolla enää mitään väliä kun kävelen junaradalla. Nyt se on ohi. Kohta mä en enää joudu kärsimään.

Tarvitset apua että pääset tästä nyt yli, mutta sen jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut, tiedät mitä tehdä seuraavan kerran kun psyykesi lähtee purkamaan vanhaa traumaa.

Montako vuotta tätä on jatkunut ja mitä olet tehnyt asian eteen? Vai ihan parin päivän takiako olet kävelemässä radalle? Oletko edes googlannut vaihtoehtoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Onko tuolla enää mitään väliä kun kävelen junaradalla. Nyt se on ohi. Kohta mä en enää joudu kärsimään.

Mitä päättömiä ratkasuja oot tehnyt muka?. Mä voin kertoo et mäkin oon pahasti mokannu koko elämän mikä oli kirjoitettu mut sekosin viime hetkillä.

Ap! Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa, mistä et pääsisi yli Suomessa. Mene suoraan sairaalaan tai soita apua hätänumerosta. Ambulanssi hakee sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ahdistukselkesi jokin "järkevä" ja ymmärrettävä syy kuten elämäntapahtuma tai kaksisuuntaisen kaltainen kemiallinen epätasapaino? Jos ei, se voi olla pintaan nouseva trauma. Muista että tunne ei voi koskaan vahingoittaa ihmistä oikeasti vaikka se tuntuukin henkeä uhkaavalta. Jokin vanha trauma on pulpahtamaisillaan pintaan,muista että psyykesi ole paha ja väärässä vaan yrittää toimia niin kuin kuuluu ja parantaa sinua. Pystytkö lopettamaan vastustamisen ja antaa trauman tulla esiin. Istu hiljaa alas, lopeta ajattelu kokonaan ja vain anna tunteen tulla. Ikään kuin lopeta vastustaminen, pysähdy ja mene kohti kipua rohkeasti. Huomaat kun trauma nousee ylös, koet sen kehossasi ja mielessäsi ja sitten tulee helpotus kun trauman energia on kulutettu ja vapautettu.

Onko tuolla enää mitään väliä kun kävelen junaradalla. Nyt se on ohi. Kohta mä en enää joudu kärsimään.

Soita taksi ja mene päivystykseen.

Ei siellä auteta jos tämä on viikon kestänyttä teiniahdistusta, kun kesätyöpaikan pomo ei päästä aiemmin töistä pois.

112, soitat siihen NYT. Apua löytyy...

Jeesus rakastaa sinua. Turvaa häneen.

Trauma syntyy siten, että jokin asia on tietyssä hetkessä ihmiselle ylivoimainen joten se paketoidaan kaikkine ylivoimaisine tunteineen paketiksi joka siirretään erilleen psyykestä odottelemaan myöhempää käsittelyä. Jos käsittely ei pääse syystä tai toisesta tapahtumaan, traumaenergia ei katoa mihinkään vaan jää psyykeen kuormaksi, ja Aijaa myöten psyyke erittää päästä siitä eroon. Psyyke lähtee työntämään pakettia pintaa kohti, ja koska sen mukana tulevat tunteet ovat ylivoimaisia, ihminen ymmärrettävästi vastustaa jollei ymmärrä mitä tapahtuu. Itsekin menen vastustamisen ansaan joka kerta. Päivä kausien pahan olon ja vastustamisen jälkeen tulee hetki kun tuskissani ajattelen että NYTKÖ minä tulen hulluksi, ja silloin vasta ymmärrän että hetkinen, trauma tulee ylös. Menen yksinäisyyteen ja käsittelen sen. Aluksi sain tehdä tuota vähän väliä. Nykyään enää harvoin. Usein kun traumaenergian saa purettua eron huomaa olossa heti syvällisellä tasolla ja parannus on pysyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus rakastaa sinua. Turvaa häneen.

Kuka se on

Vierailija kirjoitti:

Trauma syntyy siten, että jokin asia on tietyssä hetkessä ihmiselle ylivoimainen joten se paketoidaan kaikkine ylivoimaisine tunteineen paketiksi joka siirretään erilleen psyykestä odottelemaan myöhempää käsittelyä. Jos käsittely ei pääse syystä tai toisesta tapahtumaan, traumaenergia ei katoa mihinkään vaan jää psyykeen kuormaksi, ja Aijaa myöten psyyke erittää päästä siitä eroon. Psyyke lähtee työntämään pakettia pintaa kohti, ja koska sen mukana tulevat tunteet ovat ylivoimaisia, ihminen ymmärrettävästi vastustaa jollei ymmärrä mitä tapahtuu. Itsekin menen vastustamisen ansaan joka kerta. Päivä kausien pahan olon ja vastustamisen jälkeen tulee hetki kun tuskissani ajattelen että NYTKÖ minä tulen hulluksi, ja silloin vasta ymmärrän että hetkinen, trauma tulee ylös. Menen yksinäisyyteen ja käsittelen sen. Aluksi sain tehdä tuota vähän väliä. Nykyään enää harvoin. Usein kun traumaenergian saa purettua eron huomaa olossa heti syvällisellä tasolla ja parannus on pysyvä.

Miten se trauma tulee ylös

Ajattelit lähteä...kepeältä kuulostaa

Älä rasita ylikuormittunutta terveydebhuoltoa jatkuvilla tempuillasi.

Mee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelit lähteä...kepeältä kuulostaa

Pari päivää sitten oli pinnalla ketju, jossa joillakin kuulemma pulppuaa runosuoni ahdistuneena. Tämä taitaa olla niitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trauma syntyy siten, että jokin asia on tietyssä hetkessä ihmiselle ylivoimainen joten se paketoidaan kaikkine ylivoimaisine tunteineen paketiksi joka siirretään erilleen psyykestä odottelemaan myöhempää käsittelyä. Jos käsittely ei pääse syystä tai toisesta tapahtumaan, traumaenergia ei katoa mihinkään vaan jää psyykeen kuormaksi, ja Aijaa myöten psyyke erittää päästä siitä eroon. Psyyke lähtee työntämään pakettia pintaa kohti, ja koska sen mukana tulevat tunteet ovat ylivoimaisia, ihminen ymmärrettävästi vastustaa jollei ymmärrä mitä tapahtuu. Itsekin menen vastustamisen ansaan joka kerta. Päivä kausien pahan olon ja vastustamisen jälkeen tulee hetki kun tuskissani ajattelen että NYTKÖ minä tulen hulluksi, ja silloin vasta ymmärrän että hetkinen, trauma tulee ylös. Menen yksinäisyyteen ja käsittelen sen. Aluksi sain tehdä tuota vähän väliä. Nykyään enää harvoin. Usein kun traumaenergian saa purettua eron huomaa olossa heti syvällisellä tasolla ja parannus on pysyvä.

Miten se trauma tulee ylös

Rupeaa tulemaan paha olo joka pahenee koko ajan. Mulla kestää yleensä pari päivää että pääsen siihen pisteeseen että trauma on "kypsä". Se on piste jolloin aikanaan liian ylivoimaiseksi käynyt sisältö on ihan pinnassa ja valmis purettavaksi, ja se olo todella paha, koska se on se sama paha olo joka oli silloin joskus sietämätön ja pakastettiin sellaisenaan. Viimeksi mulla oli pari päivää paha olo ja se on huvittavaa suorastaan miten mun psyyke yrittää kaikkensa etten huomaisi mitä tapahtuu. Varmaankin jokin lapsuudessa opittu syvä tukahduttamisen ja omien tunteiden ylikävelyn mekanismi. Sitten yöllä heräsin kauheaan oloon. Ajattelin että mitä IHMETTÄ ja sitten tajusin että my god, se onkin trauma. On aika pitkä kun näin kävi viimeksi. Sitten asetuin takaisin makaamaan, pysäytin ajattelun, annoin tunteen vyöryä yli. Kun trauma lähtee vapautumaan tulee kehon tuntemuksia, mielikuvia outoja olotiloja. Tämä oli varmaankin jokin melkoisen varhainen juttu, koska koin ikään kuin kehon vääristymiseen, kuin olisin katsellut kaikkea ylöspäin, ollut lattialla. Näitä on tosi vaikea pukea sanoiksi. En muista oliko tämä sama jossa tuli mielikuva tapetista. Haarukasta. Tai sitten muisto on ihan puhtaasti kehotilan muutos. Joka tapauksessa tuota kestää vain muutaman hetken, ehkä 10-15 sekuntia tms. Sitten ahdistus alkaa laantua ja usein myös vaihtua lempeän euforiseksi oloksi joka sekin haihtuu muutamassa minuutissa. Sitten jatkoin uniani koska paha olo oli poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus rakastaa sinua. Turvaa häneen.

Kuka se on

Mun eräällä läheisellä on myös juuri nyt kovimmista kovin ahdistus päällä. Kuitenkaan hän ei halua kertoa mikä siinä on takana, vaan juurikin hokee että ei voi enää mitään tehdä ja kaikki on ohi. Kyllä se nyt kuitenkin niin on, että on tuhannesti järkevämpää kertoa läheisille mitä on tapahtunut. Tulee semmoinen olo että ahdistuneella joko ei ole ns. oikeaa syytä, tai sitten hän on itse mokannut. Molemmissa tapauksissa kertominen kuitenkin kannattaa myös, koska kaikki mokaa, ja moni mokaa pahastikin, ja silti saa anteeksi ja elämä jatkuu(kunhen ei valehtele koko ajan), ja vaikka se oma syy tuntuisi semmoiselta että kaikki nauraisi sille, on se kuitenkin kantajalleen täyttä totta ja ahdistavaa.

Suosittelen siis että kerrot äidillesi/isällesi/hoitohenkilökunnalle ihan oikeilla sanoilla kiertelemättä noista asioista, se on ainoa tapa saada muilta apua. Ei riitä että vain hokee yhtä ja samaa. Kerro rohkeasti, saat kyllä apua!

Oletko ap hengissä?