Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, etten koskaan löydä miestä itselleni tässä tilanteessa
05.07.2020 |
Olen erityislapsen lähivanhempi (käytännön yh).
Mieheni jätti minut ja lapseni ja perusti perheen toisen naisen kanssa. Erosta on jo yli kolme vuotta. Lapsi kyllä näkee isäänsä.
Tuntuu, ettei kukaan mies halua tällaista "pakettia". Tuntuu siis siltä, että minut on tuomittu elämään yksin lapseni kanssa.
Välillä vaan tuntuu niin pahalta, eikä elämä ole millään muotoa reilua.
Kommentit (69)
Ehkä lapsen voisi jättää johonkin laitokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä vähän eri mieltä. Jos ap:n mies on lähtenyt, silloin hän on tehnyt valinnan, joka vaikuttaa myös ap:n elämään. Ap ei siis ole valinnut elää yksin. Vastuuton on sellainen ihminen, joka jättää erityislapsensa. Mutta: kyllä elämä isääkin palkitsee, oikealla tavalla.
Et voi ikinä olettaa jonkun ihmisen olevan koko elämäänsä jotain mieltä. Jos hankkiudut parisuhteeseen, teet sen sillä uhalla ettei se kestä koko elämää vaan valtaosa suhteista päätyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Tämän ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys. Jos hankkii lapsen, ottaa aina riskin siitä, että voi olla terveysongelmia tai muuta harmia. Ne kaikki ovat nykymaailmassa ihan vain omia valintoja ja tietoisia riskinottamisia.
Ap: n eksähän on tehnyt saman valinnan ryhtyä suhteeseen ja tehdä siihen lapsi. Miksi seuraukset eivät koske häntä?
Miten niin eivät koske? "Lapsi kyllä näkee isäänsä" sanotaan aloituksessakin. exän uudelle puolisolle miehen autistinen lapsi selvästikään ei ollut kynnyskysymys. Se, että naiset ja miehet painottavat eri asioita parinvalinnassaan on biologinen tosiasia eikä sitä voi millään voimaantuneella ulinalla muuttaa. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekopäistä kommentointia ketju täynnä. Harvalla tuntuu riittävän myötätuntoa ihmiselle, joka kantaa yksin vastuun autistisesta lapsestaan. Näillä kommentoijilla tuskin on mitään käsitystä, mitä on olla erityislapsen vanhempi. Ja vielä, että pitää tehdä se yksin.
Sanonpahan vaan, että meitä kaikkia tulee elämä opettamaan - ennemmin tai myöhemmin.
Joskus elämässä on tilanteita, ettei voi paeta, vaikka kuinka haluaisi. Se vastuu on vain kannettava. Ap on tehnyt sen, mutta luultavasti suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista ei edes tiedä, mitä todellinen vastuu on.
Toivon kaikkea hyvää aplle ja apn lapselle!
Mistä hitosta sinäkin kuvittelet tietäväsi kuka tässä tekee mitäkin ja sen vastuun kantaa?
Stun olemaan erityisopettaja. Tiedän, mitä on elää näiden erityislasten kanssa.
Erityisopettajana varmaan osaat myös selittää, miksei ennen vanhaan ollut erityislapsia? Itse kuulin käsitteen ensimmäistä kertaa joskus 2010 tienoilla, ja sen jälkeen erityislasten määrä on räjähtänyt käsiin.
Oletko tosissasi? On ollut, ihan aina. Olin koulussa 80-luvulla ja silloinkin oli tarkkailuluokka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei käynyt mielessä että olet ehkä itse vain elänyt elämääsi laput silmillä vuoteen 2010 asti?
Joo kyllä on ollut. Mutta väitän, että osa nykyisistä diagnooseista johtuu ihan vain vanhempien kädettömyydestä kasvatustyössä. Itsekin tunnen tällaisen "erityislapsen" ja joka kerran hänen kotonaan käydessäni meinaan ruveta kirkumaan, koska varsinkin hänen äitinsä on aivan toivottoman epäjohdonmukainen ja ailahteleva kasvattaja. Niinä harvoina kertoina, kun olen tavannut lapsen pelkästään isänsä kanssa, tämä onkin käyttäytynyt paljon rauhallisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekopäistä kommentointia ketju täynnä. Harvalla tuntuu riittävän myötätuntoa ihmiselle, joka kantaa yksin vastuun autistisesta lapsestaan. Näillä kommentoijilla tuskin on mitään käsitystä, mitä on olla erityislapsen vanhempi. Ja vielä, että pitää tehdä se yksin.
Sanonpahan vaan, että meitä kaikkia tulee elämä opettamaan - ennemmin tai myöhemmin.
Joskus elämässä on tilanteita, ettei voi paeta, vaikka kuinka haluaisi. Se vastuu on vain kannettava. Ap on tehnyt sen, mutta luultavasti suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista ei edes tiedä, mitä todellinen vastuu on.
Toivon kaikkea hyvää aplle ja apn lapselle!
Mistä hitosta sinäkin kuvittelet tietäväsi kuka tässä tekee mitäkin ja sen vastuun kantaa?
Stun olemaan erityisopettaja. Tiedän, mitä on elää näiden erityislasten kanssa.
Erityisopettajana varmaan osaat myös selittää, miksei ennen vanhaan ollut erityislapsia? Itse kuulin käsitteen ensimmäistä kertaa joskus 2010 tienoilla, ja sen jälkeen erityislasten määrä on räjähtänyt käsiin.
Oletko tosissasi? On ollut, ihan aina. Olin koulussa 80-luvulla ja silloinkin oli tarkkailuluokka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei käynyt mielessä että olet ehkä itse vain elänyt elämääsi laput silmillä vuoteen 2010 asti?
Tarkkailuluokalla oltiin sitä varten, että tarvittiin tarkkailua ja tavallista tiukempaa kurinpitoa. Ei siis mitään "erityistä tukea".
Nykyään sen sijaan monesti tuntuu, ettei kuria pidetä lapsille ollenkaan vaan tarjotaan vaan jotain tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole reilua? Ei maailma ole sinulle mitään velkaa. Itse olet tehnyt ne valinnat, jotka ovat tilanteeseen johtaneet.
Mä olen kyllä vähän eri mieltä. Jos ap:n mies on lähtenyt, silloin hän on tehnyt valinnan, joka vaikuttaa myös ap:n elämään. Ap ei siis ole valinnut elää yksin. Vastuuton on sellainen ihminen, joka jättää erityislapsensa. Mutta: kyllä elämä isääkin palkitsee, oikealla tavalla.
Ap on ottanut tietoisen riskin tehdessään lapsen. Yksikään suhde ei ole turvassa, joten omista arvovalinnoistaan voi joutua vastuuseen yksinkin.
Ap otti tietoisen riskin ja teki lapsen itseään seksikkäämmän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole reilua? Ei maailma ole sinulle mitään velkaa. Itse olet tehnyt ne valinnat, jotka ovat tilanteeseen johtaneet.
Huh! Kuulostat ihan eksältäni :/ ”Maailma ei ole sinulle mitään velkaa” on niin narsisteille ominainen lause....
Kuules, et voi valita lastasi, etkä mahda mitään sille, jos mies lähtee kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole reilua? Ei maailma ole sinulle mitään velkaa. Itse olet tehnyt ne valinnat, jotka ovat tilanteeseen johtaneet.
Mä olen kyllä vähän eri mieltä. Jos ap:n mies on lähtenyt, silloin hän on tehnyt valinnan, joka vaikuttaa myös ap:n elämään. Ap ei siis ole valinnut elää yksin. Vastuuton on sellainen ihminen, joka jättää erityislapsensa. Mutta: kyllä elämä isääkin palkitsee, oikealla tavalla.
Ap on ottanut tietoisen riskin tehdessään lapsen. Yksikään suhde ei ole turvassa, joten omista arvovalinnoistaan voi joutua vastuuseen yksinkin.
Kyllä lapsen tehneetkin kaipaavat elämäänsä rakkautta. Onneksi moni sen löytääkin uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekopäistä kommentointia ketju täynnä. Harvalla tuntuu riittävän myötätuntoa ihmiselle, joka kantaa yksin vastuun autistisesta lapsestaan. Näillä kommentoijilla tuskin on mitään käsitystä, mitä on olla erityislapsen vanhempi. Ja vielä, että pitää tehdä se yksin.
Sanonpahan vaan, että meitä kaikkia tulee elämä opettamaan - ennemmin tai myöhemmin.
Joskus elämässä on tilanteita, ettei voi paeta, vaikka kuinka haluaisi. Se vastuu on vain kannettava. Ap on tehnyt sen, mutta luultavasti suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista ei edes tiedä, mitä todellinen vastuu on.
Toivon kaikkea hyvää aplle ja apn lapselle!
Mistä hitosta sinäkin kuvittelet tietäväsi kuka tässä tekee mitäkin ja sen vastuun kantaa?
Stun olemaan erityisopettaja. Tiedän, mitä on elää näiden erityislasten kanssa.
Erityisopettajana varmaan osaat myös selittää, miksei ennen vanhaan ollut erityislapsia? Itse kuulin käsitteen ensimmäistä kertaa joskus 2010 tienoilla, ja sen jälkeen erityislasten määrä on räjähtänyt käsiin.
Oletko tosissasi? On ollut, ihan aina. Olin koulussa 80-luvulla ja silloinkin oli tarkkailuluokka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei käynyt mielessä että olet ehkä itse vain elänyt elämääsi laput silmillä vuoteen 2010 asti?
Tarkkailuluokalla oltiin sitä varten, että tarvittiin tarkkailua ja tavallista tiukempaa kurinpitoa. Ei siis mitään "erityistä tukea".
Nykyään sen sijaan monesti tuntuu, ettei kuria pidetä lapsille ollenkaan vaan tarjotaan vaan jotain tukea.
Oli siellä samassa porukassa muun muassa lukihäiriöisiä jotka tarvitsevat erityisapua opiskeluun. Ainakin meidän koulussa, kaikkialla ei varmaan siihen aikaan ole ollut mahdollista saada tukea. Se ei tarkoita etteikö tukea tarvitsevia lapsia olisi ollut.
Oletko tosissasi? On ollut, ihan aina. Olin koulussa 80-luvulla ja silloinkin oli tarkkailuluokka erityistä tukea tarvitseville lapsille. Ei käynyt mielessä että olet ehkä itse vain elänyt elämääsi laput silmillä vuoteen 2010 asti?