Kuinka miehesi suku on ottanut sinut vastaan?

ainakin anopin puolelta on joskus havaittavissa " väheksyntää" , kun verrataan muihin miniöihin.



Toisten sukulaisten kanssa tullaan hyvin juttuun ja toisten taas ei...

kaikki kutsuu käymään ja jne

miehen suku on ottanut minut tosi hyvin sukuun , huomattavasti paremmin kuin oma sukuni mieheni.

olen ainoa miniä " suvussa" ja ainoiden lastenlasten äiti joten ymmärtävät kai että minusta kannattaa pitää " kiinni" ;)

Itse en kyllä koe olevani osa miehen sukua, ts. jos meille vaikka tulisi ero niin tuskin enää esim. miehen suvun juhliin kutsuttaisiin...

On oltu jo useita vuosia yhdessä ja yhä vain sisko kutsuu kaikkialle aina vain veljensä. Keikoille, baareihin, jopa sukujuhliin. Lapsia jo on ja ollaan naimisissa oltu pari vuotta. Vastikään tunnusti, että on katkera edelleen siitä kun mies erosi edellisestä tyttöystävästään (jonka kanssa ei ollut onnellinen) minun vuoksi. Ikää siskolla jo 25 v joten aika olis kasvaa aikuiseksi.



Kenenkään muun kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa vaan olen ollut selkeästi osa sukua alusta pitäen. Appiukko taisi ekalla tapaamiskerralla vähän nikotella.

Onpa monilla hyviä kokemuksia, hyvä niin. Omat koekemukset eivät niin valoisia. En todellakaan koe olevani osa sukua... Lapset ovat vain pahentaneet asemaani. Siis eihän kukaan järkevä ihminen TEE lapsia monta ja lyhyellä ikäerolla. Idea täytyy olla mun, mies sentään on samaa sukua ja pakosta järkevä. ;)

Tosin, koska olen eri kulttuuritaustasta, niin muutamilta hassutuksilta ei ole valtytty. Mutta en ole ikina ymmartanyt miksi aikuiset ihmiset voivat tapella jatkuvasti.

Mun miehellani on iso perhe, joten joukon jatkoksi ne meidankin naperot menevat. En ole ikina kuvitellutkaan saavani erikoiskohtelua....Liian monet av-mammat ovat!!!