Äiti/isäpuoliko ei kasvata?

Tässä muutama lainaus: 

"Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa."

Miten leikitään perhettä "Kun huvittaa", jos eletään arkea yhdessä?

Erityisesti seuraava oli käsittämättömän kuuloinen ajatusrakennelma: 

"Äitipuoli on kaveri. Hän on se hyvä tyyppi joka ei kasvata ja kanna sitä vastuuta niistä huonoistakin asioista. Hän voi olla lapsille juuri se kaveri jolle uskoutua ja joka tukee tarvittaessa ja kuuntelee, mutta ei varsinaisesti kasvata."

Ei ainakaan meillä. Minä hoidan kasvattamisen, miehen tehtävä on olla puuttumatta siihen mitä mä lapsiltani kiellän tai sallin ja olla niille kohtelias. Ei tarvi kaveerata, mutta lapsilla on oikeus asua kodissaan ja mies ei saa olla heille ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä. Minä hoidan kasvattamisen, miehen tehtävä on olla puuttumatta siihen mitä mä lapsiltani kiellän tai sallin ja olla niille kohtelias. Ei tarvi kaveerata, mutta lapsilla on oikeus asua kodissaan ja mies ei saa olla heille ilkeä.

Mieskö siis suostuu siihen, että asutte ja elätte yhdessä, mutta hänellä ei ole oikeutta kasvattaa? Itse en suostuisi enkä tunne yhtäkään isä/äitipuolta, joka tällaiseen olisi lähtenyt. Kaikki ovat kyllä kasvattaneet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä. Minä hoidan kasvattamisen, miehen tehtävä on olla puuttumatta siihen mitä mä lapsiltani kiellän tai sallin ja olla niille kohtelias. Ei tarvi kaveerata, mutta lapsilla on oikeus asua kodissaan ja mies ei saa olla heille ilkeä.

Mieskö siis suostuu siihen, että asutte ja elätte yhdessä, mutta hänellä ei ole oikeutta kasvattaa? Itse en suostuisi enkä tunne yhtäkään isä/äitipuolta, joka tällaiseen olisi lähtenyt. Kaikki ovat kyllä kasvattaneet lapsia.

Mikä se semmonen ”oikeus kasvattaa” on?

Tietenkin puolisoaan voi tukea tämän kasvatustyössä, mutta mitään tuollaisia oikeuksia ei tod ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä. Minä hoidan kasvattamisen, miehen tehtävä on olla puuttumatta siihen mitä mä lapsiltani kiellän tai sallin ja olla niille kohtelias. Ei tarvi kaveerata, mutta lapsilla on oikeus asua kodissaan ja mies ei saa olla heille ilkeä.

Mieskö siis suostuu siihen, että asutte ja elätte yhdessä, mutta hänellä ei ole oikeutta kasvattaa? Itse en suostuisi enkä tunne yhtäkään isä/äitipuolta, joka tällaiseen olisi lähtenyt. Kaikki ovat kyllä kasvattaneet lapsia.

Mikä se semmonen ”oikeus kasvattaa” on?

Tietenkin puolisoaan voi tukea tämän kasvatustyössä, mutta mitään tuollaisia oikeuksia ei tod ole.

Arkea eläessä on tuhansia asioita, joiden kohdalla kasvattaa kumpikin. Kiellän ja komennan siinä missä biologinenkin vanhempi. Jos en saisi kasvattaa, olisin käytännössä omassa kodissani yhtenä lapsena, jonka tulee kuunnella, mitä se yksi ja ainoa aikuinen kodissamme määrää ja määrittelee. 

Minä ajoitan työmatkani ja teen muutenkin pidempiä työpäiviä, kun lapset on meillä. Ja muutenkin tapaan kavereita, reissaan, jne ja näin pyrin antamaan tilaan isälle ja lapsille ja puutun vain jos menee ihan överiksi, mutta mies tietää jo katseestani, että nyt riittää ja puuttu lasten tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajoitan työmatkani ja teen muutenkin pidempiä työpäiviä, kun lapset on meillä. Ja muutenkin tapaan kavereita, reissaan, jne ja näin pyrin antamaan tilaan isälle ja lapsille ja puutun vain jos menee ihan överiksi, mutta mies tietää jo katseestani, että nyt riittää ja puuttu lasten tekemisiin.

Minä taas olen ollut lasten kanssa, kun kumppanilla on pidempi päivä. Komennan ja kehun, teen lapsen/lasten kanssa yhdessä asioita myös kahdestaan ja ilman kumppania. Kun tällaista arkea elää, kasvattamatta jättäminen olisi melkoista lasten heitteillejättämistä. 

Aika moni äiti- tai isäpuoli ei saa kasvattaa lapsipuoliaan vaikka asuu näiden kanssa vähintään vuoroviikot saman katon alla. Biologiset vanhemmat ovat siis kieltäneet kasvattamisen.

Siinä on perhe-elämä kovilla, kun pahimmillaan pitää sietää lasten haistattelua tms. ilman mahdollisuutta puuttua siihen.

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni äiti- tai isäpuoli ei saa kasvattaa lapsipuoliaan vaikka asuu näiden kanssa vähintään vuoroviikot saman katon alla. Biologiset vanhemmat ovat siis kieltäneet kasvattamisen.

Siinä on perhe-elämä kovilla, kun pahimmillaan pitää sietää lasten haistattelua tms. ilman mahdollisuutta puuttua siihen.

Tämä on juuri se "lapsi lasten joukossa" -kumppanin osa. En käsitä, miten joku suostuu tällaiseen omassa kodissaan. 

EI kasvattamiseen ole velvollisuutta isommin osallistuun, mutta kyllä kaikenlaisen nenilleen hyppimisen ja kodin tuhoamisen saa jämäkästi kieltää ja estää. Ei niidenhän lasten tarvitse olla maailman keskipiste sille uudelle kumppanille.

Jokainen lapsen elämää koskettava ihminen minusta kasvattaa lasta. Kyllä se äiti-/isäpuoli juttelee asioista lasten kanssa, näyttää esimerkkiä ja tarvittaessa komentaakin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsen elämää koskettava ihminen minusta kasvattaa lasta. Kyllä se äiti-/isäpuoli juttelee asioista lasten kanssa, näyttää esimerkkiä ja tarvittaessa komentaakin.

Paitsi että ei komenna, koska se on usein kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Jokainen aikuinen voi tukea kasvattajaa mutta itsekseen ja omin päin ei kasvattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Jokainen aikuinen voi tukea kasvattajaa mutta itsekseen ja omin päin ei kasvattele.

Käytännössä tällainen on aika mahdotonta, jos lapsi on uuden kumppanin kanssa kahdestaankin. En todellakaan kysele vanhemmalta, onko ok sanoa niin tai näin. Sellainen tarkoittaisi, että olen lapsi, en perhe-elämää toisen biologisten lasten kanssa elävä aikuinen. 

Mitkä ovat  ne konkreettiset asiat ovat niitä, joissa EI voi/saa kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Ei. Pakosti on jonkun verran osallistuttava tai ei kyllä arki pyöri järkevästi. Aikuisten on puhallettava yhteen hiileen kun tulee haastavampaa ikää kakaroille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Jokainen aikuinen voi tukea kasvattajaa mutta itsekseen ja omin päin ei kasvattele.

Käytännössä tällainen on aika mahdotonta, jos lapsi on uuden kumppanin kanssa kahdestaankin. En todellakaan kysele vanhemmalta, onko ok sanoa niin tai näin. Sellainen tarkoittaisi, että olen lapsi, en perhe-elämää toisen biologisten lasten kanssa elävä aikuinen. 

Mitkä ovat  ne konkreettiset asiat ovat niitä, joissa EI voi/saa kasvattaa?

Piti olla: mitkä ovat ne konkreettiset asiat, joissa EI voi  tai saa kasvattaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhempi päätä "isoimmat" säännöt ja niillä sitten mennään. Ei tietenkään jokaista maitolasillista tarvitse kysyä. Järkeä saa käyttää.

Mutta siis tarkoittaako se mielestäsi, että lasta EI kasvata kuin biovanhempi? 

Jokainen aikuinen voi tukea kasvattajaa mutta itsekseen ja omin päin ei kasvattele.

Käytännössä tällainen on aika mahdotonta, jos lapsi on uuden kumppanin kanssa kahdestaankin. En todellakaan kysele vanhemmalta, onko ok sanoa niin tai näin. Sellainen tarkoittaisi, että olen lapsi, en perhe-elämää toisen biologisten lasten kanssa elävä aikuinen. 

Mitkä ovat  ne konkreettiset asiat ovat niitä, joissa EI voi/saa kasvattaa?

Ei vaan sinun kuuluu olla aikuinen joka tukee sen kasvattajan työtä.

Myös kun olwt yksin lapsen kanssa.

Ihan samalla tavoin kuin päivähoito/koulu tukee tai sukulaiset tai kaverien vanhemmat.

Vähän yleistetään mutta yleensähän juuri niitä äitylin kullannuppuja ei saisi komentaa jotka eniten sitä tarvitsisi rajojen löytymiseksi.