Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni on masennus ja se ei tartu
05.07.2020 |
Lähes kaikki ystävät ja sukulaiset ovat hävinneet ympäriltä miehen masennuksen vuoksi. Käsittämätöntä. Mikä ihmisiä vaivaa? Kietäydyn silti häpeämästä mieheni sairautta ja ihmettelen yleistä empatian puutetta.
Kommentit (3)
Itse asiassa masennus voi tarttua. Ja sen takia ihmiset hylkää masentuneen. Pitkän linjan masentuneena tiedän itsekin olevani myrkyllistä seuraa. Joten olen itse vapaaehtoisesti yksin koska en halua loukata ketään. Vahinkorakastumisia kyllä on tapahtunut välillä, mutta en anna mitään tapahtua. Ystävät ovat kaikki saaneet tarpeekseen minusta enkä uusia hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, apua hakemaan.
Joo, masennuksesta voi toipua. Jostain syystä se pelästyttää. En tiedä miksi.
Rauhassa eheytyä ha sitten uusiin juttuihin.
Tuo vie aikaa. Voimia.
Hyvä, että jaksat pysyä miehesi tukena. Puolison mielenterveysongelmat saattavat tosin käydä sen verran raskaiksi, että sairastuu itsekin. Pidä siis huolta itsestäsikin. :)
Mullakaan ei mielenterveysongelmieni takia enää ole juuri ketään. Pidän suurimpana syynä omaa vetäytymistäni ja epäsosiaalisuuttani. Eihän kukaan jaksa pitkään koputella seiniä, jos talossa ei näytä olevan ovia. Ihmiset myös häipyvät, jos kokevat ystävyyden liian yksipuoliseksi ja kuluttavaksi. Jos toinen ei jaksa tai pysty mihinkään tai käyttäytyy joskus oudolla tai pelottavallakin tavalla, niin eivät kai tiedä enää, mitä sitten tekisivät.
Eihän näitä ongelmia pidä kuitenkaan hävetä. Ei kukaan mahda sairastumiselleen mitään. Mulla on kaksisuuntainen ja joo, usein häpeän kaikkea, mitä olen sekopäisenä touhunnut ja pidän itseäni sillä tavalla vastuullisena, että mun täytyy koittaa kaikin keinoin hoitaa itseäni. Jos voin estää jotenkin puolipsykoottisen riehumisen, niin mun pitää se tehdä. Mussa myös olisi kai jotain pahemmin vialla, jos en enää tuntisi häpeää tehtyäni jotain typerää... Eihän tämä sairaus kuitenkaan mun syytäni ole, eikä semmoisia asioita pidä sinänsä hävetä.
Mielenterveysongelmiin liittyy edellään ikävä sosiaalinen stigma, mutta ovathan asiat menossa parempaan suuntaan. Ainakin lopettivat lobotomioiden tekemisen... Itsestäni olisi mukavaa, jos mielenterveyden ongelmiin suhtauduttaisiin samoin kuin fyysisiin vaivoihin.