Lue keskustelun säännöt.
ahdistaa... olin muutaman vuoden "suhteessa"
24.04.2013 |
miehen kanssa. suhde oli puoleltani vakavampaa kuin miehen ouolelta, jonka nääkökulmasta olimme vain ystäviä, vaikka näimme päivittäin, nukuimme yhdessä, harrastimme seksiä. Halusin enemmön ja silti toivoin koko ajan että suhde loppuisi, eikä minun tarvitsisi enää elätellä turhia ´toiveita. Lopetinkin suhteen kolmen vuoden jälkeen ja nyt kaduttaa. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tuota miestä, vaikka tiedän että lopullista yhteistä tulevaisuutta meillä ei olisi ollut.
Silti nyt haluaisin edes samanlaisen suhteen mikä meillä oli, vaikken siinäkään ollut onnellinen. Meneekö tämä joskus ohi, vai haaveilenko tuosta miehestä koko lopun ikäni.
Kommentit (29)
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pillu soimaan, reikä pyöreäksi! Alapää ohjaa varmasti onneen!
^Taas joku katkera peräkammarin poika, jonka mielestä naiset "antaa" väärille tyypeille...eli ei hänelle koskaan.
4 jatkaa: Jos ei usko ansaitsevansa tuon parempaa, sitten voi hyvinkin kuvitella, että tuollaisen miehen kanssa kannattaa olla. Ihan siis ilman mitään ilkeilyä tämän sanon.
Mun kaveri, josta äsken kirjoitin, suri aikansa, löysi ihanan miehen, joka kohtelee häntä hyvin, ja ovat kesällä menossa naimisiin nyt viiden vuoden seurustelun päätteeksi. Ja se mies rakastaa takaisin.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ap, nro 2 ja 6 olette kaikki ymmärtääkseni läheisriippuvaisia. Terapiaa suosittelen. Ei kukaan omanarvontuntoinen ihminen anna kohdella itseään huonosti = kuten teitä on kohdeltu. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä entisenä läheisriippuvaisena.
Paranin, kun ymmärsin erota ja hakea apua. Nyt on jo takana pitkä normaali onnellinen suhde.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
[/quote]
Ja rakastuessaan mies tietenkin dumppaa tämän "varanaisen" kummemmin selittelemättä. Nämä miehet on tyypillisesti sen verran huonoilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja, etteivät osaa hoitaa asioita kuin aikuiset, vaan yrittävät salata sen rakastumisensa siltä "varanaiselta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
[/quote]
Niin kai se sitten on...ei rakastuminenkaan johda automaattisesti kaikilla siihen, että kykenisi sitoutumaan. Mikä ja milloin on näillä mennyt näin pahasti vikaan kun eivät pysty olemaan kenenkään lähellä?
Kamalaa...en ole AP, mutta toinen samassa tilanteessa, ja noita edellisiä kysymyksiä kun mietin, vastaisin samassa järjestyksessä: En usko, ehkä, en usko tai en tiedä, niin kauan on toivoa, kun jaksaa uskoa. Mä taidankin olla hullu.