Lue keskustelun säännöt.
ahdistaa... olin muutaman vuoden "suhteessa"
24.04.2013 |
miehen kanssa. suhde oli puoleltani vakavampaa kuin miehen ouolelta, jonka nääkökulmasta olimme vain ystäviä, vaikka näimme päivittäin, nukuimme yhdessä, harrastimme seksiä. Halusin enemmön ja silti toivoin koko ajan että suhde loppuisi, eikä minun tarvitsisi enää elätellä turhia ´toiveita. Lopetinkin suhteen kolmen vuoden jälkeen ja nyt kaduttaa. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tuota miestä, vaikka tiedän että lopullista yhteistä tulevaisuutta meillä ei olisi ollut.
Silti nyt haluaisin edes samanlaisen suhteen mikä meillä oli, vaikken siinäkään ollut onnellinen. Meneekö tämä joskus ohi, vai haaveilenko tuosta miehestä koko lopun ikäni.
Kommentit (29)
4 edelleen jatkaa: No, ei kaikki varmaan sitä terapiaakaan tartte, monet voi valaistua ihan itsekseen kun vähän kelailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni monta vuotta päästä yli vastaavanlaisesta, eikä me edes oltu hirmu tiiviisti tekemisissä kun asuttiin eri paikkakunnilla. Kymmenen vuotta nyt tuosta, olen jo kolmekymppinen enkä ole vieläkään löytänyt mitään vastaavaa.
Olen kyllä suhteissa ollut myöhemminkin, mutta ne ovat taas mun osaltani olleet vähän laimeatunteisempia ja miehet ovat olleet enemmän ihastuneet minuun. Olen toki itsekin heistä pitänyt, mutten voi sanoa rakastaneeni, en oikeastaan nykyistäkään kumppaniani.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
[/quote]
Ja rakastuessaan mies tietenkin dumppaa tämän "varanaisen" kummemmin selittelemättä. Nämä miehet on tyypillisesti sen verran huonoilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja, etteivät osaa hoitaa asioita kuin aikuiset, vaan yrittävät salata sen rakastumisensa siltä "varanaiselta".
[/quote]
Mitä selityksiä kaipaatte? Peli ja sen säännöt on olleet ihan selvät alusta asti, tämä ei ole vakavaa ja tämä kestää sen aikaa kun kestää, seksiä ja kevyttä yhdessäoloa ilman sitoutumista.
Hienoa että lopetit suhteen, ei ole mitään järkeä tuhlata aikaa valheelliseen, yksipuoliseen suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:44"]
Te ap, nro 2 ja 6 olette kaikki ymmärtääkseni läheisriippuvaisia. Terapiaa suosittelen. Ei kukaan omanarvontuntoinen ihminen anna kohdella itseään huonosti = kuten teitä on kohdeltu. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä entisenä läheisriippuvaisena.
Paranin, kun ymmärsin erota ja hakea apua. Nyt on jo takana pitkä normaali onnellinen suhde.
[/quote]
Jos tämä tarina olisi totta, niin tietäisit, mitä termi läheisriippuvaisuus tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
[/quote]
Ja rakastuessaan mies tietenkin dumppaa tämän "varanaisen" kummemmin selittelemättä. Nämä miehet on tyypillisesti sen verran huonoilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja, etteivät osaa hoitaa asioita kuin aikuiset, vaan yrittävät salata sen rakastumisensa siltä "varanaiselta".
[/quote]
Mitä selityksiä kaipaatte? Peli ja sen säännöt on olleet ihan selvät alusta asti, tämä ei ole vakavaa ja tämä kestää sen aikaa kun kestää, seksiä ja kevyttä yhdessäoloa ilman sitoutumista.
[/quote]
No siitähän olikin kyse, että onko seksi ja kevyt yhdessäolo jonkun kanssa kuitenkin sen arvoista ettei sitä "ikuista rakkautta" edes tarvitse. Jos nyt sellaista on olemassakaan...ikuista rakkautta siis.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:26"]
Ihmetyttää miehet jotka voi viettää vuosikaudet läheistä seurustelunomaista elämää yhdessä jonkun kanssa, sitoutumatta tähän ihmiseen kuitenkaan...Itse en halua viettää aikaani tai uhrata läheisyyttäni ihmisen kanssa johon en ole rakastunut...miten jotkut siihen pystyvät?
[/quote]
Ne on niitä jotka joskus sitten oikeasti rakastuvat, mutta ei siitä sitoutumisesta mitään tule kuitenkaan. Tällaiset miehet aiheuttavat vain ja ainoastaan harmia ja mielipahaa kaikille.
[/quote]
Ja rakastuessaan mies tietenkin dumppaa tämän "varanaisen" kummemmin selittelemättä. Nämä miehet on tyypillisesti sen verran huonoilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja, etteivät osaa hoitaa asioita kuin aikuiset, vaan yrittävät salata sen rakastumisensa siltä "varanaiselta".
[/quote]
Mitä selityksiä kaipaatte? Peli ja sen säännöt on olleet ihan selvät alusta asti, tämä ei ole vakavaa ja tämä kestää sen aikaa kun kestää, seksiä ja kevyttä yhdessäoloa ilman sitoutumista.
[/quote]
Mä olen ollut tuollaisessa kuviossa se johon rakastuttiin. Mies ei kertonut musta mitään tälle "varanaiselleen", vaikka tämä kysyi asiaa monta kertaa suoraan. Homma selvisi hänelle sitten erään tapahtuman kautta.
Minä olin sitten niin nuori ja tyhmä, että menin rakastumaan moiseen mieheen. Suhde oli ihan perseestä ja mies sitten jätti minut. Uusi nainen oli tietenkin katsottuna jo valmiiksi, eivät kyllä seurustelleet kuin pari kuukautta.
Nyt mies yrittää taas vongata minulta seksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:44"]
Te ap, nro 2 ja 6 olette kaikki ymmärtääkseni läheisriippuvaisia. Terapiaa suosittelen. Ei kukaan omanarvontuntoinen ihminen anna kohdella itseään huonosti = kuten teitä on kohdeltu. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä entisenä läheisriippuvaisena.
Paranin, kun ymmärsin erota ja hakea apua. Nyt on jo takana pitkä normaali onnellinen suhde.
[/quote]
No ei kaikilla vaan ole aikaa ja etenkään rahaa vuosikausien terapiaan...Siinäs sitten ollaan läheisriippuvaisia lopun elämää...:(
[/quote]
Kyllä läheisriippuvuudesta voi päästä irti ilman terapiaakin, mutta vaatii se itseltä aika paljon. Ensinnä tietysti ongelman ymmärtämistä ja myöntämistä. Kirjallisuutta asiasta on paljon, katso lähikirjastosta. Minua kirjallisuus ainakin auttoi paljon.
Ja ah sitä ihmettä, kun lakkasin koko ajan pelkäämästä rakkaani menettämistä! Tuntuu edelleen oudolta ajatella sitä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole koskaan ollut sellaista hädän ja tuskan tunnetta kuin itsellä oli niin usein kun pelkäsin.
Eikä ne terapiajutut välttämättä maksa paljon, ks. esim. http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:06"]
Mulla meni monta vuotta päästä yli vastaavanlaisesta, eikä me edes oltu hirmu tiiviisti tekemisissä kun asuttiin eri paikkakunnilla. Kymmenen vuotta nyt tuosta, olen jo kolmekymppinen enkä ole vieläkään löytänyt mitään vastaavaa.
Olen kyllä suhteissa ollut myöhemminkin, mutta ne ovat taas mun osaltani olleet vähän laimeatunteisempia ja miehet ovat olleet enemmän ihastuneet minuun. Olen toki itsekin heistä pitänyt, mutten voi sanoa rakastaneeni, en oikeastaan nykyistäkään kumppaniani.
[/quote]
Oletko katunut että lähdit suhteesta vai oliko se jälkeenpäin mietittynä kuitenkinse ainoa oikea ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:44"]
Te ap, nro 2 ja 6 olette kaikki ymmärtääkseni läheisriippuvaisia. Terapiaa suosittelen. Ei kukaan omanarvontuntoinen ihminen anna kohdella itseään huonosti = kuten teitä on kohdeltu. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä entisenä läheisriippuvaisena.
Paranin, kun ymmärsin erota ja hakea apua. Nyt on jo takana pitkä normaali onnellinen suhde.
[/quote]
Jos tämä tarina olisi totta, niin tietäisit, mitä termi läheisriippuvaisuus tarkoittaa.
[/quote]
Mitä mahdat tarkoittaa?
Niin siis kannattaa miettiä mitä haluaa. Jos pelin säännöt kerran ovat selvät, turha siinä on sitten itkeä muun perään. Jos siihen haluaa tyytyä eikä muuta haikaile, hyvä niin. Jos sen sijaan on koko ajan onneton, kaipaa mitä ilmeisimminkin jonkun toisen tyyppistä sitoutumisen astetta. Ja sitähän ei sitten ainakaan koskaan saa, jos ei lähde edellisestä suhteesta menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama mutta mies yritti rakentaa pesää meille molemmille naisille. Homma tyssäsi siihen että henkilökemiat eivät toimineet en vain voinut sietää tämän toisen naisen poliittista elämänkatsomusta.
Aluksi ajattelin että menköön. Miehillähän on aina ollut useita vaimoja ja lapsia. Vaan tilanne kaatui tuon toisen naisen äärivasemmistolaisuuteen mitä en vain voinut sulattaa.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 21:06"]
Mulla meni monta vuotta päästä yli vastaavanlaisesta, eikä me edes oltu hirmu tiiviisti tekemisissä kun asuttiin eri paikkakunnilla. Kymmenen vuotta nyt tuosta, olen jo kolmekymppinen enkä ole vieläkään löytänyt mitään vastaavaa.
Olen kyllä suhteissa ollut myöhemminkin, mutta ne ovat taas mun osaltani olleet vähän laimeatunteisempia ja miehet ovat olleet enemmän ihastuneet minuun. Olen toki itsekin heistä pitänyt, mutten voi sanoa rakastaneeni, en oikeastaan nykyistäkään kumppaniani.
[/quote]
Oletko katunut että lähdit suhteesta vai oliko se jälkeenpäin mietittynä kuitenkinse ainoa oikea ratkaisu?
[/quote]
Mä poikkean ap:sta siinä etten tietoisesti itse viheltänyt peliä poikki, vaan mies lemppasi itse mut (ei nyt ihan suoraan, mutta alkoi käyttäytyä niin ikävästi, että ei ollut oikein mahdollisuutta jäädä). Myöhemmin tämä mies on lähestynyt minua uudestaan, oon kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni kun en ole hänen matkaansa lähtenyt, koska erittäin suurella varmuudella saisin taas vain pahasti siipeeni. Pelkäsin, etten pystyisi mihinkään pelkkään hauskanpitosuhteeseen mitä tiedän hänen haluavan, vaan olisin retkahtanut häneen taas tosissani.
Toisaalta en tiedä kumpi on pahempi, olla toiselle se "paremmanpuutteessa"-nainen vai tuntea päivittäistä huonoa omaatuntoa siitä, että oma mies on itselle se "paremmanpuutteessa"-mies, johon on tyytynyt kun ei ketään tunteita herättävämpääkään, jolle ei itse olisi pelkkä lelu, ole löytynyt. Olin tässä välillä useita vuosia sinkkunakin, mutta en kyllä sitäkään halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllättävän monia kohtalotovereita täältä löytyy... Mä yritin viheltää peliä poikki jo aiemmin, useaankin otteeseen, mutta aina oma heikkouteni sai ottamaan mieheen yhteyttä ja taas mentiin. Nyt en ole miestä nähnyt paiin kuukauteen ja tiedän etten enää retkahda... vaikka kaipaankin kovas´ti ja muistelen jokaikinen päivä yhteisiä juttujamme, vitsejämme ym. ap
"Toisaalta en tiedä kumpi on pahempi, olla toiselle se "paremmanpuutteessa"-nainen vai tuntea päivittäistä huonoa omaatuntoa siitä, että oma mies on itselle se "paremmanpuutteessa"-mies, johon on tyytynyt kun ei ketään tunteita herättävämpääkään, jolle ei itse olisi pelkkä lelu, ole löytynyt. Olin tässä välillä useita vuosia sinkkunakin, mutta en kyllä sitäkään halua."
Niinpä...tätä mietin itsekin...en halua ketään paremmanpuutteessa miestä, sellaisia on ollut ihan tarpeeksi ja olen tajunnut etten voi elää niin. Mieluummin sitten vaikka ihan yksin, tai ehkä vaan pitäisi ottaa ne hyvät hetket siltä joka niitä tunteita herättää, ja pitää sitä vaihteeksi leluna...Oi jos oisin tarpeeksi vahva ja tunteeton...
No sanon vaan sen, että ihan samassa tilanteessa olen, vaikka "suhde" ei kestänyt ihan noin kauan. Silloin olin aika onneton koko ajan, kun halusin ja odotin enemmän, mutta nyt tuntuu, että se vähäkinmitä sain, oli sata kertaa parempi kuin tämä yksinäisyys ja ikävä. Tekisi niin mieli kerjätä mieheltä päästä taas siihen samaan löysään hirteen roikkumaan...Paras olisi, kun löytäisi jonkun muun ja paremman, mutta kun en edes halua...Päätin siis, että kärsin ja ikävöin nyt vaikka ottaisi kuinka koville, en pidä mitään yhteyttä ja katson, vaikka vain mielenkiinnosta ja oman itsetuntoni rippeet säilyttääkseni, kauanko nuo tunteet elävät ihan itsekseen, ilman että edes näen niiden kohdetta. No joku aika on jo mennyt ja joka päivä on tuskaa, mutta pakko kai vaan toivoa että joku kaunis päivä helpottaa...
Kauan erosta on aikaa? Olet ehkä vain yksinäinen, kuka vain "ihana" veisi haavemiehen paikan jos niikseen tulisi.
Kysymyksiä: Ansaisetko enemmän? Oletko tyytyväinen kuolinvuoteellasi kun mietit viettäneesi elämäsi tämän miehen kanssa? Uskotko että voisit saada parempaa jonkun toisen kanssa? Riittääkö pari vuotta todistamaan sen, ettei mies muutu, vai vieläkö kannattaa toivoa?
Mun yksi kaveri oli vastaavassa vuosikaudet. Sitten mies rakastui ja halusikin alkaa seurustelemaan. Ikävä kyllä ihan toisen naisen kanssa. Sinne läks saman tien ja se oli sitten siinä se.
tuota pelkäsinkin koko ajan, että mies löytää toisen ja rakastuu... ja suréttaa ajatus näin eronkin jälkeen ajatus siitä, että mie varmasti rakastuu ja haluaa tulevaisuuden jonkun naisen kanssa... vaikka minuun ei tuollaisia tunteita pystynyt kehittämään. ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 20:44"]
Te ap, nro 2 ja 6 olette kaikki ymmärtääkseni läheisriippuvaisia. Terapiaa suosittelen. Ei kukaan omanarvontuntoinen ihminen anna kohdella itseään huonosti = kuten teitä on kohdeltu. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä entisenä läheisriippuvaisena.
Paranin, kun ymmärsin erota ja hakea apua. Nyt on jo takana pitkä normaali onnellinen suhde.
[/quote]
No ei kaikilla vaan ole aikaa ja etenkään rahaa vuosikausien terapiaan...Siinäs sitten ollaan läheisriippuvaisia lopun elämää...:(