Mistä ihmisen (tahallinen) riidanhaluisuus ja ”kilahtelu” johtuu?
Tilanne menee yksinkertaisesti niin, että vaikka katsoisi ikkunasta ulos ja toteaisi vettä satavan niin toinen ottaa siitä itseensä ja raivoamaan väittäen minun syyllistyvän häntä vesisateesta. Vaikka itse yrittäisi sanoa vain todenneensa, miltä ulkona näyttää niin toinen jatkaa tivaamista, että syyllistetäänkö nyt häntä?
Ikävintä on se, että kun sanoo etten aio jatkaa tästä aiheesta enempää niin toinen alkaa pilkata puhetapaani ja vääristellä aiemmin sanomiani asioita. Toinen oikein kiihdyttää itsensä raivon valtaan esittämällä paikkaansa pitämättömiä väitteitä sekä myös väittää minun ajattelevan niin tai näin hänen mielestään.
Kun totean lyhyesti, että ei saa tunkea omassa päässään pyöriviä ajatuksia minun ajatuksisini niin siitä repeää mahdoton rähinä ja toinen esittää mitä pöyristyttävimpiä väitteitä, joita väittää minun aivan varmasti ajattelevan ja sanovan. Samalla myös pilkkaa minua ja haukkuu minua kiittämättömäksi ihmiseksi, joka palkitsee hänen hyvät tekonsa rumilla ajatuksilla ja teoilla.
Kyse ei vaikuta olevan muistisairaudesta. Tätä samaa on nyt sitten joka ikinen kesälomapäivä täynnä. Lienee ymmärrettävää, etten halua tehdä yhdessä yhtään sen enempää kuin on pakko koska en missään nimessä halua nyt antaa puheillani tai teoillani lisää syitä raivoamiseen ja kilahteluun.
Mistä ihmeestä tuollainen käytös johtuu? Lääkärille häntä ei saa. Jos hänellä on toinen niin se olisi minulle ok kunhan sitten ei enää leikkisi, että me olemme jokin saman katon alla oleva pari.
Kommentit (31)
Eläinpornoaddiktio joka tuottaa patoutunutta häpeän tunnetta jota ei kerta kaikkiaan kestä vaan se sitten räjähtää ilmoille noin. Eli tästedes jos joudut sellaisen ihmisen kanssa tekemisiin ja jos on pakko jostain puhua niin puhu pelkästään eläinpornosta joka kerta.
Syyttää sinua omista itsesyytöksistään? Ei itse(kään) ole tyytyväinen omaan panostukseensa suhteessa, mutta ei pysty ilmaisemaan sitä kypsästi, vaan tehtailee hädissään pellerepliikkejä sumuverhoksi. Haluaa ehtiä ensin ja tehdä kenties itsestään niin säälittävän, ettei asioita raaski ottaa puheeksi. Mm. tällaisia tulee mieleen, että mene tiedä. Tyypilliseltä alkopojalta vaikuttaa.
Mietin tässä ettå mitkä on ne syyt miksi palstalaiset jatkavat suhteita näiden sankareiden ja sankarittarien kanssa? Pelko, sääli, laiskuus, ympäristön paine, raha, joku muu?
Osa henkistä väkivaltaa jolla pyritään tuhoamaan toinen ihminen jotta häntä voidaan kontrolloida miten huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhautumisesta, tylsyydestä, kykenemättömyydestä muutokseen. Haluaa pois tilanteesta/parisuhteesta/ velvollisuuuksista, mutta ei löydä ulospääsyä.
Kyllä minusta pääsee eroon ihan eroamalla. Olen painottanut asiaa hänelle kymmeniä jollen jopa satoja kertoja.
Jos minulle joku painottaisi satoja kertoja, miten hänestä pääsee kyllä eroamalla eroon jos ei ole tyytyväinen, niin saattaisin hämärästi kilahdella ja olettaa omituisesti pahaa minäkin. Mitä helvettiä teillä oikein tapahtuu?
1) Ahdistus, jota henkilö ei osaa purkaa muuten kuin suuttumalla.
2) Tottuminen. Reagoi kaikkeen suuttumalla, ja ajan mittaan tapa vain vahvistuu.
3) Aiemmat kokemukset - henkilöä syyllistettiin tai hänelle raivottiin kaikista vastoinkäymisistä ja "virheistä" aiemmassa suhteessa tai kotona, minkä vuoksi hän ottaa nyt kaiken hyökkäyksenä ja hyökkää takaisin.
En ole mikään asiantuntija, joten nämä esimerkit ovat vain omasta elämästäni. Exän kohdalla syynä olivat 1) ja 2). Jos taas itse alkaisin kilahdella, syy voisi olla 3) (en tosin kilahtele, mutta saatan kyllä itkeä ilman syytä).
Samaa mieltä kyllä usean kommentoijan kanssa, että lääkäriin kaveri olisi hyvä saada. Exälle puhkesi lopulta vakavia mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhautumisesta, tylsyydestä, kykenemättömyydestä muutokseen. Haluaa pois tilanteesta/parisuhteesta/ velvollisuuuksista, mutta ei löydä ulospääsyä.
Kyllä minusta pääsee eroon ihan eroamalla. Olen painottanut asiaa hänelle kymmeniä jollen jopa satoja kertoja.
Jos minulle joku painottaisi satoja kertoja, miten hänestä pääsee kyllä eroamalla eroon jos ei ole tyytyväinen, niin saattaisin hämärästi kilahdella ja olettaa omituisesti pahaa minäkin. Mitä helvettiä teillä oikein tapahtuu?
Jos toinen ei pysty olemaan ihmisiksi vaan pistää riidaksi heti kun muu yleisö on pois niin pakkohan siihen on todeta, etten todellakaan pakota häntä olemaan yhdessä näin syvältä olevan ihmisen kanssa. Mitä muuta tuohon voisi muka sanoa? Käsittääkseni Suomessa saa ihan vapaaehtoisesti päättää siitä, että haluaako olla toisen kanssa naimisissa.
Jos toisella on koko ajan pinna kireällä, riitelee ja kilahtekee niin on selvää, ettei hänellä ole selvästikään hyvä olla kanssani. Itse olen kaikkeni yrittänyt.
Kävimme jopa kerran perheterapiassa ja terapeuttia kohtaan puoliso oli mitä hurmaavin ja näytteli samanlaista käytöstä minuakin kohtaan. Seuraava aika sovittiin ja kun sen aika tuli niin minä sitten kävin siellä muutaman kerran ja lopetin koska homma ei johtanut mihinkään. Minusta ei oikein riitä ainesta terapianäkökulmasta katsoen. Terapeutti ei edea neuvonut mennä pyytämään terveyskeskukseen hakemaan psyykenlääkereseptiä.
Taas kauhea rähinä ja jankutus päällä aamusta lähtien. Miksi ihmeessä joku haluaa tunkea omia ajatuksiaan muka minun ajatuksiseni? Minä tiedän itse parhaiten mitä mistäkin ajattelen.
Nyt hän uhkasi lähteä eri osoitteeseen mutta jäi vielä nukkumaan sänkyyn aivan kuin minkäänlaista räjähdystä tai syyttelyä ei olisi ollutkaan.
Siinä en anna periksi, että myöntäisin jonkun hänen minun ajatuksenasi tyrkyttävän ajatuksen olevan ihan oikeasti minun ajatukseni. Tuollainen olettaminen loukkaa minua todella paljon. Sen lisäksi kun ei kiukun huipulta muuta enää keksi niin alkaa vääristelemään puhettani inhottavalla äänellä vääristellen.
Ääneni ei ole mikään maailman kaunein mutta olen saanut sillä hoidettua kaikki muut asiani eikä kukaan ole syyttänyt minua aiemmin epäselvästä artikulaatiosta.
Tänään hän kävi sitten kirjoittamassa avioeropaperit.
Monessa tapauksessa tuollainen siilipuolustusreagointi on opittu lapsuudessa tai sitten jossain vaikeassa ihmissuhteessa aikuisena. Henkilön pitää itse ymmärtää tarvitsevansa apua, ja löytää terapeutti johon luottaa. Siinä on jo hyvä alku. Jos henkilön mielestä vain muissa on vikaa niin sitten on vaikeampaa nähdä miten asia siitä voisi korjaantua.
Toisella eksälläni oli myös vähän samaa, mutta lievempänä. Hänen kanssaan se meni nopeasti ohi ilman terapiaa, kun siitä juteltiin rauhassa riittävän monta kertaa ja kerroin, että ei tulisi mieleenikään arvostella tai syyllistää häntä. Hän oppi aika helposti lukemaan puheeni niin kuin se oli tarkoitettu. Hänen tapauksessaan syyllistyminen johtui siitä, että kotona äiti oli puhunut vuosikaudet isälle noin, nimenomaisena tarkoituksenaan syyllistäminen. Reaktio oli siis tavallaan oikea, mutta kohdistui väärään henkilöön.
t. 10