Jos olisit vaimoni niin haittaisiko tällainen sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En ole ap vaan varakas nainen ja minä ainakin nautin siitä, että saan maksaa, tarjota ja elättää. Siitä tulee hyvä mieli aivan kuten joululahjan antamisesta. Minulla on voimakas hoivavietti joten kai saan tyydytystä siitä että voin huolehtia toisista myös rahallisesti? Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää että jotkut nauttii tällaisesta? En odota puolisoltani mitään vastapalveluksia, tietynlaista käytöstä enkä halua määrätä elämästämme tai raha-asioista. Itse asiassa tykkään siitä että puolisoni on välillä hankala, kiukuttelee, haastaa riitaa tai käyttäytyy muuten typerästi. Se vain osoittaa minullekin ettei hän ole tossun alla ja vaikka hän ajaa minut usein raivon partaalle olen salaa ylpeä, että hän on niin vahva persoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kokisi alistavana, vaan kokisin, että todella rakastat minua. Tämä myös kasvattaisi omaa rakkauttani sinuun. Pitäisin sinusta hyvää huolta. Tekisin ruokaa, pesisin pyykkisi, ottaisin suihin ja antaisin peppuseksiä. Mitä nyt ikinä toivoisitkaan. Eläisimme molemmat onnellisina :)

Miksi tällaiset viestit keräävät aina alapeukkuja? Jos nainen kertoo pärjäävänsä yksin ja ettei tarvitse miestä mihinkään niin sitä yläpeukutetaan, jos nainen taas kertoo haluavansa tehdä miehen onnelliseksi ja hemmottelevansa miestä niin sitä alapeukutetaan. En ymmärrä.

Samaa mietin. Omakin kommenttini sai heti alapeukkuja ja haukkuja että olisin gold digger, vaikka en ole!

Suomessa kaikki naiset on opetettu olemaan omatoimisia ja itsenäisiä ja kaikki pitää tehdä itse. Ei saa turvautua muihin eikä pyytää apua. Ahkeruus ja omatoimisuus ovat hyviä asioita, mutta siinä ei ole mitään väärää ottaa vastaan lahjoja mieheltä. Se on merkki, että mies välittää ja kohtelee hyvin. Siivelläeläjät ovat asia erikseen.

Sopii mulle, ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

En ihan ymmärrä mikä parisuhde sellainen olisi jossa matkailisit yksin, mutta toki en olisi sitä sinulta kieltämässäkään. En vain usko että ehkä edes ajautuisimme yhteen näistä lähtökohdista, joten sikäli hieman teoreettinen kysymys. Se tietenkin olisi jo täydellinen dealbreaker, jos matkailisit rahoillani jonkun toisen miehen kanssa, mutta tämän nyt luulisi olevan kaikille muutenkin selvää. Ei tässä nyt sentään ihan täysiä aisankannattajia olla. Kyse ei ole mistään fetissistä kuitenkaan.

Kokisin sen alistamisena. Eri asia, jos käyttäisit rahojasi tekemällä yhteisiä sijoituksia, jotka tuottaisivat sen parisataatuhatta vuodessa ja minä saisin sijoituksista puolet omaan käyttöön, mistä voisin taas sijoittaa osan sinun neuvojesi pohjalta. Pelkän shoppailurahan, ruuan tms antaminen on silkkaa tyylitöntä alistamista. Jos antaa, niin pitää antaa kunnolla ja tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Kokisin sen alistamisena. Eri asia, jos käyttäisit rahojasi tekemällä yhteisiä sijoituksia, jotka tuottaisivat sen parisataatuhatta vuodessa ja minä saisin sijoituksista puolet omaan käyttöön, mistä voisin taas sijoittaa osan sinun neuvojesi pohjalta. Pelkän shoppailurahan, ruuan tms antaminen on silkkaa tyylitöntä alistamista. Jos antaa, niin pitää antaa kunnolla ja tyylillä.

Mielenkiintoinen näkökulma, kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

En ihan ymmärrä mikä parisuhde sellainen olisi jossa matkailisit yksin, mutta toki en olisi sitä sinulta kieltämässäkään. En vain usko että ehkä edes ajautuisimme yhteen näistä lähtökohdista, joten sikäli hieman teoreettinen kysymys. Se tietenkin olisi jo täydellinen dealbreaker, jos matkailisit rahoillani jonkun toisen miehen kanssa, mutta tämän nyt luulisi olevan kaikille muutenkin selvää. Ei tässä nyt sentään ihan täysiä aisankannattajia olla. Kyse ei ole mistään fetissistä kuitenkaan.

Ohiksena: eikö sinusta ole ihan normaalia, että parisuhteessa matkustellaan myös erikseen? Oletatko, että kaikki matkakohteet, joista toinen osapuoli on kiinnostunut, kiinnostavat myös sinua? Tai että pääset lähtemään matkalle silloin, kun hänelle sopii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

En ihan ymmärrä mikä parisuhde sellainen olisi jossa matkailisit yksin, mutta toki en olisi sitä sinulta kieltämässäkään. En vain usko että ehkä edes ajautuisimme yhteen näistä lähtökohdista, joten sikäli hieman teoreettinen kysymys. Se tietenkin olisi jo täydellinen dealbreaker, jos matkailisit rahoillani jonkun toisen miehen kanssa, mutta tämän nyt luulisi olevan kaikille muutenkin selvää. Ei tässä nyt sentään ihan täysiä aisankannattajia olla. Kyse ei ole mistään fetissistä kuitenkaan.

Ohiksena: eikö sinusta ole ihan normaalia, että parisuhteessa matkustellaan myös erikseen? Oletatko, että kaikki matkakohteet, joista toinen osapuoli on kiinnostunut, kiinnostavat myös sinua? Tai että pääset lähtemään matkalle silloin, kun hänelle sopii?

On toki tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kovin suuri kannattaja sellaisille parisuhteille, jotka mielestäni muistuttavat avoimia opiskelijakämppis-ratkaisuja. Minulla on ehkä hieman vanhanaikainen näkemys parisuhteesta siinä mielessä, että koen sen yhteisenä tekemisenä ja olemisena, ennen kaikkea. En näe parisuhdetta nimellisenä sopimuksena, jossa kumminkin molemmilla olisi suhteellisen "oma elämä". Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita mitään kontrollointia tai omistamista tai rajoittamista, onpahan vain käsitykseni hedelmällisestä parisuhteesta jossa asioita pähkäillään suurinpiirtein yhdessä, ei erikseen.

Nou nou. Mulla mies yritti samaa, mutta puoliksi laitetaan kaikki. En ole persaukinen.

En kokisi tarvitsevani erityisesti shoppailurahaa, mutta jos ns. löysä rahaa on, niin nauttisin siitä, että sitä voisi käyttää yhteiseen matkusteluun ja vaikka treffeille. Parisuhteessa käydään ihan liian vähän treffeillä.

Se olisi sellaista extraa, mihin tiedän, ettei ole kovin usein varaa itselläni. Enkä tarkoita, että ulkomaille pitäisi päästä neljä kertaa vuodessa. Mutta yhteisen ajan panostus olisi oikein mukavaa, vaikka onnistuuhan sen kotioloissakin.

No teoriassa ei haittaisi, mutta käytännössä en olisi koskaan vaimosi, sillä en halua olla parisuhteessa kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

En ihan ymmärrä mikä parisuhde sellainen olisi jossa matkailisit yksin, mutta toki en olisi sitä sinulta kieltämässäkään. En vain usko että ehkä edes ajautuisimme yhteen näistä lähtökohdista, joten sikäli hieman teoreettinen kysymys. Se tietenkin olisi jo täydellinen dealbreaker, jos matkailisit rahoillani jonkun toisen miehen kanssa, mutta tämän nyt luulisi olevan kaikille muutenkin selvää. Ei tässä nyt sentään ihan täysiä aisankannattajia olla. Kyse ei ole mistään fetissistä kuitenkaan.

Ohiksena: eikö sinusta ole ihan normaalia, että parisuhteessa matkustellaan myös erikseen? Oletatko, että kaikki matkakohteet, joista toinen osapuoli on kiinnostunut, kiinnostavat myös sinua? Tai että pääset lähtemään matkalle silloin, kun hänelle sopii?

On toki tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kovin suuri kannattaja sellaisille parisuhteille, jotka mielestäni muistuttavat avoimia opiskelijakämppis-ratkaisuja. Minulla on ehkä hieman vanhanaikainen näkemys parisuhteesta siinä mielessä, että koen sen yhteisenä tekemisenä ja olemisena, ennen kaikkea. En näe parisuhdetta nimellisenä sopimuksena, jossa kumminkin molemmilla olisi suhteellisen "oma elämä". Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita mitään kontrollointia tai omistamista tai rajoittamista, onpahan vain käsitykseni hedelmällisestä parisuhteesta jossa asioita pähkäillään suurinpiirtein yhdessä, ei erikseen.

Eli kun hieman pintaa raaputetaan, niin alkaahan sieltä paljastua kontrollin tarvetta ja vanhakantaisia näkemyksiä siitä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa, jossa minun pitäisi joko uhrautua ja lähteä mieheni kanssa jalkapallo- tai moottoripyöräreissuille TAI kieltää häntäkin lähtemästä. En yksinkertaisesti näe siihen mitään syytä. Ja sama päinvastoin, ei hänelle tulisi varmasti pieneen mieleenkään kieltää minua lähtemästä omille reissuilleni, jotka eivät häntä kiinnosta.

Edelleen kun me kuitenkin vietämme vuodessa jopa 350 päivää yhdessä, vaikka välillä reissaisimme erikseenkin.

Ei kiitos. Olen itse ensin opiskellut pitkälle ja sitten panostanut uraani. Käytän shoppailuun mielummin omia rahojani. En tykkää olla riippuvainen muista ylipäätään.

Mulle ei tarvitse antaa shoppailurahaa, rinnakkaiskortit sun korteille käy hyvin.

Voisin alkaa vaimoksesi vaikka olen hetero mies.

Itse olen ollut uraorientoitunut jo monta vuotta. Nyt kun oma parisuhde on uraan keskittymisen myötä kariutunut, niin olen alkanut ajattelemaan aivan päinvastoin kuin aikaisemmin. Haluan miehen, jonka kanssa rakkaus kukoistaa. Parisuhteeseen ei kahta urarakettia ainakaan omalla kohdallani mahdu.

Minulla on omaisuutta ja passiivisesti tuottavia sijoituksia sen verran, että tulisin nippanappa toimeen. Jos sen lisäksi mies vielä maksaisi ruokia tai jonkun matkan joskus JA parisuhde olisi täynnä rakkautta, seksiä ja hellyyttä, niin miksikäs ei :)

Mitähän sinäkin tästä trollauksesta saat irti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia avartavista ja erilaisista vastauksista. Hieman kuten ajattelinkin. Jos oikein käsitin niin ei tällaista järjestelyä siis täysin tuomita, ja toisaalta miksi pitäisikään.

Edelleen kysyn, miksi joku haluaisi olla se, joka maksaa ja tarjoaa. En myöskään saanut vastausta kysymykseeni, olisiko ok että käyttäisin mieheni rahoja omiin matkoihini.

Ei minulla oikeastaan ole mitään erityistä agendaa maksamisen ja tarjoamisen taustalla. Miksi en sitä tekisi kerran siihen kivuttomasti kykenen? Ja tottakai olisi ok että käyttäisit omia rahojasi, käsitin että se olisi käynyt jo aloituksesta selväksi.

Joku syy kai sinulla siihen pitää olla, ettet haluaisi käyttää rahojasi itseesi tai sijoittaa niitä (lähden nyt siitä oletuksesta mikä pätisi itseeni eli että minulla olisi kyllä ihan riittävästi rahaa itselläni omaan käyttööni). Miksi sinä haluaisit maksaa minun elämiseni niin, että minä voisin sijoittaa omat rahani tai vaikka lahjoittaa lapsilleni?

En olisi yhdessä naisen kanssa jolle en haluaisi kaikkea hyvää. Käyttäisinhän minä rahoja itseenikin, sijoitan jatkuvasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä että nautin hemmottelusta ja haluan vaimolleni parasta kaikilla mittareilla. Ehkä se sitten on jonkin sortin itsekkyyttä?

Entä se matkailu, olisiko sinulle ok, että matkailen myös yksin (sinun rahoillasi)?

En ihan ymmärrä mikä parisuhde sellainen olisi jossa matkailisit yksin, mutta toki en olisi sitä sinulta kieltämässäkään. En vain usko että ehkä edes ajautuisimme yhteen näistä lähtökohdista, joten sikäli hieman teoreettinen kysymys. Se tietenkin olisi jo täydellinen dealbreaker, jos matkailisit rahoillani jonkun toisen miehen kanssa, mutta tämän nyt luulisi olevan kaikille muutenkin selvää. Ei tässä nyt sentään ihan täysiä aisankannattajia olla. Kyse ei ole mistään fetissistä kuitenkaan.

Ohiksena: eikö sinusta ole ihan normaalia, että parisuhteessa matkustellaan myös erikseen? Oletatko, että kaikki matkakohteet, joista toinen osapuoli on kiinnostunut, kiinnostavat myös sinua? Tai että pääset lähtemään matkalle silloin, kun hänelle sopii?

On toki tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kovin suuri kannattaja sellaisille parisuhteille, jotka mielestäni muistuttavat avoimia opiskelijakämppis-ratkaisuja. Minulla on ehkä hieman vanhanaikainen näkemys parisuhteesta siinä mielessä, että koen sen yhteisenä tekemisenä ja olemisena, ennen kaikkea. En näe parisuhdetta nimellisenä sopimuksena, jossa kumminkin molemmilla olisi suhteellisen "oma elämä". Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita mitään kontrollointia tai omistamista tai rajoittamista, onpahan vain käsitykseni hedelmällisestä parisuhteesta jossa asioita pähkäillään suurinpiirtein yhdessä, ei erikseen.

Eli kun hieman pintaa raaputetaan, niin alkaahan sieltä paljastua kontrollin tarvetta ja vanhakantaisia näkemyksiä siitä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa, jossa minun pitäisi joko uhrautua ja lähteä mieheni kanssa jalkapallo- tai moottoripyöräreissuille TAI kieltää häntäkin lähtemästä. En yksinkertaisesti näe siihen mitään syytä. Ja sama päinvastoin, ei hänelle tulisi varmasti pieneen mieleenkään kieltää minua lähtemästä omille reissuilleni, jotka eivät häntä kiinnosta.

Edelleen kun me kuitenkin vietämme vuodessa jopa 350 päivää yhdessä, vaikka välillä reissaisimme erikseenkin.

En tiedä mitä arpaa olet raaputtanut jos tuollaisia päätelmiä sait.

Vierailija kirjoitti:

Eli kun hieman pintaa raaputetaan, niin alkaahan sieltä paljastua kontrollin tarvetta ja vanhakantaisia näkemyksiä siitä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa, jossa minun pitäisi joko uhrautua ja lähteä mieheni kanssa jalkapallo- tai moottoripyöräreissuille TAI kieltää häntäkin lähtemästä. En yksinkertaisesti näe siihen mitään syytä. Ja sama päinvastoin, ei hänelle tulisi varmasti pieneen mieleenkään kieltää minua lähtemästä omille reissuilleni, jotka eivät häntä kiinnosta.

Edelleen kun me kuitenkin vietämme vuodessa jopa 350 päivää yhdessä, vaikka välillä reissaisimme erikseenkin.

Eihän se mitään kontrollointia ole, jos molemmat haluavat viettää paljon aikaa yhdessä. Ei siis tietenkään tarkoita mitään yksittäisten erillisten reissujen kieltämistä vaan sitä, että yleisesti ottaen asiat tehdään yhdessä koska se yhteinen aika on molemmille etusijalla. Tuollaisesta parisuhteesta itsekin haaveilen naisena enkä tietenkään edes ryhtyisi suhteeseen (enää) sellaisen miehen kanssa, jolle parisuhde tarkoittaa jotain kerran viikossa näkemistä ja muuten eletään täysin erillistä elämää.