Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävät odottavat kieli pitkällä että eroan
24.04.2013 |
Olen 27-vuotias nainen ja pitkässä parisuhteessa. Ystävistäni läheisimmät ovat kaikki sinkkuja. Kaikki nämä vuodet minulla on ollut tunne, että ystäväni toivovat sisimmässään minun eroavan miehestäni. Tämä ilmenee esim. niin, että jos yritän puhua suhteeni hyvistä asioista, kuten yhdessä tekemistämme hauskoista jutuista tai asuntomme remontoinnista, ei ketään tunnu kiinnostavan sen enempää kuin kohteliaisuus vaatii. Jos sen sijaan mainitsen ohimennen jostain riidasta mikä meillä on ollut, on kiinnostus heti aivan eri luokkaa. Tiedän myös, että näitä negatiivisia asioita on puitu selkäni takana ja pohdittu suhteeni tilaa ja jatkoa. Myös mieheni ominaisuuksia on ruodittu. Käsittääkseni hänen ulkonäköään on haukuttu (mieheni ei kiinnitä huomiota mm. pukeutumiseen), mutta hänen kiltteyttään tai muita hyviä luonteenpiirteitä ei koskaan kukaan huomioi.
Tämä on johtanut siihen, etten puhu suhteestani ystävilleni enää ollenkaan. En hyvistä enkä huonoista asioista. En kuvittele olevani mitenkään muita parempi tai edes keskimääräistä paremmassa parisuhteessa, mutta epäilen silti ystävieni käyttäytyvän noin jonkinlaisen kateuden takia. Tämä tilanne rasittaa minua varsinkin silloin, kun minulla ja miehellä menee normaalia huonommin (olemme molemmat kiireisiä ja stressaantuneita, ja tämä ajoittain heijastuu parisuhteen tilaan), sillä minulle on kehittynyt sellainen ajatus, että en kiusallakaan eroa miehestäni. Ystäväni olisivat siitä vain iloisia.
Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 13:59"]
...sillä minulle on kehittynyt sellainen ajatus, että en kiusallakaan eroa miehestäni. Ystäväni olisivat siitä vain iloisia.
[/quote]
Tämän kypsyyden osoituksen perusteella veikkaisin, että myös syysi lähetä parisuhteeseen olivat yhtä vakaalla pohjalla. En ihmettele ystäviesi käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä en haluaisi edes hehkuttaa suhteeni (olematonta) täydellisyyttä. En usko teeskentelyn voimaan, vaan haluan tulla huomioiduksi juuri omana itsenäni. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos haluan kertoa jotain positiivista parisuhteeseeni liittyen, niin minulla olisi siihen oikeus, ilman että kukaan osoittaa että ei kiinnosta. Ja päinvastoin, jos olemme vaikka miehen kanssa riidelleet, niin haluaisin voida purkaa sydäntäni niille, joita pidän sydänystävinäni. Voin puhua heille mistä tahansa muustakin, ja he minulle, joten minusta on epäreilua että joudun vaikenemaan näin isosta osasta elämääni.
En toki toivo että minä ja mieheni eroaisimme, mutta en koe että arvelusi osuu oikeaan sen suhteen, että pelkäisin joutuvani johonkin sinkkujen alennustilaan. Kadehdin minäkin usein ystävieni vapautta ja villejä baari-iltoja. Kaikessa on mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Ainut tarkoitukseni tällekin keskustelulle oli vain ilmaista edes jossain, miten paljon minua loukkaa se, että ystäväni eivät ole iloisia puolestani silloin kun minulla menee hyvin, ja tuntuvat kiinnostuvan kuulumisistani vain silloin, kun on jotain negatiivista kerrottavaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 14:39"]
Minäpä en haluaisi edes hehkuttaa suhteeni (olematonta) täydellisyyttä. En usko teeskentelyn voimaan, vaan haluan tulla huomioiduksi juuri omana itsenäni. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos haluan kertoa jotain positiivista parisuhteeseeni liittyen, niin minulla olisi siihen oikeus, ilman että kukaan osoittaa että ei kiinnosta. Ja päinvastoin, jos olemme vaikka miehen kanssa riidelleet, niin haluaisin voida purkaa sydäntäni niille, joita pidän sydänystävinäni. Voin puhua heille mistä tahansa muustakin, ja he minulle, joten minusta on epäreilua että joudun vaikenemaan näin isosta osasta elämääni.
En toki toivo että minä ja mieheni eroaisimme, mutta en koe että arvelusi osuu oikeaan sen suhteen, että pelkäisin joutuvani johonkin sinkkujen alennustilaan. Kadehdin minäkin usein ystävieni vapautta ja villejä baari-iltoja. Kaikessa on mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Ainut tarkoitukseni tällekin keskustelulle oli vain ilmaista edes jossain, miten paljon minua loukkaa se, että ystäväni eivät ole iloisia puolestani silloin kun minulla menee hyvin, ja tuntuvat kiinnostuvan kuulumisistani vain silloin, kun on jotain negatiivista kerrottavaa.
Ap
[/quote]
Tämä viesti oli siis tarkoitettu vastaajalle nro 2.
Kolmoselle: tuo nyt oli vain heitto. Lähinnä tarkoitin, että kun olen pohtinut tulevaisuutta, nousee mieleen uho, että teen ainakin itse kaikkeni suhteeni eteen ennen eroa, kun kerran ystäväni suorastaan toivovat että luovuttaisin helpolla.
Olen ollut mieheni kanssa lukioajoista saakka, joten en sanoisi että tässä ihan kevyin perustein ollaan.
Ap
Miks pitäisi puhua suhteesta? Ketä kiinnostaa?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 14:45"]
Miks pitäisi puhua suhteesta? Ketä kiinnostaa?
[/quote]
Siksi että ystävyyteen kuuluu se, että ollaan kiinnostuneita siitä mitä toiselle kuuluu...? Ystävyyteen ei muuten kuulu se, että toisen vaikeuksilla retostellaan selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin juuri, keta kiinnostaa? Oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 14:47"]
Niin juuri, keta kiinnostaa? Oikeasti.
[/quote]
No ainakin minun ystäväni kuuntelevat kiinnostuneena jos haluan heille avautua. Jos he haluavat avautua, niin minä kuuntelen. Se on ystävyyttä. Oletko joskus kuullut siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 14:47"]
Niin juuri, keta kiinnostaa? Oikeasti.
[/quote]
Samalla logiikalla voidaan toki kysyä että miksi sinun ystäviäsi sitten kiinnostaisi sinun uusi työpaikkasi, uutinen raskaudesta, lemmikkikoiran kuolema tai tuleva lomamatka Kanarialle. Miksi ketään kiinnostaisi kenenkään asiat, ystäviä tai ei. Jokainen huolehtikoot itsestään, kuka niitä ystäviä edes tarvitsee.
Oletpa ap saanut omituisia vastauksia. (Paikalla siis useampikin parisuhteeseen pettynyt mamma?)
Ymmärrän ja tiedän ilmiön. Olen itsekin ollut mieheni kanssa hyvin nuoresta ja tuttavat ympärillä ovat meidän yhdessäolomme aikana saattaneet olla useammankin kerran avoliitossa, muutama myös avioliitossa.
Joitain ihmisiä nyt vaan kiinnostaa ne "kaverin" huonot ajat, joilla mässäillä. Älä kerro sellaisille ihmisille itsestäsi, he eivät ole sen arvoisia. Itselläni on onneksia muutamia ystäviä, jotka ovat valmiita jakamaan kanssani ilot ja surut, kuten minäkin heidän. Uskomatonta oli, että joku vastasi, ettei halua puhua ystävän parisuhteesta! Onpa tosi ystävyyttä. Itselleni ei tulisi mieleenkään, etten haluaisi keskustella ystävieni kanssa, mistä he ikinä kokevatkaan tarvetta puhua. Ja päinvastoin. Toivottavasti ap löydät vielä ihan oikeita ystäviä tuollaisten kavereiden tilalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni välit poikki silloisen parhaan ystäväni kanssa n. 20 v sitten, kun aloin seurustella mieheni kanssa. Ystävä oli ja on edelleen sinkku, eikä voinut sietää seurusteluamme. Miehessäni ja suhteessamme ystäväni näki vain vikoja - kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon kokonaan. Nykyään olemme vain hyvänpäiväntuttuja.
Kyllä minä koen että ystäville saa jakaa kaiken, sekä hyvän että huonon. Ymmärrän todellakin ap:tä.
Itsekin olin ystäväpiirin ensimmäinen vakiintunut ja samoin kävi. En tiedä onko syynä tuo kateus, en oikein jaksaisi uskoa siihen omien ystävieni kohdalla. Näin vielä tosi paljon vaivaa etten hehkuttaisi suhdettani liikaa tai unohtaisi kysellä myös ystävieni kuulumisia. En kuitenkaan jaksa enää olla aina se, joka kuuntelee muiden asiat ja ottaa mukahauskat vittuilut parisuhteesta vastaan.
Ennen arvostelimme ystävien kanssa yhdessä niitä jotka vakiintuessaan siirtyivät seurustelemaan vain muiden pariskuntien kanssa. Sille kuitenkin näyttäisi olevan syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap saanut ihan ala-arvoisia kommentteja. Olen ollut saman tyyppisessä tilanteessa, enkä enää ole tekemisissä niiden silloisten ystävien kanssa. Sinä kerrot epäileväsi, että ystäviesi käytöksen takana on jonkinlaista kateutta; minun tapauksessani se oli ilmiselvää. He eivät vaivautuneet lopulta edes juuri peittelemään kateuttaan ja pahansuopuuttaan. Näille ihmisille oli erinäisistä syistä erityisen rankkaa katsella sitä, että kaverilla onkin elämänkumppani ja perhe. Tervepäinen sinkku suo ystävälle pariutumisen, mutta toisille taas olisi ihan välttämätöntä, että kun itse junnaa suossa niin kaverikaan ei saisi päästä eteenpäin.
Tuskin he eroa toivovat sinänsä. He eivät vain pidä miehestäsi. Ei kaikista voi pitää. Itsekään en välttämättä kunnioita ihmistä, joka ei kiinnitä pukeutumiseensa huomiota ja on kärkäs riitelemään. Plus että draama kiinnostaa aina enemmän kuin parisuhteen onnen hetkistä lässyttäminen. Millaista reaktiota oikein odotat sinkkuystäviltäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossupoke on kiinnostavampaa kuin perusarki. Tuskin siinä sen ihmeellisemmästä on kyse. Ihmiset tykkäävät juoruilla ja kauhistella.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 15:01"]
Tuskin he eroa toivovat sinänsä. He eivät vain pidä miehestäsi. Ei kaikista voi pitää. Itsekään en välttämättä kunnioita ihmistä, joka ei kiinnitä pukeutumiseensa huomiota ja on kärkäs riitelemään. Plus että draama kiinnostaa aina enemmän kuin parisuhteen onnen hetkistä lässyttäminen. Millaista reaktiota oikein odotat sinkkuystäviltäsi?
[/quote]
Ihmeellisiä mielipiteitä taas... Kaikista ei voi eikä tarvitsekaan pitää, mutta normaalit käytöstavat omaava aikuinen ei julista asiaa puhumalla ystävänsä miehestä pahaa ja kärkkymällä sitä draamaa. Todella fiksu aikuinen taas ei edes anna niin turhanpäiväisen asian kuin pukeutumisen vaikuttaa mielipiteeseen ihmisen luonteesta.
Jos taas ystävän kumppanissa on jotain oikeasti vialla, niin oikea ystävä ottaisi asian asiallisesti puheeksi, eikä edelleenkään puhuisi pahaa selän takana.
Ihmettelen, miten kaltaisesi ihmiset tulevat toimeen yhteiskunnassa, jos toisten huonoon kohteluun riittää perusteeksi se että "kun mä nyt vaan en tykkää tosta tyypistä".
Mm, minä taasen olen ikäisesi ja sinkkuillut tai ollut lyhyissä suhteissa koko aikuisikäni.
Nyt kun täydellinen mies löytyi kainaloon ehkä pidemmäksi aikaa (koputan puuta), niin tiedän että muutama ystävä tulee kyllä olemaan ei-onnellinen mun puolesta.
Olen kaunis, fiksu ja olisin kelvannut vaikka kuinka monelle miehelle, mutta sitoutumiskammo tms on pitänyt huolen, etten ole halunnut oikeaan suhteeseen aiemmin. Joten olen ollut pitkään se, johon sinkkuystäväni ovat voineet luottaa, että olen "se viimeinen sinkku".
toi on ihan tavallista. yleensä pariskunnat kaveeraa keskenään ja sinkut sekoilee omilla tahoillaan - juuri tästä syystä
[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 15:16"]
toi on ihan tavallista. yleensä pariskunnat kaveeraa keskenään ja sinkut sekoilee omilla tahoillaan - juuri tästä syystä
[/quote]
:D
minulla on ystäväpiirissä tasapuolisesti sinkkuja ja parisuhteessaolevia. en sekoile suuntaan enkä toiseen, vaikka sinkku olenkin!
Tarkoitin, etta kun nayttaa silta, etteivat ystavat ole ystavia (niin kuin toki eivat aina olekaan), niin miksi heita sitten kiinnostaa, mutta tahan jo vastattiin. Ja tuntemattomia ei kiinnosta. Tata tarkoitin.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinulla on tarve ylläpitää hyvän suhteen kulisseja, kun suhteesi ei selvästikään ole täydellinen? Kelläpä olisi? Minä en ole sinkku, mutta minua ärsyttää sellaiset parisuhteessa olijat, jotka haluavat antaa suhteestaan koko ajan täydellisen kuvan. Ehkä minäkin olen kateellinen siitä ulkoisesta täydellisyydestä. Ei tee mieli avautua omista murheista sellaisille täydellisille rouville. Mietin välillä, että onkohan asia kuitenkaan ihan niin kuin annetaan ymmärtää. Usein nämä täydellisen suhteen hehkuttajat ovat pohjimmiltaan tosi epävarmoja omasta suhteestaan tai haluavat päteä omalla suhteellaan. Muiden epäonnea ollaan valmiita kommentoimaan ja antamaan neuvoja siinä, miten onnettomat voisivat tulla yhtä onnellisiksi kuin he itse, mutta omat ongelmat pidetään omana tietona ja esitetään täydellistä. Ovatko kulissien ylläpitäjät liian ylpeitä myöntämään, että kurjia asioita tapahtuu paremmissakin piireissä, vaikka olisi miten hyvä suhde? Mitäpä jos palaisit takaisin tavallisten ihmisten keskuuteen ja myöntäisit elämäsi epätäydellisyyden? Ehkä sinkkuystäväsikin arvostaisivat sinua ystävänä enemmän. Kuulostaa siltä, että pohjimmiltaan sinäkin katsot sinkkuystäviäsi hieman alaspäin ja sinua pelottaa, että ehkä sinäkin joutuisit yhtä säälittävään elämäntilanteeseen, jos ero tulisi...