Lue keskustelun säännöt.
Saavutin pienen asian, josta haluaisin iloita ääneen.
04.07.2020 |
Olen naimisissa urheilullisen miehen kanssa, jolle on melko vaikeaa käsittää sitä, että jollakin vain peruskunto voi olla heikko. Olen synnyttänyt tässä kuuden vuoden sisään meille kolme lasta ja aika paljon jättänyt itse urheilematta kävelylenkkejä lukuun ottamatta.
Aloitin Porin juoksukoulun toukokuussa ja ajattelin alkuun, että en voi ikinä onnistua. Henkeä pisti jo 2 minuutin juoksu ja jalat olivat kuin sementtiä. Kun kerroin miehelleni ystävästäni joka juoksee joka aamu 3 kilometriä, hän rupesi nauramaan sellaiselle minimatkalle. Mitä järkeä hän kyseli. En kehdannut sanoa hänelle, että minä haaveilen juoksevana joskus 2 kilometriä kevyesti.
Olen sinnikkäästi toteuttanut juoksukoulun lukujärjestystä ja äsken minä juoksin 4 kilometriä enkä edes kuollut. Varmaan tosi naurettava saavutus suurimmasta osasta mutta minulle se oli iso saavutus. Minä oikeasti juoksin sen 34 minuuttiin. Vauhti ei päätä huimaa mutta toivo heräsi että ehkä minä vielä joskus juoksen 5 kilometriä ja saavutan tavoitteeni.
Kommentit (20)
Miehet eivät aina tajua että jos liikkumiseen tulee tauko vaikkapa johtuen riskiraskaudesta niin se on aina kun aloittaisi vähän takamatkalta liikkumisen. Hyvä suoritus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekee mieli iloita ääneen, iloitse ääneen. Tuo on hyvä saavutus. Jos pelkäät, että miehesi nauraa "mitättömälle" suorituksellesi, kysy häneltä, miksi hän tuntee tarvetta nauraa sinulle sen sijaan, että kannustaisi.
Koen että kaikkien mielestä 4 kilometrin juoksu on ihmisen päivärutiini. Tuttuni kirmaavat 10 kilometrin lenkkejä tuosta vaan.
Ap
Miksi teit lapsia tuollaisen miehen kanssa?
Ei se että toisella on joskus outoja ajatuksia vaikkapa urheilun helppoudesta tee toisesta läpimätää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on kiva lukea. Arjen onnistumisia mielummin, kuin vaikka uuden ennätyksen maratonissa.
Hieno saavutus! Itsekin tein aikoinaan Porin juoksukoulun. Painoa oli silloin kyllä lähes 100kg, mutta niin vaan määräpäivänä juoksin 5km ja ihan nollasta lähdin minäkin. Sitä toista osaa en tehnyt vaan jatkoin vitosten juoksemista. Mutta kun niitä aikansa juoksee niin huomaa, että siinä se samalla menisi kymppikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap! Sehän on jo mukava matka juosten. Sisukkuus kannattaa varmasti jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4km on upea suoritus, kun nollasta lähtee, tiedän kokemuksesta. Ole ylpeä itsestäsi!
Mutta ehkä miehesi on oikeassa ja mahtaako tuollaisesta lyhyestä matkasta olla mitään hyötyä elimistön kunnolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa! Ole ylpeä itsestäsi. Päivä kerrallaan eteenpäin ja kohta se on 10km lenkki.
Oikeastiko tällaisella pienellä saavutukselta voisi edes unelmoida 10 km lenkistä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmia pitää aina olla, vaikka ne eivät toteutuisikaan.
Unelmat kantavat elämää. Tsemppiä ap!
Jostainhan se on aloitettava?! Ei kukaan kylmiltään ilman peruskuntoa pysty juoksemaan 10 km. Pitää aloittaa varovasti ja pikkuhiljaa. Puolen vuoden kuluttua jaksat jo juosta 10 km. Onneksi olkoon edistymisestä!
Minä olen aina ajatellut että ne 10 kilometrin juoksijat ovat niitä ihmisiä jotka huomaamatta juoksevat sen 5 kilometriä harjoittelematta. En ole edes ikinä ajatellut että voisin sellaiseen pystyä. Olen ihan perusvartaloinen nainen mutta en ole ole ikinä harrastanut juoksua.
Ap
Eiköhän suurin osa suomalaisista keski-ikäisistä juoksijoista ole joutunut aloittamaan juoksemisen melko alusta. Tsemppiä ap!
Small steps are better than no steps :) Kohta pääset pidempiäkin matkoja!