Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

elama on ... nyt hiukka blues

10.07.2006 |

me ollaan nyt asuttu vuosi taalla turkissa ja joudutana muuttamaan takasin suomeen. kavi nin etta poika ei tanne sopeutunut ollenkaan jotne on pakko rakonen takas tuloon. vaikka mua harmittaakin ja miesta nin menee poika meian edelle. ja ken tietaa ehka joku paiva voidaan muuttaa takasin kun toi termiitti on vahan kasvanut.no sa ja nahtavaks. ei oo sanoja kuvailla miten ilonne toi lapsi on kun kuuli etta muutetaan takas suomeen ja se korvaa kylla kaiken mieliharmin mulle.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
11.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

asuttu taalla nyt vahan paalle vuoden. no ma en halua raakata poikaaenmepaa kun toinen itkien pyytaa suomene takas joten. ei mun sydan kesta.. ma mieluummin palaan suomeen ja sitten vaikka muutaman vuoden pasta koetetaan uudestaan kun poikakin on silloin jo isompi. jos vaikka siten kun ala-aste on loppunu..ja turkin kieli ei tule katoamaan koska meilla mies puhuu ja ainoastaan turkkia pojalle ja samoin miehen turkkilaiset kaverit.

Vierailija
2/7 |
12.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmarran taysin AP:n huolen ja tuskan lapsensa puolesta, mutta toisaalta allekirjoitan myos sen etta jos olisitte jaksaneet viela muutaman kuukauden katsella niin tilanne voisi olla jo taysin toinen. Sen verran viela etta ei se muuttaminen ole lapselle yhtaan sen helpompaa ala-asteen jalkeenkaan..



Muutimme ulkomaille kaksi vuotta sitten lastemme ollessa 5v ja 8v. Ensimmainen vuosi oli VAIKEA ja lapset kyselivat useastikin etta milloin menemme takaisin suomeen. Tunsin suunnatonta syyllisyytta siita etta olin " riistanyt" lapsemme suurenmoisesta suomenmaasta ja raahannut tanne ulkomaille " karsimaan" . Oli sydanta raastavaa kuunnella varsinkin pienemman (taysin kielitaidottoman) lapsemme itkua ettei halua menna kouluun kun ei ole yhtaan ystavaa koska han ei osaa sanoa mitaan jne. Alussa ongelmana oli kielitaidottomuus, kavereiden puuten, asuinympariston erilaisuus, normaalien/tavanomaisten rutiinien muuttuminen jne. Ihan ymmarrettavaa silla kylla se ensimmainen vuosi oli vaikea meille vanhemmillekin.



Pikkuhiljaa kielitaidon karttuessa ja kavereiden lisaantyessa, alkoivat lapset viihtya hiukan paremmin. Siltikin suomeen paluu kavaisi aina valilla mielessa. Nyt kaksi vuotta taalla asuttuamme kaikki kaverit, koulu ja jokapaivainen elama on taalla ja suomeen muuttaminen on pikku hiljaa unohtunut. Kylla se kaikilla valilla kay mielessa enka usko etta se koskaan unohtuukaan, onhan se kotimaamme. Mutta uskon taman kokemuksen jalkeen etta kodin voi perustaa ihan minne vain missa koko perhe on yhdessa. Lapsi tarvitsee aika tottua muutokseen ihan samoin kuin aikuinenkin, tunnustan itsekin poteneeni koti-ikavaa ja verranneeni suomea nykyiseen asuinmaahamme useastikin mutta pikku hiljaa vertailu vahenee ja sita vain jotenkin sopetuu uuteen ymparistoon. Aluksi kaikki oli vaikeaa kun kaikki piti opetella alusta uudelleen; kaupat, pankkiasiat, paikasta toiseen kuljettiin kartan kanssa jne. Jos on vaikeaa aikuisella niin toki viela vaikeampaa lapsella mutta ikava laimenee ja lopulta menee ohi...Nykyaan olemme kaikki loytaneet uudesta asuinmaastamme sellaisiakin positiivia asioita joita suomesta ei loydy eli niinkin voi kayda.



Nykyaan lapset ovat jo sopeutuneet siihen etta asumme taalla ja lomailemme suomessa sukulaisia ja ystavia tavaten aina kuin vain mahdollista.



Jos teilla AP on mahdollisuus ja muuten viihdytte Turkissa niin antakaa lapsellenne viela muutama kuukausi aikaa sopeutua, voitte yllattya positiivisesti.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
12.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauhean lyhyt aika on vuosi... ette malttaisi vielä odotella muutamaa lisäkuukautta? Onhan siellä asumisessa varmaan monia hyviäkin puolia? Vai kaipaatko itsekin pojan lailla kotiin?

Tsemppiä :)

Vierailija
4/7 |
12.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaipaa suomen maata kyllakaan juuri eli kylla ma taalla viihtyisin. asiassa on vaan niin monta muttaa.taalla tarhat maksaa hyvat aika paljonkin ja kouluikaan on viela aikaa.pojan ainoat kaverit ovat jo koulussa joten vahnpa ovat tekemisissa. kielitaaito on pojalla ollut jo ennen tanne muuttoa hyva koska ollaan alusta asti idetty kahta kielta kotona ja suomessa on niin paljon turkkilaisia kamuja ukolla joten turkin kieli ei unohdu. ja tokihan mummille ja sedille ja tadeille soitellaan saannöllisesti.

kiitos kaikille kannustuksesta mutta ma luulen etta taa on paras ratkasu meille.Mulla jaa muutama toi hyva ystava tanne mutta onneks kusti polkee ja posti kulkee :d ja kyllahan tanne aina lomalle paasee

Vierailija
5/7 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

uteliaisuutta kyselen, että millä tavoin kävi ilmi lapsen sopeutumattomuus? Sinulla on kai aika pieni lapsi ja luulisi pienempien sopeutuvan paremmin kuin, jos lapsi on esim. jo kouluiässä.

Vierailija
6/7 |
10.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilla on 4 vuotias toi ipana. ja kylla se on aika hyvinihan ite ilmassu sita tahtoonsa. on monesti sanonu etta aiti mennaan takas suomeen ja kyselly etta miks on koti annettu pois...luultiin jo etta se helpotti mutta ei naköjaan helpottanu.makin luulin etta pienet sopetutuis helpommin ja varsinkin kun poika on myös turkkilainen mutta ei ilmeisesti pida paikkaansa meian perheessa tama juttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
11.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttavaperheiden kokemusten perusteella ensimmäinen vuosi on hankalin, jonka jälkeen vasta sopeutuminen lähtee käyntiin.