Lue keskustelun säännöt.
Miksi tehdä lapsia
22.04.2013 |
Tätä palstaa olen lukenut muutaman päivän aivan ihmeissäni. Se on jäänyt epäselväksi, miksi niitä lapsia tehdään.
'Suurin osa keskusteluista koskee sitä, että ei saa nukkua, lapset pitää saada hoitoon ja lapsi pilaa parisuhteen ja kuinka pitkäksi aikaa lapsen uskaltaisi viedä mahdollisimman nuorena yöhoitoon.
'Lapsi pitää saada mahdollisimman paljon pois kotoa, vaikka sitä on ensin hinguttu ja vinguttu mieheltä kaikin keinoin. Sitten alkaa se itkeminen, kuinka rankkaa on ja kun kukaan ei sitä hoida ja voinko viedä sen kuukaudeksi ja kahdeksi hoitoon, että saan olla miehen kanssa kahdestaan.
Asiaan on näppärä ratkaisu. Ehkäisy. Lapsia ei ole enää pakko tehdä
Kommentit (15)
Onkos sulla itselläsi lapsia? Lapset ovat melko kokonaisvaltainen mullistus ja yleensä siksi asioilla on myös niitä "kääntöpuolia". Lapset ovat parasta maailmassa mutta eivät todellakaan mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Jotta jaksaisi tarvitsee vertaistukea ja saada purkaa ihan jo väsymystään. Tämä palsta on sellaiseen tarkoiutkseen erinomainen. Varsinkin pikkulapsiaika on usein todella raskas. Jos ei se sitä ole sulle tai naapurille, monelle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainakin on paaaaaljon enemmän vapaa-aikaa nyt lasten kanssa. Olen ollut jo lähes 5 vuotta kotona kotiäitinä (ennen raadoin töissä jatkuvasti kaikki viikonloput ja pyhätkin) ja kohta palaan töihin, mutta teen vain 50% työaikaa niin kauan kunnes nuorin lapsi on käynyt 2. luokan. Elämä on aivan ihanaa!!
Jos en olisi tehnyt lapsia olisin koko tämän ajan vain raatanut töissä entiseen malliin.
Kyllä mä ymmärrän miksi niitä tehdään. Varmasti ne mullistaa elämän ja antaa paljon.
Minä olen päättänyt kuitenkin pysyä lapsettomana, koska en halua niin suurta elämänmuutosta enkä pidä itseäni sellaisena ihmisenä, josta tulisi hyvä äiti.
Mutta kun vapaaehtoisesti ja jopa ehkäisy salaa poisjättämällä halutaan lapsia, ihmettelen sitä vinkumista, että
-voi kun on raskasta ja isovanhemmat ei ottaneet vauvaa viikoksi, että oltais päästy ulkomaille
-on niin raskasta kun pälli hajoaa
-on niin raskasta kun ei oo turvaverkkoa, joka ottais vauvan viikonlopuksi
-saispa sen äkkiä päiväkotiin, niin sais olla rauhassa
Koko ajan vain halutaan lapsesta eroon, vaikka se on ensin vängällä vinkumalla saatu
Minä en tee lapsia juuri siksi, että haluamme kulkea ja tehdä asioita rauhassa, eikä leikkiä marttyyria ja vinkua, kun paskat on jo housuissa
Ja kyllä, olen itse tuollaisen perheen lapsi. Tehty kun haluttiin lapsi osoittamaan maaimalle rakkautta ja sitten minua heitettiin sinne ja tänne, että saatiin kulkea ja viettää aikaa kahdestaan. Ja silti tuli ero, vaikka olin pitkiäkin aikoja mummolla ja kummeilla hoidossa.
Elämä on valintoja. Jos haluaa lapsen parisuhteen sinetiksi, on järjetöntä, että siitä aletaan haluta heti eroon, kun se on syntynyt.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 11:35"]
Minulla ainakin on paaaaaljon enemmän vapaa-aikaa nyt lasten kanssa. Olen ollut jo lähes 5 vuotta kotona kotiäitinä (ennen raadoin töissä jatkuvasti kaikki viikonloput ja pyhätkin) ja kohta palaan töihin, mutta teen vain 50% työaikaa niin kauan kunnes nuorin lapsi on käynyt 2. luokan. Elämä on aivan ihanaa!!
Jos en olisi tehnyt lapsia olisin koko tämän ajan vain raatanut töissä entiseen malliin.
[/quote]
Tämä kuulostaa siltä, että lapsia kannattaisi tehdä siksi ettei joutusi käymään töissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuutko, että ne ei oo samoja ihmisiä jotka tekee noita mainitsemiasi asioita?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 11:41"]
Mutta kun vapaaehtoisesti ja jopa ehkäisy salaa poisjättämällä halutaan lapsia, ihmettelen sitä vinkumista, että
-voi kun on raskasta ja isovanhemmat ei ottaneet vauvaa viikoksi, että oltais päästy ulkomaille
-on niin raskasta kun pälli hajoaa
-on niin raskasta kun ei oo turvaverkkoa, joka ottais vauvan viikonlopuksi
-saispa sen äkkiä päiväkotiin, niin sais olla rauhassa
Koko ajan vain halutaan lapsesta eroon, vaikka se on ensin vängällä vinkumalla saatu
Minä en tee lapsia juuri siksi, että haluamme kulkea ja tehdä asioita rauhassa, eikä leikkiä marttyyria ja vinkua, kun paskat on jo housuissa
Ja kyllä, olen itse tuollaisen perheen lapsi. Tehty kun haluttiin lapsi osoittamaan maaimalle rakkautta ja sitten minua heitettiin sinne ja tänne, että saatiin kulkea ja viettää aikaa kahdestaan. Ja silti tuli ero, vaikka olin pitkiäkin aikoja mummolla ja kummeilla hoidossa.
Elämä on valintoja. Jos haluaa lapsen parisuhteen sinetiksi, on järjetöntä, että siitä aletaan haluta heti eroon, kun se on syntynyt.
[/quote]
Mäkin olen kuunnellut näitä itkemisiä, kun se lapsi nyt sitä ja tätä ja se alapääkin nyt meni sitten pilalle. No voi voi. Olisit treenannut, niin ei ois mennyt pilalle. Tai älä olis tehnyt sitä muksua, kun se on niin rankkaa.
Itselläni on 3 lasta, ei mennyt alapää pilalle, kun treenasi. Ei väsytä, kun on tottunut muutenkin jo ennen lapsia nukkumaan huonosti. Vapaa aikaa saa, kun osaa järjestää sitä. Ei niitä lapsia tarvitse kuin yöksi viedä hoitoon, niin jo on kummasti yhteistä aikaa miehen kanssa. Arjen keskelläkin on helppo huomioida omaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tietää kaiken mitä mainitsit ennalta. SIlti se useasti yllättää, kun osuu omalle kohdalle. Kaikki ei aina ole mukavaa, mutta pitää mielessä sen, että kestää vain hetken. Lapset on lainassa. Huomaamatta ne lapset kasvaa ja elämä helpottuu. Ja me ihmiset ollaan erilaisia ja koetaan eri tilanteet eri tavalla.
Itsellä neljä lasta. Nyt jo kaikki aikuisia ja asuvat omillaan. Äkkiä se aika vaan hurahti ja nyt ollaan tässä elämäntilanteessa. Nauttia ajasta miehen kanssa kaksin, Hoivata lapsenlapsia omilla ehdoilla. Tarkoitan sitä, että emme ole mikään raha-automaatti tai hoitopaikka.
Missä MIESTEN mielipiteet asiaan liittyen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika ratkaisevassa asemassa ikä ja elämäntilanne johon lapsia tehdään. Sen lisäksi luonnekysymys ja sitten vielä on kyse siitä millaiset kumppanukset ovat keskenään yhteen sattuneet. Jos olisin saanut lapset jonkun eksäni kanssa, ei tämä näin helppoa olisi ollut. Kun sain esikoisen yli kolmekymppisenä niin ei ole tässä mitään hätää elää ns.omaa elämää tai saada paljon omaa aikaa, kun sitä aiemmin on ollut jo yllin kyllin. Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisissa joustavuudessaan ja sopeutuvuudessaan. On tietenkin hyvä, jos silloin tällöin olisi aikaa itselle. Omat menot muuttuvat toisaalta menoiksi lasten kanssa. Kaikista ei ole tätä hyväksymään. Ulkomaille voi lähteä lapsen kanssa. Ei se ole kuin hetken sellainen pieni natiainen, sitten mennäänkin taas jo miehen kanssa kaksistaan. Se pitää vaan hyväksyä, jos ei ole sellaista verkostoa johon lapsen laittaa sopivan ikäisenä hoitoon.
Olet ap ehkä vähän käsittänyt väärin näitten vauvapalstojen tarkoituksen. Sen lisäksi, että täällä valitettavasti melskaa kaiken maailman tyypit idioottimaisine aloituksineen (aihe vapaa-osioon kun ei tarvitse rekisteröityä), niin täältä hakevat äidit ja isät vertaistukea lapsiperhe-elämäänsä kuuluviin asioihin. Lapsettoman ei tarvitse miettiä, mihin viedä lapsi hoitoon yms., mutta lapsiperhe-elämään se kuuluu TOISINAAN. Ei kai kukaan tee lapsia ajatellen, että lapsen kanssa ollaan 365 päivää vuodessa 24/7 aikuisikään asti eikä lasta saa koskaan viedä hoitoon esimerkiksi isovanhemmalle. Perusarjen tulee tietysti olla sitä, että lapsen kanssa ollaan kotona, hänelle osoitetaan kiintymystä, rakkautta ja hoivaa, mutta yhtä ok on se, että mummi, pappa, kummi tai joku muu läheinen välillä hoitaa lasta, oli se sitten vaikka pari tuntia kuukaudessa tai vähän enemmän. Se ei ole hyvästä vanhemmuudesta pois, että välillä haluaa hiukan omaakin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkona (13 jatkaa) sinulle vielä ap, että olen puolestasi pahoillani, että omassa lapsuudessasi oli tuollaista hoidosta hoitoon viemistä ja lopulta ero. Monesti lapsetta jäämisen päätös liittyy juuri lapsuuden huonoihin kokemuksiin. Tuskin silti koko tämän palstan "valittajat" on niitä, jotka haluaa lapsesta oikeasti eroon heti sen synnyttyä, tämä oli pointtini.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 12:01"]
Taitaa olla aika ratkaisevassa asemassa ikä ja elämäntilanne johon lapsia tehdään. Sen lisäksi luonnekysymys ja sitten vielä on kyse siitä millaiset kumppanukset ovat keskenään yhteen sattuneet. Jos olisin saanut lapset jonkun eksäni kanssa, ei tämä näin helppoa olisi ollut. Kun sain esikoisen yli kolmekymppisenä niin ei ole tässä mitään hätää elää ns.omaa elämää tai saada paljon omaa aikaa, kun sitä aiemmin on ollut jo yllin kyllin. Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisissa joustavuudessaan ja sopeutuvuudessaan. On tietenkin hyvä, jos silloin tällöin olisi aikaa itselle. Omat menot muuttuvat toisaalta menoiksi lasten kanssa. Kaikista ei ole tätä hyväksymään. Ulkomaille voi lähteä lapsen kanssa. Ei se ole kuin hetken sellainen pieni natiainen, sitten mennäänkin taas jo miehen kanssa kaksistaan. Se pitää vaan hyväksyä, jos ei ole sellaista verkostoa johon lapsen laittaa sopivan ikäisenä hoitoon.
[/quote]
Parisuhde kaipaa kahdenkeskistä aikaa. Ei ihme, että eroja tulee niin paljon, kun mammat roikkuu lapsissaan niin, että eivät halua miestensä kanssa enää viettää kahdenkeskistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun sä oot fiksu.
Mitäs kun ne lapset on jo tehty?