Täällä kun aina valitellaan yksinäisyyttä ja ystävien puuttumista, niin

mä antaisin osoitteeni muuten, mutta kun on koko nimi siinä niin en tänne julkisesti mielelläni laittais. eli jos sä voisit osoitteesi antaa niin voisin postia laitella. ystävää täällä kaivattaisiin! :)

vai kyselitkö ihan muuten vaan?

Kuka ihme haluaisi laitta mailiosoitteensa tällaisille palstoille - en minä ainakaan... Varsinkaan kun se osoite on sellainen että minut hyvin siitä tunnistaa.

Ihmiset. Niitä mailiosoitteita voi luoda vaikka tuhansia itselleen jos siltä tuntuu. Esimerkkinä vaikka gmail, hushmail ja yahoo mail. Kun ne kysyy siinä liittymisvaiheessa nimeä, siihenkin voi laittaa keksityn nimen. Sitten kun on uuden kaverin kanssa näpytellyt muutamia viestejä edestakaisin, voi kertoa oikean nimensä. Samat ohjeet käy myös nettideittailuun.

En halua. Vanhoistakin on liikaa vaivaa.

ap, mistäpäin olet ja minkä ikäinen olet? Itse olen Vantaalta ja uudet ystävät olisivat tervetulleita. Olen aika ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, joten se kai se ongelma on, että uusia tuttavuuksia ei niin helposti tule. Ystäviä kyllä on, mutta läheisimmät asuu toisella puolella Suomea ja heitä harvemmin näkee.

Täälläkin olis 26 vuotias kahden lapsen äiti.:) Mulla on muutamia ihania ystäviä, mutta kaikki sukulaiset asuu kaukana, joten välillä tuppaa olemaan yksinäinen olo. Mistä päin olet? Ja saa muutkin vastata, jos on seuraa vailla olevia.:)

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:03"]

Täälläkin olis 26 vuotias kahden lapsen äiti.:) Mulla on muutamia ihania ystäviä, mutta kaikki sukulaiset asuu kaukana, joten välillä tuppaa olemaan yksinäinen olo. Mistä päin olet? Ja saa muutkin vastata, jos on seuraa vailla olevia.:)

[/quote]

Niin ja siis Vantaalla asutaan.

Kyl mä oon yksinäinen ja haluan uusia ystäviä. Mut en epätoivoisesti kenestä tahansa vaan sellaisista joiden kanssa synkkaa ja ne on harvassa.

Haluan kyllä ihan aidosti ystäviä, mutta en av:n kautta. Tämä on vain paikka, missä voin tuulettaa päätäni enkä halua kenekään tietävän mun av-harrastuksesta. Asun pienellä paikkakunnalla ja jos mä vaikka kertoisin mun narina-avauksessani paikkakuntani, niin mieheni (joka käy myös täällä ja se on todella raivostuttavaa) tietäisi heti, että se olen minä.

Ot, mutta minä etsin ja löysin esikoisen raskaus-ja vauva-aikana netistä muita joilla oli tarvetta kavereille, ja olemme jo vuosia olleet tiivis kaveripiiri. Koska kaikilla on ollut ihan avoimesti se tilanne, että kaipaa muita ihmisiä jakamaan elämäänsä, meillä on hyvä yhteishenki ja tuemme ja tsemppaamme toisiamme ehkä enemmänkin mitä ns. perinteisissä kaverisuhteissa. Sitä tajuaa kuinka arvokasta kaveruus on toiselle ihmiselle ja itselle. Lähes kaikki ovat muuttaneet tähän kaupunkiin muualta, ja suku on kaukana, eivätkä työelämässä luodut sosiaaliset suhteet oikein kanna äitiyslomalla ja vapaa-aikaan. 

Joten toivon että löydätte toisenne täältä, yksinäiset äidit ja muutkin kavereita kaipaavat. On aina ilahduttavaa, että ihmiset pääsevät pikkuhiljaa irti perinteisistä, ahtaista ajattelumalleista. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että ystäviä saadaan jos kohtalo niin suo, ja on jotenkin säälittävää/röyhkeää aktiivisesti etsiä ystäviä, kertoa kaipaavansa ystäviä ja sitä kautta saadakin elämäänsä uusia ihmisiä. Aika harva elää enää siinä maailmassa, jossa ollaan samalla paikkakunnalla kehdosta hautaan ja jossa myös kaveripiiri on staattinen vuosikymmeniä. Onnellisia ne, jotka näin voivat elää, meidän muiden täytyy nähdä ehkä vähän enemmän vaivaa. Mutta se on sen arvoista. :)

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:49"]

Kyl mä oon yksinäinen ja haluan uusia ystäviä. Mut en epätoivoisesti kenestä tahansa vaan sellaisista joiden kanssa synkkaa ja ne on harvassa.

[/quote]

Näin juuri. Olen harrastanut ihan perinteistä kirjeenvaihtoakin, ja aina välillä tulee tilanne, ettei vaan halua olla jonkun ihmisen ystävä. Ilmoitukset tyyliin "Etsin luotettavaa ystävää" eivät kerro mitään, ja tuntuu sitten halpamaiselta lopettaa yhteydenpito, kun sitä luotettavuutta juuri kaivattiin. Mutta miksi pitäisi pitää yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa on aivan eri aaltopituudella? Tykkään itse kirjoitella pitkiäkin kirjeitä ja pohtia erilaisia asioita, ja kun kaveri on linjalla "Tein tänään makaronilaatikkoa. Onpa kevät jo pitkällä. No ei mulla nyt muuta, kirjoitellaan taas", niin pakostako sitä pitää jatkaa? Kaikilla ihmisillä ei vaan synkkaa. Joitain kirjekaveruuksia olen ylläpitänyt jo reilusti yli kymmenen vuotta, kun lopettaminen on tuntunut liian rumalta, mutta en koe mitään ihmeempää ystävyyttä. Joidenkin kanssa synkkaa heti.