Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat turnoff harrastukset deittikumppanilla?
Itselläni tulee mieleen frisbeegolf ja biljardi.
Kommentit (1882)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Sääliks käy ihmistä, jos on niin huono itsetunto, että ei kestä kumppaninsa liikuntaharastusta. Toisaalta kukapa jaksaisi sellaista mätisäkkiä katsellakkaan, joka ei kykene itsestään huolta pitämään.
Kummallista porukkaa täällä. Aivan kuin puolison harrastukset liittyisivät jotenkin omaan statukseen tms. Minulle on aivan sama mitä vaimoni harrastaa. Ainoastaan rahankäytöstä pitää saada jonkinlainen kompromissi, kun miellä on yhteinen budjetti.
Vierailija kirjoitti:
Metsästystä naiset vieroksuu osin siksi, että se vie paljon aikaa (niin vie purjehdus ja golf:kin, mutta se ei samalla tavalla ärsytä) mutta iso osa on myös pelko siitä, että mies on väkivaltainen (tappaa eläimiä) ja juntti, sillä mersästyskulttuuria pidetään kaupungeissa ainakin vähän vähä-älyisten puuhasteluna - vaikka se ei olekaan.
Mutta ennakkoluulot.
Joo ei metsästävä tai kalastava mies olisi minullekaan mitenkään ensisijainen valinta, vaikkei tuollaisia ennakkoluuloja olekaan (tuttavapiiriin metsästäjät eivät ole mitään maalaisjuntteja vaan sivistynyttä väkeä). Mutta kumpikin harrastus vie paljon aikaa ja se tuntuu olevan ihan pakottava se tarve päästä metsälle tai kalaan silloin kun on sopiva kausi menossa. Autonrassaus ois samasta syystä ei-mieluinen harrastus, se mies ois sit aina siellä autotallissa rassaamassa. Ja se maraton- tai triathlonharrastaja tai muu himourheilija lenkillä/treeneissä. Moottoriurheiluharrastajaa taas en haluaisi, koska se ei sovi minun arvomaailmaan. Koskee myös innokkaita formulan katsojia. Lisäksi kaikki korkean riskin lajit kuten alamäkipyöräily tai base-hyppy ois no-no, en halua pelätä kumppanini hengen ja terveyden puolesta jatkuvasti.
Tämä oli ennustettavissa kirjoitti:
Huomaatteko, mikä on päälinja?
Se vaihtelee, mikä se harrastus on, mutta yksi ei vaihdu.
Jos mikään harrastus vie aikaa, se ei käy.
Sitten te kiukuttelette sille toiselle ja yhtäaikaa ihmettelette, miksi se ei ole tyytyväinen.
Jokainen, joka luettelee turn off harrastuksia haluaa itse huomiota ja jos ei saa sitä, alkaa vaikeuttaminen.
Jokainen, joka ei salli toisen olevan oma itsensä, ei ansaitse ketään.
On eria asia etsiä ihminen, jonka kanssa harrastukset toimii, mutta aioka monesta tulee fiilis, että yhtään mikään ei lopulta käy.
Joten morjenssia vaan teille kaikille.
Ehkä se on se juttu, että harrastus kuin harrastus, muttei saisi olla niin intohimoinen sitä kohtaan, että se menee kaiken edelle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omia harrastuksia parisuhteessa saa ja pitää olla, mutta joskus voi tulla elämänvaiheita, joissa niitä pitää vähentää tai jopa kokonaan luopua (esim. pikkulapsiaika, jos ei ole mitään mummolaa lähellä. Jos toinen vaan treenaa triathloniin työssäkäynnin lisäksi, ei toinen saa koskaan omaa rauhaa, vaan on lapsihärdellissä 24/7). Jos vaikuttaa siltä, että toisella on ihan pakkomielle siihen harrastukseensa, ei sellaisen kanssa kannata esim. lapsia ruveta tekemään. Tulee olemaan ihan yh sellaisessa tapauksessa, vaikka paperilla onkin kaksi vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen fitness saa valaat tääl alapeukuttamaan. Ottasin 100x mielummin hyväkroppaisen fitness naisen kun sohvalla sarjoja syödessä katsovan ruman läskisäkin.
Enpä usko, että se naisia ärsyttää. Miksi ärsyttäisi kenenkään toisen muijan harrastus?Eiköhän ne aiheesta kirjoittajat ole miehiä.
Tämä oli ennustettavissa kirjoitti:
Huomaatteko, mikä on päälinja?
Se vaihtelee, mikä se harrastus on, mutta yksi ei vaihdu.
Jos mikään harrastus vie aikaa, se ei käy.
Sitten te kiukuttelette sille toiselle ja yhtäaikaa ihmettelette, miksi se ei ole tyytyväinen.
Jokainen, joka luettelee turn off harrastuksia haluaa itse huomiota ja jos ei saa sitä, alkaa vaikeuttaminen.
Jokainen, joka ei salli toisen olevan oma itsensä, ei ansaitse ketään.
On eria asia etsiä ihminen, jonka kanssa harrastukset toimii, mutta aioka monesta tulee fiilis, että yhtään mikään ei lopulta käy.
Joten morjenssia vaan teille kaikille.
Niin no eikös se just ole ajatuksena, ettei haluta joutua tilanteeseen jossa pannaan mies/nainen valitsemaan harrastuksen ja kumppanin väliltä? Nimenomaan ettei tarttis kiukutella? Ja siksi etsitään kumppania jonka harrastukset on sellaisia jotka sopii oman elämäntyylin kanssa yksiin, ja vältetään sellaisia joitten harrastukset ei sovi? Sitähän se turn off ikäänkuin tarkoittaa. Ei se tarkoita että kyseisessä harrastuksessa itsessään olisi jotain vikaa tai että ei saisi harrastaa, jos ei itse halua kyseistä lajia harrastavan kanssa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ennustettavissa kirjoitti:
Huomaatteko, mikä on päälinja?
Se vaihtelee, mikä se harrastus on, mutta yksi ei vaihdu.
Jos mikään harrastus vie aikaa, se ei käy.
Sitten te kiukuttelette sille toiselle ja yhtäaikaa ihmettelette, miksi se ei ole tyytyväinen.
Jokainen, joka luettelee turn off harrastuksia haluaa itse huomiota ja jos ei saa sitä, alkaa vaikeuttaminen.
Jokainen, joka ei salli toisen olevan oma itsensä, ei ansaitse ketään.
On eria asia etsiä ihminen, jonka kanssa harrastukset toimii, mutta aioka monesta tulee fiilis, että yhtään mikään ei lopulta käy.
Joten morjenssia vaan teille kaikille.
Ehkä se on se juttu, että harrastus kuin harrastus, muttei saisi olla niin intohimoinen sitä kohtaan, että se menee kaiken edelle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omia harrastuksia parisuhteessa saa ja pitää olla, mutta joskus voi tulla elämänvaiheita, joissa niitä pitää vähentää tai jopa kokonaan luopua (esim. pikkulapsiaika, jos ei ole mitään mummolaa lähellä. Jos toinen vaan treenaa triathloniin työssäkäynnin lisäksi, ei toinen saa koskaan omaa rauhaa, vaan on lapsihärdellissä 24/7). Jos vaikuttaa siltä, että toisella on ihan pakkomielle siihen harrastukseensa, ei sellaisen kanssa kannata esim. lapsia ruveta tekemään. Tulee olemaan ihan yh sellaisessa tapauksessa, vaikka paperilla onkin kaksi vanhempaa.
Ylipäätään mikä järki suhteessa, jossa ei tehdä mitään yhdessä kun toisella menee kaikki vapaa-aika omaan harrastukseen. Elämä pitäis suunnitella sen toisen harrastuksen ehdoilla. No, toki joillekin sopii ja kompromisseja tehdään, mutta lähtökohtaisesti paras kumppani on sellainen jolla on harrastuksia, mutta ne ei ole niin intohimoisia etteikö voisi välillä jättää välistä yhteisen tekemisen takia. Paras toki jos ois myös yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, varsinkin jos se harrastus on tällaista tosi aikaa vievää tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista porukkaa täällä. Aivan kuin puolison harrastukset liittyisivät jotenkin omaan statukseen tms. Minulle on aivan sama mitä vaimoni harrastaa. Ainoastaan rahankäytöstä pitää saada jonkinlainen kompromissi, kun miellä on yhteinen budjetti.
Harrastukset kertoo jotain ihmisestä, siksi deittikumppanin harrastuksilla on merkitystä. Tutustumisen jälkeen ei ehkä niin paljon ole, ellei kyse ole sellaisesta harrastuksesta joka nielee kaiken vapaa-ajan. En usko että sinäkään olisit kovin tyytyväinen jos vaimo alkaisi viettää kaikki illat ja viikonloput poissa harrastuksen takia, ellet toki itsekin ole sellainen joka on aina poissa.
Tutuissa pariskunnissa hyvin tuntuu sopivan yhteen esim golfharrastaja ja hevosharrastaja, molemmilla menee illat omissa harrastuksissa hyvin tiiviisti. Toki heillä ei ole pieniä lapsia, lapsiperheessä tuo yhdistelmä toimisi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ennustettavissa kirjoitti:
Huomaatteko, mikä on päälinja?
Se vaihtelee, mikä se harrastus on, mutta yksi ei vaihdu.
Jos mikään harrastus vie aikaa, se ei käy.
Sitten te kiukuttelette sille toiselle ja yhtäaikaa ihmettelette, miksi se ei ole tyytyväinen.
Jokainen, joka luettelee turn off harrastuksia haluaa itse huomiota ja jos ei saa sitä, alkaa vaikeuttaminen.
Jokainen, joka ei salli toisen olevan oma itsensä, ei ansaitse ketään.
On eria asia etsiä ihminen, jonka kanssa harrastukset toimii, mutta aioka monesta tulee fiilis, että yhtään mikään ei lopulta käy.
Joten morjenssia vaan teille kaikille.
Ehkä se on se juttu, että harrastus kuin harrastus, muttei saisi olla niin intohimoinen sitä kohtaan, että se menee kaiken edelle. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omia harrastuksia parisuhteessa saa ja pitää olla, mutta joskus voi tulla elämänvaiheita, joissa niitä pitää vähentää tai jopa kokonaan luopua (esim. pikkulapsiaika, jos ei ole mitään mummolaa lähellä. Jos toinen vaan treenaa triathloniin työssäkäynnin lisäksi, ei toinen saa koskaan omaa rauhaa, vaan on lapsihärdellissä 24/7). Jos vaikuttaa siltä, että toisella on ihan pakkomielle siihen harrastukseensa, ei sellaisen kanssa kannata esim. lapsia ruveta tekemään. Tulee olemaan ihan yh sellaisessa tapauksessa, vaikka paperilla onkin kaksi vanhempaa.
Ylipäätään mikä järki suhteessa, jossa ei tehdä mitään yhdessä kun toisella menee kaikki vapaa-aika omaan harrastukseen. Elämä pitäis suunnitella sen toisen harrastuksen ehdoilla. No, toki joillekin sopii ja kompromisseja tehdään, mutta lähtökohtaisesti paras kumppani on sellainen jolla on harrastuksia, mutta ne ei ole niin intohimoisia etteikö voisi välillä jättää välistä yhteisen tekemisen takia. Paras toki jos ois myös yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, varsinkin jos se harrastus on tällaista tosi aikaa vievää tyyppiä.
Niinpä. Jos harrastaa vaikka höntsäsalibandyä pari kertaa viikossa arkena, ei se häiritse ketään. Siihen menee 1,5h/ilta (jos vartti kulkemista/vaatteiden vaihtoa per suunta) ja sen voi hyvin jättää jonkun kerran välistä, jos on muuta tekemistä.
Joku viikonloppuharrastus, jossa menee tunteja/koko lauantai kerralla (golf, purjehdus, metsästys jne.), tai vaikka juuri kestävyyslaji, jossa treenataan monta tuntia viikossa + tapahtumat viikonloppuisin, syö aika paljon mahkuja parisuhdeaikaan. Moni odottaa parisuhteelta esim. seuraa viikonloppuihin ja sellaiselle ei sovi sellainen, joka muutaman kuukauden ajan on kaikki viikonloput kiinni harrastuksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APUA JOS JOUTUISIN OTTAMAAN OSAA VAIMOKEEN HARRASTUKSIIN!!!!! RÄTTI-KAUPPA KIERROS TAPPAA MIEHEN KUIN MIEHEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista porukkaa täällä. Aivan kuin puolison harrastukset liittyisivät jotenkin omaan statukseen tms. Minulle on aivan sama mitä vaimoni harrastaa. Ainoastaan rahankäytöstä pitää saada jonkinlainen kompromissi, kun miellä on yhteinen budjetti.
Harrastukset kertoo jotain ihmisestä, siksi deittikumppanin harrastuksilla on merkitystä. Tutustumisen jälkeen ei ehkä niin paljon ole, ellei kyse ole sellaisesta harrastuksesta joka nielee kaiken vapaa-ajan. En usko että sinäkään olisit kovin tyytyväinen jos vaimo alkaisi viettää kaikki illat ja viikonloput poissa harrastuksen takia, ellet toki itsekin ole sellainen joka on aina poissa.
Tutuissa pariskunnissa hyvin tuntuu sopivan yhteen esim golfharrastaja ja hevosharrastaja, molemmilla menee illat omissa harrastuksissa hyvin tiiviisti. Toki heillä ei ole pieniä lapsia, lapsiperheessä tuo yhdistelmä toimisi huonosti.
Deittailussa harrastukset voivat olla este syvempään tutustumiseen, mutta samat harrastukset eivät ole todennäköisesti este syvässä parisuhteessa? Mielenkiintoinen näkemys ja varmasti monet näin ajattelevat. Tuo myös selittää omalta osaltaan miksi ihmiset eivät löydä itselleen kumppania.
Ajankäyttö on ihan validi pointti. Tuolloin on varmaankin ihan sama mikä harrastus on, jos yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jekke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi nukkua samassa asunnossa, missä asuu iso koira, pahimmat on dopermanni ja rotweiler.
Jos miehellä on iso koira niin sen kanssa ei voi seurustella.
Itse keksisin jonkun muun syyn, en halua, että mies luopuu koirasta minun takia niin sanoisin varmaan, että ei nyt oikein synkkaa meillä.
Hih, suuret on luulot. En koskaan luopuisi koirastani naisen takia.
Ikäluokassa 20-40 miehiä on 50 000 enemmän kuin naisia joten miehiä, joilla ei ole koiraa onneksi riittää.
Anime, pyydystä ja päästä-kalastus, kaikki Japaniin liittyvä
Näyttää siltä, että minun unelmamieheni ei ole kovin haluttu kumppani! Siis juuri se metsästävä, kalastava, autoja rassaava ja remonttitaitoinen Mies. 😀
Lukemisen lasken hyväksi harrastukseksi, samoin shakinpeluun.
Lautapelit ja larppaaminen ovat myös erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Olen tarpeeksi leikkimielinen heittäytyäkseni vaikka joskus mukaan kokeilemaan!
Minulle varmaan ne pahimmat turn offit olisivat juopottelu, raivokas ja pakkomielteinen penkkiurheilu ja jokin suojelukoiratoiminta. Ei mitään taistelukoiria myöskään. Isot koirat muuten kyllä ok.
Turn off: metsästys, kalastus, moottoripyöräily, golf, ravit ja uhkapelit.
Turn-on: laskettelu tai lumilautailu, kamppailulajit, matkustaminen, ruuanlaitto
Ralliautoilu. Vesiskootterilla, mönkijällä yms. turha pörrääminen. Aivan aivotonta "riemua" joka häiritsee ihmisiä, eläimiä, luontoa. Saasteet päätyvät ennen pitkää omaan ruokapöytään maaperän kautta. Ei siis tolkun miehen tai naisen hommaa ollenkaan.
Metsästäjä-kalastaja mies kelpaisi. Metsästäisin ruokani itsekin, jos pystyisin. Ja sen jälkeen marjametsään!
Miten jooga ja ulkoilu sulkee toisensa pois?