Toiset naiset/uudet naiset: kysymys teille

Olin ystäväni häissä muutama viikko sitten, ja sulhasen vanhemmat olivat eronneet noin puolta vuotta aiemmin.Eron syynä oli toinen nainen, jota mies oli tavannut jo pitkään työmatkoillaan. Sulhasen äiti oli ollut todella katkera ja sekaisin heti eron jälkeen ja aluksi todennut, ettei edes suostu tulemaan häihin, jos toinen nainen kutsutaan. Isä taas oli ilmoittanut, ettei tule häihin, jos tätä uutta naista ei kutsuta. Vaikea tilanne siis jo ennen häitä.

Lopulta äiti antoi periksi, vaikka jo mietittiin häitä ilman isää. Lapset olivat kaikki äidin puolella ja sitä mieltä, että näin alkuun isä voisi osoittaa jotain myötätuntoa, mutta äiti sitten antoi periksi.

Toinen nainen on vähän alle nelikymppinen, sulhanen ja sisarensa päälle kolmikymppisiä, nuorin veli 15-vuotias. Äiti on ehkä vähän päälle 50-vuotias eli mies vaihtoi reilusti nuorempaan. Häissä tämä toinen nainen kohteli tätä 15-vuotiasta ahdistavan äidillisesti. Kulki perässä ja varoitti kylmästä ja toi takkia, kyseli syömisistä jne. Murrosikäinen poika joka asuu äidillään, ei ihan ollut vastaanottavainen ja täräytti lopuksi, että ole nyt, saatanan huora, hiljaa. Ikävästi sanottu ,mutta naisen käytöksen huomioiden en yhtään ihmetellyt, että hermot menivät. 

Isä ei ollut tuota kuulevinaan vaan joka asiassa toi tätä uutta naista esille. Kun ryhmityttiin onnittelemaan hääparia ja vanhempia, tuli isä uuden naisensa kanssa heti ensimmäisiksi ennen hääparia ja morsiamen vanhempia, vaikka morsiamen vanhemmat maksoivat häät kokonaan. En käsitä, mitä tämän toisen naisen päässä liikkui, kun hän koki olevan täysin luonnollista seistä siinä onnittelujonossa miehensä rinnalla. Hän ei ollut sulhasen vanhempi eikä osallistunut millään tasolla edes miehensä kautta kustannuksiin. Mitään virallista asemaa ei suvussa ollut, kun eivät olleet naimisissa (ero ei vielä ollut selvä). Tilanne oli tosi nolo, mutta onneksi sulhasen äidin pokka piti, vaikka varmasti sattui ja kovaa. Koko hääväki ihmetteli täydellistä empatian puutetta ja välinpitämättömyyttä toisen kärsimystä kohtaan. Jotenkin tajuan, että sulhasen isä omassa itsekkäässä onnessaan ja ehkä näpäyttämisen tarpeessaan (oli mm. todennut eroa tehdessään, että olet tuollainen vanha kurppa, minä aion elää ihan oikeaa elämää ja saan kenet haluan) viis välittää exänsä ja lastensa tunteista, mutta tämän toisen naisen nyt luulisi katsovan tilannetta neutraalisti ilman latautuneita tunteita. 

Edelleen noloi tilanne sattui, kun valokuvaaja otti valokuvia perheestä. Siellä sitten perhevalokuvassa nököttää tämä isän tyttöystävä. Ystäväni oli tosi pahoillaan tästä. Tuo nainen ei millään tasolla kuulu heidän perheeseensä, vaikka ystäväni arvelikin, että varmaan kesällä vierailevat sulhasen isän luona ja tapaavat samalla tämän naisenkin. Korosti kuitenkin sitä, että nainen on heille täysin vieras, ja kesällä alkaa tutustuminen, joten oli todella naurettavaa, että naisen piti päästä oikein perhevalokuviinkin. 

Se kysymykseni: kun eroon liittyy paljon tunteita, katkeruutta ja jopa vihaa, niin miksi ihmeessä te ulkopuolisina ette voi olla niitä "parempia" ihmisiä ja antaa tilaa ja aikaa tottua uuteen kuvioon ja sitä kautta samalla kunnioitatte lastenkin tunteita? Aikuiset lapsetkin tuntevat vanhempiensa avioeron tiimellyksessä melkoisia suruntunteita - varsinkin kun joutuvat katsomaan äitinsä romahtamista. Eikö ns. voittajana voisi olla armollisempi?

Ja tämän kysymyksen esitän ihan riippumatta siitä, miten vittumainen se ex siinä avioeroprosessissa on ollut. Lapsiin ei varmasti synny hyvää suhdetta, kun "omista oikeuksista" pidetään kiinni, tölvitään ja tönitään samalla sitä kärsivää osapuolta ja käyttäydytään tunteettomasti ja julmasti, oma napa koko ajan mielessä. Morsiamen vanhemmat pitivät tästä ex-rouvasta huolta, ottivat valokuviin mukaan ja huolehtivat, ettei jää ihan jalkoihin, kun yksinäisenä yritti monta kertaa paeta syrjään valokuvista näiden kahden tunkiessa mukaan ihan kaikkeen. 

En käsitä ihmisiä, jotka tekevät tilaisuudesta kuin tilaisuudesta itseään koskevan. Eikö noin tuoreen eron takia voisi miehen lasten häissä olla joustava ja huomaamaton?

Miksi siis täytyy tuoda omaa itseä  esille tilanteessa, jossa et ole tärkeä vaan aiheutat käytökselläsi muille pahaa mieltä?