Lue keskustelun säännöt.
Maalla asuneet. Tuliko teistä normaaleja ihmisiä?
20.04.2013 |
Kysyn siksi, että itse olen kaupungissa kasvanut ja asumme nyt maalla. Lapsilla on koulussa kavereita ja noin 1-2 kertaa vikkossa lapsilla käy kavereita. Muuten lapset leikkivät kotona keskenään. Vuorotyön takia, emme voi viedä lapsia säännöllisiin harrastuksiin. Siksi käymme perheen kesken uimassa, laskettelemassa (talvella) ja miehet käyvät crossiradalla. Olen hieman huolissani, että pitäisikö meillä käydä kavereita vielä useammin. Lapset eivät ole ainakaan itse pyydelleet. Mielipiteitä maalla asuneilta!! Onko normaalia? Kaupunkilaislapsuuden viettäneenä olin joka ilta kavereilla.
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:25"]
No on normaalia ja musta ainakin tuli normaali. Parempi kasvuympäristö maaseutu on kuin joku lähiö.
[/quote]
Mutta kuinka usein olit kavereiden kanssa? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat kasvaneet maalla, kavereita ovat nähneet pääosin koulussa. Esikoisesta tulee lääkäri, seuraavasta näillä näkymin ekonomi ja kuopus on hyvää vauhtia päätymässä opiskelijapolitiikkaan.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:35"]
Lapseni ovat kasvaneet maalla, kavereita ovat nähneet pääosin koulussa. Esikoisesta tulee lääkäri, seuraavasta näillä näkymin ekonomi ja kuopus on hyvää vauhtia päätymässä opiskelijapolitiikkaan.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ehkä tärisen turhasta?? AP
Kun asuimme maalla, lapsilla oli koko ajan vieraita tai sitten olivat itse naapurissa.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:25"]
No on normaalia ja musta ainakin tuli normaali. Parempi kasvuympäristö maaseutu on kuin joku lähiö.
[/quote]
Mutta kuinka usein olit kavereiden kanssa? AP
[/quote]
Kavereita nähtiin koulussa ja joskus harvoin yökyläiltiin tai käytiin muuten kylässä. Mutta ei todellakaan viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teidän kannattaisi palkata muutama kaveri lapsillenne. Tuolla menolla on aika selvää että lapsistanne tulee häiriintyneitä sarjamurhaajia, tai muita yhteiskuntakelvottomia luopioita. Jo yleensäkkin maalla asuminen on todella iso riski!
Missä korvessa sä oikein asut? Minä asuin 7000 asukkaan kunnassa lapsena ja näimme kavereiden kanssa joka päivä tuntitolkulla. Nyt asumme Helsingissä eikä lapsia voi todellakaan päästää ulos yksin ilman valvontaa kuten omassa nuoruudessani oli tapana. Minä kuljin kavereideni kanssa kimpassa jo 5 vuotiaana, nyt ei tulisi mielenkään päästää lapsiani ulos keskenään. Sama menohan jatkuu pienemmillä paikkakunnilla edelleen eli lapset kulkee kaveriporukalla jo ennen kouluikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:48"]
Missä korvessa sä oikein asut? Minä asuin 7000 asukkaan kunnassa lapsena ja näimme kavereiden kanssa joka päivä tuntitolkulla. Nyt asumme Helsingissä eikä lapsia voi todellakaan päästää ulos yksin ilman valvontaa kuten omassa nuoruudessani oli tapana. Minä kuljin kavereideni kanssa kimpassa jo 5 vuotiaana, nyt ei tulisi mielenkään päästää lapsiani ulos keskenään. Sama menohan jatkuu pienemmillä paikkakunnilla edelleen eli lapset kulkee kaveriporukalla jo ennen kouluikää.
[/quote]
Olen ikäni asunut pienellä paikkakunnalla mutta enpä ole tuollaista huomannut. Ei alle kouluikäiset ns.kirkonkylässä pieninä liiku porukalla.
Maalla asuneena: näin kavereita koulussa ja sitten viikonloppuisin myös, arki-iltaisin en juurikaan. Minulla on oikein hyvät muistot lapsuudestani pienellä paikkakunnalla. Ei se kavereiden määrä tee hyvää lapsuutta. Yksinkin hyvä kaveri riittää, jos lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin näin kavereita lähinnä koulussa, mutta kärsin kyllä siitä. Kaverin näkeminen vapaa-ajalla oli iso operaatio, johon kuului ilmaisen bussilipun pummaaminen koulukuljetukseen ja loputon organisointi että sieltä pääsi joskus poiskin jos ei halunnut yöksi jäädä. Meille ei oikein kavereita saanut tuodoa, joten minun oli aina mentävä muiden luo. Omien lapsieni kohdalla olen tosi iloinen, että asumme lähiössä, jossa kavereita löytyy aina kun menee pihalle. Totta kai näillä on myös joskus riitoja, kun isommat lapset eivät pidä pienemmistä tai kiusaavat jne. mutta pääsääntöisesti hyvin menee.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:48"]
Missä korvessa sä oikein asut? Minä asuin 7000 asukkaan kunnassa lapsena ja näimme kavereiden kanssa joka päivä tuntitolkulla. Nyt asumme Helsingissä eikä lapsia voi todellakaan päästää ulos yksin ilman valvontaa kuten omassa nuoruudessani oli tapana. Minä kuljin kavereideni kanssa kimpassa jo 5 vuotiaana, nyt ei tulisi mielenkään päästää lapsiani ulos keskenään. Sama menohan jatkuu pienemmillä paikkakunnilla edelleen eli lapset kulkee kaveriporukalla jo ennen kouluikää.
[/quote]
Olen ikäni asunut pienellä paikkakunnalla mutta enpä ole tuollaista huomannut. Ei alle kouluikäiset ns.kirkonkylässä pieninä liiku porukalla.
[/quote]
Kyllä täällä 6 vuotiaat leikkii keskenään kerrostalon pihalla ja kulkevat milloin mihinkin pyörillä. Täällä 10 000 ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sitten kauhuesimerkki maalla kasvaneesta: minusta tuli PALSTAMAMMA!
Omat lapseni kasvavat kyllä visusti kaupungissa. Kavereita ramppaa joka ilta, mutta hyvä niin.
Totta puhuen en näe mitään hyvää maalaiselämässä. Kesällä toki ok, mutta talvet tuntuu paaaaaljon pidemmältä siellä pimeyden keskellä. Ja kesällä pääsee kaupungista mökille.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:08"]
Minä olen sitten kauhuesimerkki maalla kasvaneesta: minusta tuli PALSTAMAMMA!
Omat lapseni kasvavat kyllä visusti kaupungissa. Kavereita ramppaa joka ilta, mutta hyvä niin.
Totta puhuen en näe mitään hyvää maalaiselämässä. Kesällä toki ok, mutta talvet tuntuu paaaaaljon pidemmältä siellä pimeyden keskellä. Ja kesällä pääsee kaupungista mökille.
[/quote]
Joo mulla ihan sama. Mulla vaan kaupungin kriteerit täyttyy vasta siinä 4 miljoonan asukkaan kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:24"]
Onko normaalia? Kaupunkilaislapsuuden viettäneenä olin joka ilta kavereilla.
[/quote]
Maalaisena (lähes) koko ikäni, myös lapsuuteni eläneenä minun täytyy kysyä, että onko kaupungissa täysin normaalia, että joku lapsi (ap) on joka ilta kavereilla eikä koskaan kotona koko iltaa? Maalla oli minun lapsuudessa enemmän kavereita kuin nykyään, ja nyt kavereiden luo meno vaatii kuljetuksen, ennen mentiin johonkin kyläraitille hihkaisemaan, jos joku kuulisi ja tulisi.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että ihan normaaleja on tullut niin omasta kuin lasteni ikäluokasta, mutta en minä kyllä sitä ihan normaalina pidä, että ei yhtäkään iltaa voi olla kotona ilman kavereita, ja aikuisena tai jossakin nuoren ihmisen elämänvaiheessa jopa yksin.
Pelottaako yksinäisyys ap:n kaltaisia ihmisiä? Kysyn siksi, kun kovin moni tuntuu pitävän suorastaan epätoivoista parisuhdetta parempana kuin yksinolemista, että mieluummin vaikka henki saa mennä, kunhan ei tarvitse olla yksin.
Muistuttaisin kaupunkilaisia, että kyllä isä lampun osti maallakin jo runsas vuosisata sitten, ei täällä missään pimeydessä eletä. Nyt puolikuu valaisee ihmeesti, kaupunkivaloissa siitä ei taida olla paljon havaintoa, kuten ei tähdistä saati revontulista.
Kasvoin maalla, ja kavereita oli vähän, koska olin koulukiusattu. Olen kuitenkin kasvanut ihan riittävän normaaliksi aikuiseksi: valmistunut yliopistosta, sijoittunut työelämään kansainvälisiin tehtäviin, mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Olen tyytyväinen elämääni enkä välttämättä haluaisi mitään lähiölapsuutta omani tilalle.
Toisaalta en ymmärrä, miksi kavereita pitäisi nähdä joka ilta - eikö lapsilla muka ole mitään muita aktiviteetteja? Kotona voi puuhastella yksin tai vanhempien kanssa, kirjastossa ym. voi käydä ihan yksinkin. Erilaisuus on rikkaus.
Asuin lapsuuteni maalla ja kävin ala-asteen pienessä idyllisessä kyläkoulussa. Olen vielä sitä sukupolvea, joka tykkäsi remuta metsissä ja hiekkamontuilla. Nautin siitä, että oli paljon maastoa seikkailuja varten. Maaseutu oli ehdottomasti hyvä paikka kasvaa. Muutin kaupunkiin opiskelemaan, enkä hingu enää takaisin maalle. Vaikka tykkään käydä maaseudulla rauhoittumassa, kaupunki sopii valitsemaani elämäntapaan paremmin. Kyllä täälläkin lapset kasvattaisi. En muuttaisi maalle vain lasten takia. Kyllä vanhempien on myös nautittava ympäristöstään.
Todella outo kysymys.
Itse olen kasvanut maalla ja viikonloput vietimme aina mökillä keskellä metsää.
Nyt olen 40 vee ja mulla on 2 todella läheistä ystävä ja 3 hyvää ystävää ja sitten kavereita. Sukulaiset näiden lisäksi. Sanoisin, että minulla on keskikertoa enemmän ystäviä. Toisaalta en vaadi mitään seuraneitiä viihdyttämään itseäni, voin mennä yksin leffaan, jumpalle ym.
Noh, minä olen savon maaseudulta. Kaveri sai tulla meille yökylään suoraan koulusta ehkä kerran kaksi lukuvuonna, minä kaverille ehkä saman verran. Muu ei olisi onnistunutkaan, kun vanhemmat kävivät töissä ja pitkät välimatkat oli meidän ja kaverin perheellä. Huom. minulla oli vain yksi kaveri, se paras, kun meidän koko koulussa oli 20 oppilasta ja meidän luokallakin meitä oli vain kolme.
En itse harrastanut mitään, ulkoilin siskoni kanssa kaikki vapaa-ajat, kiipeiltiin puissa, juostiin hankiaisilla, tehtiin majoja, seikkailtiin.
Lapsuus on näin jälkikäteen muisteltuna ihaninta aikaa koko elämässäni ja ihan sosiaalinen ja terve minusta tuli. Ehkä jollain tapaa jopa terveempi, kuin kaupunkilaislapsista. =) Samanlaisen maalaislapsuuden soisin myös omille lapsilleni, vaan taidetaan olla pakosta jämähdetty tähän kaupunkielämään nyt..=(
t. vm- 73
Huoli pois, sanoisin - pahin seuraamus maalla kasvamisesta oli, että opin rakastamaan lukemista ja ajattelemaan itsenäisesti. :)
No on normaalia ja musta ainakin tuli normaali. Parempi kasvuympäristö maaseutu on kuin joku lähiö.