Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin muuttaa pois meren rannalta
20.04.2013 |
Syynä tähän pelko siitä, että lapset menevät kielloista huolimatta rannalle, laiturille tai kallioille ja tipahtavat veteen.
Muutettiin tänne siis jo ennen kuin edes ollaan suunniteltu hankkivamme lapsia. Mies on koko lapsuutensa ja nuoruusvuotensa asunut täällä.
Aluksi olin innoissani siitä, että lapset saavat kasvaa rauhallisessa paikassa jossa on paljon tekemistä ja mahdollisuuksia (on metsää, pääsee onkimaan jne.). Esikoinen täyttää pian seitsemän ja saa siis olla yksin ulkona. Viime vuonna aloitettiin ihan omasta pihasta (tai no, kerrostalon pihasta) ja nyt on laajentanut "reviiriiään" 100 metrin päässä olevaan leikkipuistoon ja metsikköön. Siitä on yhdelle rannalle noin 150 metrin matka.
Lapsi on hyvin totellut ohjeita eli minnekään muualle (esim. kaverin luokse) ei mennä ellei erikseen tulla kysymään lupaa ja hän tietää, ettei laitureille, kallioille tai rannalle mennä ilman aikuista. Ilmeisesti tuossa lapsijoukossa (suunnilleen samanikäisiä kuin omani) tyhmyys tuppaa tiivistymään välillä. Lapsi kertoi, että muut olivat yllyttäneet menemään rannalle. Hän ei onneksi ollut mennyt sinne, ilmeisesti eivät muutkaan. Toki ilmoitin muutamalle vanhemmalle, jotka tunnen, mitä lapset olivat suunnilleet (kaikilla on kielto mennä liki vettä).
Tuosta jäi vain pelko kaivelemaan. Sen ei tarvitse olla kuin se yksi kerta kun tehdään juuri päinvastoin kuin me vanhemmat käskemme ja se on siinä. Vaikka meri on niin sanotusti aina ollut tuossa, se kiehtoo lasta siitä huolimatta, tietenkin.
Useimmiten minä ja mies ollaan lapsen mukana ulkona, koska nuorempi lapsi on liian pieni olemaan edes etupihalla yksin. Esikoinen on myös arka lähtemään kotipihasta ilman aikuista tai ikätoveria. Eli hän ulkoilee melko harvoin ilman meitä vanhempia.
Nyt vielä pystyy hyvin vahtimaan lasta kun on aina ulkona hänen kanssaan mutta entä parin kolmen vuoden kuluttua, jolloin en voi juosta lapsen (lasten perässä)? Mies lähinnä vain tuhahtelee pelolleni, onhan hänkin vielä hengissä (mitä suunnattomasti ihmettelen kaiken kuulemani perusteella) eikä täällä ole hukkunut yhtään lasta vuosikymmeniin.
Tästä pelosta olisi kuitenkin päästävä, koska mies ei suostu muuttoon. Oma mielenrauha olisi kuitenkin aika kiva, jotta en tartuta pelkoani lapsiin.
Kommentit (8)
Mihin sitten muuttaisit? Ei Suomessa sellaista paikkaa olekaan, jossa ei olisi merta, jokea, järveä tai suota vähintään puolen kilometrin päässä. Ja jos nyt muuttaisit vaikka ison kaupungin keskustaan, niin siellä niitä vaaroja vasta onkin. Vettä lapsi sentään ymmärtää itsekin varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 16:14"]
Mihin sitten muuttaisit? Ei Suomessa sellaista paikkaa olekaan, jossa ei olisi merta, jokea, järveä tai suota vähintään puolen kilometrin päässä. Ja jos nyt muuttaisit vaikka ison kaupungin keskustaan, niin siellä niitä vaaroja vasta onkin. Vettä lapsi sentään ymmärtää itsekin varoa.
[/quote]
Heh, suurin osa suomalaisista asuu juurikin siten, että vesistöä ei ole vähintään puolen kilometrin päässä. :)
Kannattaisiko satsata siihen uimataitoon, eikä pelkoon. Asutaan järven rannalla ja mun poika sai jo 7v. olla rannalla yksin. Talvisin on kielletty. Me satsattiin uimataitoon. Lapsi uinut nyt 2v. kilpauinnin parissa ja vuoden uimahypännyt. On uinut 200 metrin matkauinnin ja suorittanut kaikki kaupungin uimakurssit. 8v. ui 25 metriä 24 sekunnissa. 7v. on riittävän vanha jo kunnon uimataidon hankkimiseen. Meillä ei vettä pelätä.
Kyllä lapset oppivat hyvin sen, että rantaan ei ole mitään asiaa ilman aikuista.
Asumme ison vesistön lähellä ja meilläpäin kaikille lapsille on selvää, että kukaan ei mene rantaan ilman aikuisia. En ole kuullut, että lapset uhmaisivat tätä sääntöä. Kun lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä, silloin vanhempien pitää tietysti vahtia häntä, mutta lapsia pitää muutenkin aina vahtia.
Nyt sulla on aikaa se 2- 3 vuotta satsata siihen uimataitoon. 10v. käy uimahallissakin jo kavereitten kanssa. Lapset oppii taitaviksi uimareiksi, jos laiskat vanhemmat veisivät sinne uimahalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vaarallisinta aikaa on heikkojen jäiden aika, kun vesi on kylmää jne...
Tottakai vesistössä on vaaransa, mutta tärkeintä on opettaa lapsi uimaan ja varomaan jäälle menemistä. Ja paljon riippuu lapsen persoonallisuudestakin, onko varovainen, saako ajatella itsenäisesti vai onko toisten vietävissä kun yllytetään. Autoliikenne taitaa kuitenkin olla lapsille se pahin vaaranpaikka.
Monet kyllä väittävät, että yleensä hukkuvat lapset on sellaisia jotka eivät asu vesistön lähellä. On ehkä helpompi painottaa sitä veden vaaraa, jos se on siinä koko ajan lähellä kuin silloin kun sitä näkisi vain harvoin. Miehesi varmaan tietää sopivat konstit siihen miten lapset pysyy pois vedestä, jos on kerran samassa ympäristössä varttunut. Ja kysy ihmeessä hänen vanhemmiltaan myös miten he ovat toimineet lasten kanssa.
Kerro lapselle tapauksista (esti enternetmediasta) jossa lapsi tai vaikka aikuinen on menehtynyt kun on ollut varomaton vesistön lähellä. Ja tietenkin miten ne tapaukset olisi voitu estää. Se on mielestäni oikeaa edukaatiota. Parempi se kuin ennen vanhaan tapana ollut pelottelu vesihiisistä:D.