Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Turkkilaisten miesten vaimot ja tyttöystävät

10.07.2006 |

Olisin iloinen, jos kertoisitte omista kokemuksistanne turkkilaisten miesten kanssa elämisestä. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, missä tapasitte toisenne. Minkä ikäisiä olitte tavatessanne toisenne? Oletteko asuneet myös Turkissa vai vain Suomessa? Mistä päin Turkkia miehenne on kotoisin? Onko ollut jotain kulttuurieroista johtuvia arkielämän ongelmia? Edellä vain muutama seikka, jotka kiinnostavat. Olisin kiinnostunut lukemaan kaikenlaisista kokemuksista ja asioista.



Sitten yksi negatiivinen asia. Jotenkin vain tuntuu, että erityisesti turkkilaiset miehet ovat punainen vaate monien suomalaisten miesten silmissä. Onko tästä arkielämän kokemuksia?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naimisissa olemme nyt olleet kolmetoista vuotta ja lapsia on siunaantunut kaksi. Mieheni on luonteeltaan hyvin ' ei-turkkilainen' eli rauhallinen ja aika hiljainen. Hän ei halunnut muuttaa Suomeen, joten naimisiin menimme Turkissa ja jäin siis sinne asumaan.



Lastemme syntymästä saakka olemme asuneet Suomessa, ja mies on sopeutunut tänne tosi hyvin. On saanut töitä suomalaisesta yrityksestä ja viihtyy täällä hyvin. Pitää puhtaasta luonnostamme ja siitä, ettei väkeä on vähän. =) Nauttii myös talvesta, vaikka se voisi kuulemma olla hieman lyhyempi.



Mitään pahempia kulttuurikonflikteja elämässämme ei ole ollut. Johtuneeko siitä, että halusin ehdottomasti tutustua turkkilaiseen elämänmenoon ja mieheni sukuun ennen kuin menimme naimisiin. Toisaalta en ole itsekään mitään bailaajatyyppiä, joten sovin hyvin turkkilaiseksi miniäksi. =) Kunhan osaa kunnioittaa myös toisten vakaumusta, kaikki sujuu hyvin.



Uskonto ei ole myöskään aiheuttanut eripuraa suhteessamme. Päätimme jo varhain, että kumpikin saa opettaa lapsille omaa uskoaan, ja täysi-ikäisiksi tultuaan saavat itse päättää asioistaan. Kuulun kirkkoon, mutta en ole missään suhteessa aktiiivinen luterilainen enkä pitäisi mitenkään pahana, jos lapset valitsevat isänsä uskon. Olen sen verran kosmopoliitti, että uskon kaikilla loppukädessä olevan sama Jumala, vaikka nimi vaihteleekin.

Vierailija
2/3 |
12.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ihan Suomessa on tavattu, mies asunut täällä jo pitemmän aikaa. Reilun vuoden verran oltu yhdessä, minä olen 37 ja mies 32. Molemmat olemme eronneet ent. liitoista. Suomessa aiomme asustaa. Mitään arkielämän ongelmia ei ole ollut. Varsin tavallista arkea elämme. Ruokakulttuuriin on tullut piristävää muutosta tutustumisemme jälkeen=) Tykkäämme aivan älyttömästi ruuanlaitosta ja sen kyllä huomaa...

Uskontoon liittyvät kysymykset eivät ole aiheuttaneet ongelmia, koska elämänarvomme ovat samanlaiset ja kunnioitamme toistemme uskontoa. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta en usko sen jälkeenkään ongelmia tulevan. Olen hyvin paljon samoilla linjoilla näissä asioissa ensimmäisen vastaajan kanssa.

Olen huomannut, että meitä tuijotetaan kaupungilla. En usko sen johtuvan siitä, että mies on turkkilainen, vaan että hän on ulkomaalainen. Voin toki olla väärässä. Voihan se johtua siitäkin, että minä olen muutaman sentin miestäni pitempi=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
13.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me asumme Turkissa, ja yhdessa olemme olleet vuodesta -93, jolloin maahan töihin tulin. Lapsia meilla on kaksi, ja molemmat jo koulussa. Aikoinaan ihastuin ensin maahan, ja sitten vasta mieheen:) Pois en muuttaisi:)



Ulkomaalaisena " miniana" elamani Turkissa on varmasti helpompaa, kuin esim. mieheni elama Suomessa. Ei meilla ole koskaan edes keskusteltu jonnekkin muualle muutosta, ja hyva niin.



Vuodet ovat tehneet sopetumisessa tehtavansa, kieli on opittu ja kansalaisuudenkin olen saanut. Omassa elamassani ainut muutos on bilettamisen loppuminen (hyva- onhan tassa jo ikaakin...), mutta silti joskus me Suomi- mammat repaisemme ja ryntaamme porukalla Valimeren yöhön teknoamaan:)