Miksi kukaan haluaisi mennä naimisiin 20-25 -vuotiaana?

Miten tuollaisella ajatusmaailmalla voi ylipäätänsä sitoutua. Ainahan jossain on komeampia, rikkaampia ja älykkäämpiä miehiä.

Veikkaan, ettei länsimaissa avioliittoja pian ole. Kaikki vehtaa kaikkien kanssa ja avio/avopareja oudoksutaan. Myöskin nuoria kehoitetaan seurustelemaan yhä vaan aikaisemmin ja siitähän miehet tykkää.

Ennen mentiin naimisiin nuorena, mutta nykyään kuuluu sekstailla jo teini-iässä vähän kaikkien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 18:21"]

Haha. Vai että sillai. Itse menin naimisiin 19v ja mies oli 20v, nyt olemme 26 ja 27, EDELLEEN ONNELLISESTI YHDESSÄ.  

[/quote]

Onko tuossa nyt vielä isommalti kehumisen aihetta ? Kattottaan pari vuosikymmentä ja kehukaa sitten.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:40"]

Seurustelusuhteilla ei muuten ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. 

[/quote]

Itse asiassa on. Jos aikuisella ihmisellä on vuosikausia toistuvia lyhyeksi jääviä seurustelusuhteita, hän ei todennäköisesti kykene vakiintumaan, eikä siksi myöskään avioitumaan.

[/quote]

Ahah, etkö tajunnut että koko kommenttini oli vain vitsi? Siinä ei ollut yhtään mitään totta. 

Varmaan yhtä hyvä aihe kuin se että milloin on hyvä ikä lisääntyä, "hankkia" asuntolainaa, sitoutua toiseen ihmiseen (ilman häitä), opiskella tai ihan mitä tahansa. Sama ikä ei ole kaikille sopiva vaan jokaisen tie on omanlaisensa...'

-reilu 30v nainen, joka alkoiseurustella 17v ja meni naimisiin 25v iässä nykyisen aviomiehensä kanssa ja jonka parisuhteeseen kuuluu ala- ja ylämäkiä

Oli asuttu jo 5 vuotta yhdessä ja lapsi tulossa. Miksi ei olisi haluttu mennä naimisiin?

Hei taas ikäpervo ;)

Itse menin naimisiin 25v. ja ihan rakkaudesta ja oli jo vauvakuumettakin :)

Nyt on oltu yhdessä jo 22 vuotta.

Setäni oli naimiisiin mennessään 19v ja vaimonsa 16v, menivät Kekkosen luvalla naimisiin. Nyt he ovat olleet naimissa kai 40 vuotta juuri tänä vuonna. Pitääkin lähettää onnittelukortti.

Olen sitä mieltä että kun sitoutuu ajoissa parisuhteeseen, ennen kuin oppii huonoja tapoja, niin ne liitot ovat ikuisia.

Itse menin naimisiin 23 vuotiaana, viiden vuoden avoliiton jälkeen ja edelleen ollan yhdessä, eli avioliittoa takana 20 vuotta ja yhdessä 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:22"]

Täällä on paljon vastalause- vastauksia niiltä, jotka on seN n. 20-30v sitten olleet 'teinirakastavaisia, menneet naimisiin ja edelleen yhdessä.

Olisin ap:n kanssa samaa mieltä. Ei kannata vakiintua alke 25-v. Sillon haetaan sitä sopivaa kumppania, vertaillaan eri kumppanien luonteita ja yhteensopivuutta. Ja omakin persoonallisuus ja arvot muokkautuvat.

Puhun kokeminsesta. Olin niin rakastunut 18-v saman kylän poikaan ja kihloihin paukautettiin. Itse sitten pääsin opiskelemaan isompaan kaupunkiin, poika muutti mukana, mutta hetken päästä alkoi itsellä silmät avautumaan. Miehiähän oli muitakin kuin ne kotikylän tyypit! Ja täysin erilaisia, eli seurasivat uutisia, osasivat keskustella muustakin kuin auton korjaamisesta jne.

Eli ero tuli. Onneks ei ehditty naimisiin tai lisääntyä, vaikka se siinä alkuhuumassa olikin mielessä. Että mun mielestä se parikymppinen rakastuu vielä silleen 'päättömästi', ei osaa ajatella omaa elämäänsä pidemmälle, 5-10v päähän. Eikä se oma arvomaailma ole vielä kehittynyt kun yleensä opinnot sun muut vielä kesken.

Seurustelua, deittailua, sekoilua ja mokailua tuossa alle 25-elämässä ihan jees. Sit osaa jo rauhoittua ja tietää mitä haluaa/ei halua.

[/quote]

Unohdit kertoa mitä saavutit, eli oliko valintasi sitten parempi?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:22"]

Täällä on paljon vastalause- vastauksia niiltä, jotka on seN n. 20-30v sitten olleet 'teinirakastavaisia, menneet naimisiin ja edelleen yhdessä.

Olisin ap:n kanssa samaa mieltä. Ei kannata vakiintua alke 25-v. Sillon haetaan sitä sopivaa kumppania, vertaillaan eri kumppanien luonteita ja yhteensopivuutta. Ja omakin persoonallisuus ja arvot muokkautuvat.

Puhun kokeminsesta. Olin niin rakastunut 18-v saman kylän poikaan ja kihloihin paukautettiin. Itse sitten pääsin opiskelemaan isompaan kaupunkiin, poika muutti mukana, mutta hetken päästä alkoi itsellä silmät avautumaan. Miehiähän oli muitakin kuin ne kotikylän tyypit! Ja täysin erilaisia, eli seurasivat uutisia, osasivat keskustella muustakin kuin auton korjaamisesta jne.

Eli ero tuli. Onneks ei ehditty naimisiin tai lisääntyä, vaikka se siinä alkuhuumassa olikin mielessä. Että mun mielestä se parikymppinen rakastuu vielä silleen 'päättömästi', ei osaa ajatella omaa elämäänsä pidemmälle, 5-10v päähän. Eikä se oma arvomaailma ole vielä kehittynyt kun yleensä opinnot sun muut vielä kesken.

Seurustelua, deittailua, sekoilua ja mokailua tuossa alle 25-elämässä ihan jees. Sit osaa jo rauhoittua ja tietää mitä haluaa/ei halua.

[/quote]

Ei minustakaan kannattaisi niin hermostua tuollaisesta aloituksesta. Omien lasten kohdalla ainakin toivon, että eivät vielä parikymppisinä menisi naimisiin,

Minulla sama kokemus, että olin suunnattoman rakastunut ja kihloissa ja asuttiin yhdessä 21v-24v. Mutta niin se maailma muuttui ja ajatusmaailma eniten. Onneksi ei meilläkään lapsia ehtinyt tulla.

Toki onnistuneitakin liittoja on. Koulukavereistani kaksi on vielä ensimäisen miehen kanssa naimisissa. Siis niistä, jotka meni nuorena naimisiin. Suurimmalla osalla se ensimäinen suuri rakkaus ei kestä ja onni niille, jotka ei ehdi lapsia tehdä siihen suhteeseen ja naimisiin mennä. 

Onnistumisprosentti on aika pieni, joten ainakin omille nuorille olen sanonut, että älkää kiirehtikö, vaan katselkaa ihan rauhassa elämää

[/quote]

Onko jollakin sitten esittää tilastoja siitä että vanhemmalla iällä solmittu ensimmäinen avioliitto olisi onnellisempi tai kestävämpi?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:51"]

Miksi naimisiinmeno on joillekin niin tärkeää edelleenkin? Miksei voi asua avoliitossa? Jos lapsia tulee, niin menkää vapaasti naimisiin, jos siltä tuntuu. Sekään ei ole nykyään pakollista.

[/quote]

Taidat olla aika tietämätön avioliiton eduista siinä tilanteessa kun parisuhde päättyy. Ja kaikki parisuhteet päättyy, ennemin tai myöhemmin, viimeistään toisen kuolessa.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 19:22"]

Täällä on paljon vastalause- vastauksia niiltä, jotka on seN n. 20-30v sitten olleet 'teinirakastavaisia, menneet naimisiin ja edelleen yhdessä.

Olisin ap:n kanssa samaa mieltä. Ei kannata vakiintua alke 25-v. Sillon haetaan sitä sopivaa kumppania, vertaillaan eri kumppanien luonteita ja yhteensopivuutta. Ja omakin persoonallisuus ja arvot muokkautuvat.

Puhun kokeminsesta. Olin niin rakastunut 18-v saman kylän poikaan ja kihloihin paukautettiin. Itse sitten pääsin opiskelemaan isompaan kaupunkiin, poika muutti mukana, mutta hetken päästä alkoi itsellä silmät avautumaan. Miehiähän oli muitakin kuin ne kotikylän tyypit! Ja täysin erilaisia, eli seurasivat uutisia, osasivat keskustella muustakin kuin auton korjaamisesta jne.

Eli ero tuli. Onneks ei ehditty naimisiin tai lisääntyä, vaikka se siinä alkuhuumassa olikin mielessä. Että mun mielestä se parikymppinen rakastuu vielä silleen 'päättömästi', ei osaa ajatella omaa elämäänsä pidemmälle, 5-10v päähän. Eikä se oma arvomaailma ole vielä kehittynyt kun yleensä opinnot sun muut vielä kesken.

Seurustelua, deittailua, sekoilua ja mokailua tuossa alle 25-elämässä ihan jees. Sit osaa jo rauhoittua ja tietää mitä haluaa/ei halua.

[/quote]

Miksi sinun yksittäinen kokemuksesi olisi sen paremmin yleistettävissä koskemaan alle 25-vuotiaita ylipäänsä, kuin näiden naimisissa pysyneiden? Olen yksi noista aiemmin vastanneista, en nyt numeroani muista, mutta ihan omasta kokemuksesta minäkin puhuin :) Tavatessani mieheni olin puolitoista vuotta elänyt poissa kotipikkukaupungistani, tiesin kyllä, että miehiä on paljon erilaisia! Varmaan kaikenikäiset rakastuvat päättömästi, eivätkä vain parikymppiset. Mutta sen alkuhuuman jälkeen on ihan luonteesta kiinni, miten paljon suhdetta ja naimisiinmenoa harkitsee. Osasin kyllä aivan mainiosti ajatella ja suunnitella omaa tulevaa elämääni naimisiin mennessäni, vaikket sinä sen ikäisenä osannutkaan :) Arvomaailmanikin on edelleen melko lailla sama kuin parikymppisenä ja tiesin, mitä elämältä haluan ja mitä en.

[/quote]Sä olet varmasti vanhempi kun 40v. Sillon oli siten, että kun kerran mentiin naimisiin, niin siinähän sitten kärvistellään. Häpeällistä erota. Miten voi olla, ettei arvot tai maailmankuva muutu parikymppisen jälkeen?! Et oo kasvanu ihmusenä siis yhtään siitä kun oit 20-v täyttänyt?? Huhhuh. Kertoo jotain siitä, et oot avioitunu nuorena(wt.....?).

[/quote]

Sellaiset on jo yli 70 vuotiaita ja sitä vanhempia, jotka eivät ole halunneet erota huonostakaan liitosta. Sotien jälkeen syntyneet ovat pysyneet naimisissa vain omasta tahdostaan.

Pakko kommentoida sen verran, että ajat muuttuvat. Ennen ihmisten elämänpiiri oli paljon suppeampi mitä nykyään, joten sitä paria joka on aikanaan "Kekkosen luvalla" mennyt naimisiin ei voi verrata tämän päivän teineineihin. Muutamia eroja:

-Ennen harva opiskeli, joten "kansakoulun" jälkeen siirryttiin jo työelämään. Tarkoittaa sitä, että työelämässä oltiin yleensä kiinni jo ennen täysi-ikäisyyttä, nykyään on turha kuvitella että töitä saisi ennen kun on opiskellut vähintään lukion/amatsun.

-Ennen lapsia ei paapottu kuten nykyään, jokainen kantoi sen osansa perheessä eli osallistui kodin töihin tai mahdollisesti oli lapsenvahtina vieraalla tmv.

-Ennen harva matkusti kovin pitkälle, lähinnä elämä pyöri omassa kotikylässä./kaupungissa. Nykyään suurin osa matkustaa ulkomaille jo lapsena, moni opiskelee kaukana kotoa, ja muutenkin elämänpiiri on laajentunut monella tapaa (on netti ja some lankapuhelimen ja kirjeiden sijasta jne.)

Kaikki nuo vaikuttavat siihen, että minusta 18-v ei ole valmis menemään naimisiin, koska on aivan raakile vert. omat vanhempansa/isovanhepansa olivat iässään HUOM yleisesti ottaen, yksilöeroja toki on.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 22:40"]

Pakko kommentoida sen verran, että ajat muuttuvat. Ennen ihmisten elämänpiiri oli paljon suppeampi mitä nykyään, joten sitä paria joka on aikanaan "Kekkosen luvalla" mennyt naimisiin ei voi verrata tämän päivän teineineihin. Muutamia eroja:

-Ennen harva opiskeli, joten "kansakoulun" jälkeen siirryttiin jo työelämään. Tarkoittaa sitä, että työelämässä oltiin yleensä kiinni jo ennen täysi-ikäisyyttä, nykyään on turha kuvitella että töitä saisi ennen kun on opiskellut vähintään lukion/amatsun.

-Ennen lapsia ei paapottu kuten nykyään, jokainen kantoi sen osansa perheessä eli osallistui kodin töihin tai mahdollisesti oli lapsenvahtina vieraalla tmv.

-Ennen harva matkusti kovin pitkälle, lähinnä elämä pyöri omassa kotikylässä./kaupungissa. Nykyään suurin osa matkustaa ulkomaille jo lapsena, moni opiskelee kaukana kotoa, ja muutenkin elämänpiiri on laajentunut monella tapaa (on netti ja some lankapuhelimen ja kirjeiden sijasta jne.)

Kaikki nuo vaikuttavat siihen, että minusta 18-v ei ole valmis menemään naimisiin, koska on aivan raakile vert. omat vanhempansa/isovanhepansa olivat iässään HUOM yleisesti ottaen, yksilöeroja toki on.

[/quote]

Jaa.... olet siis sitä mieltä että nuoret ovat nykyisin epäkypsempiä kuin ennen? Jos näin, niin olet TOTAALISEN väärässä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 22:40"]

Pakko kommentoida sen verran, että ajat muuttuvat. Ennen ihmisten elämänpiiri oli paljon suppeampi mitä nykyään, joten sitä paria joka on aikanaan "Kekkosen luvalla" mennyt naimisiin ei voi verrata tämän päivän teineineihin. Muutamia eroja:

-Ennen harva opiskeli, joten "kansakoulun" jälkeen siirryttiin jo työelämään. Tarkoittaa sitä, että työelämässä oltiin yleensä kiinni jo ennen täysi-ikäisyyttä, nykyään on turha kuvitella että töitä saisi ennen kun on opiskellut vähintään lukion/amatsun.

-Ennen lapsia ei paapottu kuten nykyään, jokainen kantoi sen osansa perheessä eli osallistui kodin töihin tai mahdollisesti oli lapsenvahtina vieraalla tmv.

-Ennen harva matkusti kovin pitkälle, lähinnä elämä pyöri omassa kotikylässä./kaupungissa. Nykyään suurin osa matkustaa ulkomaille jo lapsena, moni opiskelee kaukana kotoa, ja muutenkin elämänpiiri on laajentunut monella tapaa (on netti ja some lankapuhelimen ja kirjeiden sijasta jne.)

Kaikki nuo vaikuttavat siihen, että minusta 18-v ei ole valmis menemään naimisiin, koska on aivan raakile vert. omat vanhempansa/isovanhepansa olivat iässään HUOM yleisesti ottaen, yksilöeroja toki on.

[/quote]

Jos on vielä 20 vuotiaana lapsi ja käynyt jo ulkomaillakin asti miehiä katsomassa, niin miksi ei olisi valmiimpi valitsemaan puolisoaan kuin 30 vuotta sitten?

Tässä ketjussa epäonnistuneet dissaa onnistuneita... kuten useimmissa tämänkaltaisissa aloituksissa.

Jos itse teitte virheitä niin tarkoittaako se sitä että kaikki muutkin tekivät?