Lue keskustelun säännöt.
miksi mun pojat on sosiaalisesti niin lahjattomia?
19.04.2013 |
Minulla on kaksi poikaa. Kumpikin on ihan hukassa sosiaalisilta taidoiltaan. Toinen on kyllä adhd-lapsi, että diagnoosi ehkä selittää jotain? Mutta toinen on niin sanottu normaali. Molemmat silti ihan hukassa kaverisuhteissaan.
Isompi on 7vuotta ja hakee toistuvasti samoja "kavreita" ulos, vaikka nämä kaverit eivät koskaan poikani kanssa leiki. Ei mitään nolostumista tai oivallusta synny poikani päässä. Hakee useita kertoja päivässä samoja tyyppejä ja aina tulee pakit. Sopii myös eskarissa melkein päivittäin näiden poikien kanssa, että pojat tulevat meille vaikkapa klo kuusi. Sitten poika odottaa täällä intona kuudelta kavereita, jotka eivät koskaan tule, Eivät ikinä eikä koskaan. Olemme yrittäneet selittää pojalle, etttä kannattaisi varmaan leikkiä joidenkin muiden lasten kanssa, eikä pahoittaa jatkuvasti mieltään näiden poikien takia. Mutta ei mene jakeluun. Ei sitten millään! Olemme yrittäneet selittää myös, että nämä pojat saattaisivat innostua poikani seurasta kun tämä ei niin tyrkyttäisi itseään. Mutta ei mene jakeluun sekään! Samainen poika tunkeaa myös tuntemattomien seuraan puistoissa, uimahalleissa ja muissa paikoissa. Siis saattaa änkeä esim jonkun perheen luokse, ihan häpeilemättä vain. Vaikka siinä olisi vaikka isä leikkimässä lastensa kanssa, niin oma poikani menee sinne sekaan pyörimään tyhmänä eikä huomaa, että ei ole toivottua seuraa.
Pienempi poikani on vähän samanmoinen, ikää 5v. Ei ehkä noin pahassa mittakaavassa, muttas samoja piirteitä on nähtävissä esim uimahallireissuilla. Se on meille vanhemmille todella noloa. Tuntuu kuin lapsemme olisivat vähän hölmöjä. Mutta toisen adhd diagnoosin takia on tutkittukin, että poika on fiksu ikäisekseeen, eikä todellakaan mikään tyhmä.
Mistä tällaiset huonot sosiaaliset taidot oikein tulee? Emme me mieheni kanssa ole tällaista mallia antaneet. Meillä on kyllä paljon ystäviä ja meillä käy paljon vieraita. Kyläilemme myös muilla perheillä usein. Sosiaalisuus ja avoimuus on siis ainakin meiltä opittua, musta mistä tuo "pelisilmän" puuttuminen johtuu?
Kommentit (31)
Toivomme toki kovasti, että esim koulusta poika saisi kaverin. Jonkun sellaisen kenen kanssa voisi viettää aikaa ja lakkaisi häiritsemästä näitä jotka eivät selvästi hänen kanssaan halua viettää aikaa. Mutta en usko, että itse ongelma katoaa silti mihinkään, koska niin kun kirjoitin, niin samanlainen "pelisilmän" puuttuminen on mukana kaikkialla missä käymme. On todella raskasta selittää 7vuotiaalle, että etkö huomaa, että nämä ihmiset ovat nyt keskenään täällä puistossa, eivätkä selvästikään kaipaa sinua seuraansa. Ja kun tämä on ihan jokapäiväistä...nyt pikkuhiljaa näköjään myös pienemmän kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 16:33"]
Päiväkodin kanssa kannattaa olla yhteydessä. Hyvät kasvattajat osaavat ottaa lapsen erityistarpeet huomioon. Jos hän esimerkiksi pyrkii leikkimään toisten lasten kanssa liian hyökkääväällä tavalla tms. niin että toiset alkavat vieroa häntä, päiväkoti voi auttaa erilaisilla vertaisryhmillä, (kuvin) tuetulla leikillä yms. Kannattaa kysyä rohkeasti ja ottaa asia puheeksi.
[/quote]
Päiväkodissa ollaan jo tietoisia. Ollaan koko syksy työskennelty tämän asian kanssa. Enemmänkin on ehkä keskitytty tuohon adhd puoleen, mutta minun pyynnöstäni nyt hieman myös seurattu tuota kaveri tilannetta. Eskarissahan se tilanne menikin todella pahaksi kun poikaani ei huolittu leikkeihin ja hän väen vängällä yritti niihin mukaan. Siis sama juttu kun vapaa ajallakin. Lähinnä nyt olen huolestunut siitä, että jos molemmisa lapsissamme näkyy näitä samoja piirteitä, niin olemmeko me mieheni kanssa mokanneet kasvatuksessa jotain?
ap
Mun täytyy nyt sanoa, että ihmettelen tätä tilannetta suuresti. Alkaa kuulostaa siltä, ettei vika olekaan pojassa vaan teidän lähiympäristönne ihmisissä. Itse ainakin olen leikkipuistoissa ym. huomannut, että lapset yleensä suhtautuvat innostuneesti uuteen kaveriin ja ryhtyvät mielellään leikkimään. Poikkeuksia tietysti on, mutta en ole koskaan aiemmin kuullut ympäristöstä, jossa ei yksikään lapsi yhdessäkään paikassa puistoista uimahalliin suostu leikkimään uuden kaverin kanssa?!?
Ehkä itse aiheutat tilanteen vetämällä poikaasi pois? Muut ihmiset ajattelevat, että nuo eivät halua olla tekemisissä kanssamme tai että asiassa on jotain muuta outoa?
Mutta ehkä olisi hyvä selvittää, onko pojalla jokin neurologinen poikkeama. Niihin saa monenlaista lyhytterapiaa ja muita "hoitoja", joista voi olla apua. Ja sinne eskariin yhteys myös, kysytte miten poika siellä leikkii muiden kanssa ja tarvitaanko tukea.
Ennen kaikkea: OLE AKTIIVINEN. Älä jätä asiaa tähän. Ei ole mikään ratkaisu ongelmaan, että vain kiellät ja hyssytät ja vedät pois muiden luota koko ajan. Ei ole auttanut tähänkään asti, eihän? Eli rupea etsimään syitä ja ratkaisuja. Kyseessä on sinun lapsesi, joka tarvitsee apuasi.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 16:45"]
Mun täytyy nyt sanoa, että ihmettelen tätä tilannetta suuresti. Alkaa kuulostaa siltä, ettei vika olekaan pojassa vaan teidän lähiympäristönne ihmisissä. Itse ainakin olen leikkipuistoissa ym. huomannut, että lapset yleensä suhtautuvat innostuneesti uuteen kaveriin ja ryhtyvät mielellään leikkimään. Poikkeuksia tietysti on, mutta en ole koskaan aiemmin kuullut ympäristöstä, jossa ei yksikään lapsi yhdessäkään paikassa puistoista uimahalliin suostu leikkimään uuden kaverin kanssa?!?
Ehkä itse aiheutat tilanteen vetämällä poikaasi pois? Muut ihmiset ajattelevat, että nuo eivät halua olla tekemisissä kanssamme tai että asiassa on jotain muuta outoa?
Mutta ehkä olisi hyvä selvittää, onko pojalla jokin neurologinen poikkeama. Niihin saa monenlaista lyhytterapiaa ja muita "hoitoja", joista voi olla apua. Ja sinne eskariin yhteys myös, kysytte miten poika siellä leikkii muiden kanssa ja tarvitaanko tukea.
Ennen kaikkea: OLE AKTIIVINEN. Älä jätä asiaa tähän. Ei ole mikään ratkaisu ongelmaan, että vain kiellät ja hyssytät ja vedät pois muiden luota koko ajan. Ei ole auttanut tähänkään asti, eihän? Eli rupea etsimään syitä ja ratkaisuja. Kyseessä on sinun lapsesi, joka tarvitsee apuasi.
[/quote]
Olen samaa mieltä! Jotain tälle on nyt tehtävä.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 16:38"]
Päiväkodissa ollaan jo tietoisia. Ollaan koko syksy työskennelty tämän asian kanssa. Enemmänkin on ehkä keskitytty tuohon adhd puoleen, mutta minun pyynnöstäni nyt hieman myös seurattu tuota kaveri tilannetta. Eskarissahan se tilanne menikin todella pahaksi kun poikaani ei huolittu leikkeihin ja hän väen vängällä yritti niihin mukaan. Siis sama juttu kun vapaa ajallakin. Lähinnä nyt olen huolestunut siitä, että jos molemmisa lapsissamme näkyy näitä samoja piirteitä, niin olemmeko me mieheni kanssa mokanneet kasvatuksessa jotain?
ap
[/quote]
Tuskinpa olette mokanneet. Jos lapsella on neurologisia ongelmia (kuten adhd), ne eivät ole millään lailla kasvatuksesta riippuvaisia asioita. Käyttäytymisterapioilla asioihin kyllä voidaan vaikuttaa, mutta ne vaativat ammattilaisen ohjauksen. Ottakaa yhteyttä esimerkiksi neuvolapsykologiin ja kysykää, mitä apuja sieltä olisi tarjolla. Olkaa sitkeitä ja vaatikaa tarvittaessa päiväkodista lausunto, jos yrittävät vedota ruuhkaan tms. Lapsi aloittaa kuitenkin pian koulunkäynnin, joten tilanne olisi hyvä selvittää. Kumma, etteivät eskarin ohjaajat ole sanoneet mitään? Kyllähän sosiaalinen kypsyys on koulunkäynnin kannalta tärkeää myös.
Heidän ei myöskään kasvatusalan ammattilaisina pitäisi kohauttaa olkiaan sille, että lapsi jää yksin ja syrjään muiden lasten leikeistä vaan nimenomaan antaa aikuisen tukea leikkiin liittymiseen ym. Nyt äkkiä varaamaan keskusteluaikaa sinne eskariin!
Adhd ja asperger usein muuten esiintyvät yhdessä, joten se as-puolikin olisi varmaan hyvä varmistaa. Lapsi voi sitten saada monenlaista tukea koulunkäyntiinsä, jos jotain tällaista löytyy ja (ikävä kyllä) jaksatte itse aktiivisesti vaatia apuja. Mutta niitä kannattaa vaatia, sillä tässä iässä vielä lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti ja tässä iässä aloitetut terapiat tms. tehoavat paremmin nyt kuin myöhemmin.
Tsemppiä ja voimiia teille! Monenlaista apua on tarjolla, kun vaan rupeaa etsimään, mutta kotoa ei teitä kukaan tule hakemaan. Ja ikävä kyllä tilanne kuulostaa siltä, että ilman apua ei sitä kaveria koulussakaan mistään taivaasta tupsahda. Jos lapsi on jo eskarissa ja naapurustossa saanut maineen, että ton kanssa ei kukaan halua olla, sitä on kouluiässä vielä vaikeampi purkaa, joten ryhtykää toimeen nyt! Sekä ammattiauttajan hakuun että kaverin hakuun (jostain muualta kuin nykyisten "kavereiden" joukosta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ottaa yhteyttä johonkin lastenpsykiatriin? Poikasi vaikuttavat toki ihanilta, mutta kuvailit mielestäni hyvin, että jonkinlainen pelisilmä puuttuu. Vaikka lapsi saisi koulussa kaverin, ei se kaveruussuhde ehkä pidemmälle kanna, jollei toinen ymmärrä, että toisella on tänään muuta menoa tms. ja silti vaan ramppaa ovella. Temperamenteissa on myös tosi paljon eroa, oma esikoiseni esimerkiksi on aika lailla omaa rauhaa arvostava (koulussa kyllä kavereita ja vähän vapaa-ajallakin) ja hänelle poikasi kaltainen kaveri olisi kauhistus (ja varmaan päinvastoin!). Omalta esikoiseltani on myös puuttunut pelisilmää, mutta hän taas tarvitsi apua eskarissa juuri siihen, miten voisi mennä toisten leikkiin mukaan. Ja koska oli tosi hyvä eskari, hän myös sitä sai. En sinuna jättäisi asiaa tähän, vaan hakisin tutkimuksia ja apua. Tässä meidän lähistöllä asuu juuri tällaisia poikia, jotka lyöttäytyisivät yhteen kenen kanssa vaan, eivät ymmärrä milloin toinen haluaa vaihtaa leikkiä jne. jne. ja kyllä he valitettavasti vaan tuntuvat vähän "oudoilta", ovat lisäksi yhtäkkiä tosi aggressiivisia, ja yhtä kiusataan koulussa, kun kilahtaa niin helposti. Kaikki asiat eivät valitettavasti korjaannu ihan itsestään :( Onneksi pojillasi on huolehtiva äiti :)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 16:38"]
Lähinnä nyt olen huolestunut siitä, että jos molemmisa lapsissamme näkyy näitä samoja piirteitä, niin olemmeko me mieheni kanssa mokanneet kasvatuksessa jotain?
ap
[/quote]
Pikkusisaruksethan aina ottavat isommista mallia, joten kyse voi ehkä olla vain siitä. Jos näyttää siltä, että kyse voisi olla jostain muusta kuin vain isonveljen perässä matkimisesta, saattaa olla hyvä seurata vähän tarkemmin nuoremmankin käytöstä ja tarvittaessa tutkimuksiin. Mutta adhd ja vastaavat eivät koskaan ole kasvatuksen aiheuttamia, sitä ei tarvitse miettiä. Tärkeintä on, että jaksatte itse suhtautua rakastavasti ja kannustavasti lapsiinne, vaikka välillä tekisivätkin teidän mielestänne hölmöjä asioita, ja hakea apua jos sitä tarvitaan, esim. tuon adhd:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mervi Juusolan kirjassa Vahvaksi rakastetut lapset käsitellään lasten sosiaalisten taitojen vahvistamista. Kannattaa lukea. Kirjassa on asiaa myös adhd:stä ja miten sen oireita mahdollisesti voi lievittää ihan kotikonsteinkin.
Kiitos vinkeistä. Pitää tutustua myös tuohon Mervi Juusolan kirjaan.
Meillä juuri tuon isomman kanssa eskarissa alkoi saamaan raivareita ym. kun ei päässyt leikkeihin. Ne on rauhoittunut nyt kun on eskaritätien avustuksella päässyt mukaan muiden poikien leikkeihin. Ilmeisemmin jonkin asteista kiusaamista oli jo meneillään, koska poika tulistui niin helposti ja sitä oli "hauska" seurata. Tätä adhd puolta ja siihen liittyviä ongelmia onkin puitu ja "korjailtu" koko syksy ja talvi. Ne asiat on menneet tosi paljon parempaan suuntaan ja esim raivarit on pojalta jääneet kokonaan pois. Mutta Tämä hassu tunkeminen kaikkien seuraan tuntuu jotenkin "irralliselta" ongelmalta, vaikka tuskin sitä oikeasti on. Koska kyse ei ole pelkästään siitä, että ei olisi leikkikaveria...kyllähän uimahallissa esim on oma veli ja me omat vanhemmat kaverina, mutta silti pitää aina änkeä jonkun muun perheen kylkeen. Ja sitä ei osaa tehdä kauhean hienovaraisesti vaan saattaa aloittaa sen esim hyppäämällä pommin suoraan toisen perheen viereen. Mielestään hakee vain leikkikaveria, mutta ei kauheen hyvä alku minusta. Ja vaikka menisi nätistikin siihen norkoamaan, niin aika harvat ihmiset siitä tykkää, että tuntematon poika änkeää heidän perheen touhuihin. Ja tästä sanotaan pojalle joka kerta, että ei saa häiritä muita kun ovat rauhassa oman perheen kanssa uimassa, mutta tämäkään ei mene jakeluun...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodin kanssa kannattaa olla yhteydessä. Hyvät kasvattajat osaavat ottaa lapsen erityistarpeet huomioon. Jos hän esimerkiksi pyrkii leikkimään toisten lasten kanssa liian hyökkääväällä tavalla tms. niin että toiset alkavat vieroa häntä, päiväkoti voi auttaa erilaisilla vertaisryhmillä, (kuvin) tuetulla leikillä yms. Kannattaa kysyä rohkeasti ja ottaa asia puheeksi.